Färsaarten parlamentti

Färsaarten parlamentti
Tyyppi
Tyyppi	yksikamarinen
Johto
Puhemies	Bjørt Samuelsen (Tasavalta)
Kokoonpano
Edustajia	33
Puolueet	Hallitus (18)   Sosiaalidemokraattinen puolue (9)   Tasavalta (6)   Framsókn (3) Oppositio (15)   Unionipuolue (7)   Kansanpuolue (6)   Keskustapuolue (2)
Vaalit
Viimeisimmät vaalit	8. joulukuuta 2022
Kokouspaikka
Parlamenttitalo, jonka edustalla Rasmus C. Effersøen rintakuva
Tinganes, Tórshavn
Kotisivut
http://www.logting.fo/

Färsaarten parlamentti (fääriksi Føroya Løgting, tansk. Færøernes Lagting) on Färsaarten lainsäädäntöelin. Parlamentissa on 33 paikkaa, ja edustajat valitaan vaaleilla neljän vuoden välein. Parlamentin puhetta johtaa puhemies, jonka lisäksi valitaan kolme varapuhemiestä. Pysyviä valiokuntia on seitsemän.

Historia

Färsaarten parlamentin historia ulottuu todennäköisesti 800-luvulle, jolloin viikingit asettuivat saarille. Ensimmäiset maininnat siitä ovat Färsaarelaisten saagassa vuodelta 1200. Alkuvaiheissa se oli skandinaavinen þing, jossa talonpojat pystyivät kommentoimaan päätöksentekoa. Kuningas Maunu VI Lainparantajan uudistusten jälkeen siitä tuli løgting, jossa oli 36 valittua edustajaa. Løgtingilla oli lainsäädännöllinen valta, ja se oli yhteydessä kuninkaaseen ja tämän edustajiin.

Norja yhdistyi 1380 Tanskan kanssa, mutta sillä ei ollut välittömästi vaikutuksia Färsaarten parlamenttiin. Kuningas Kristian V:n hallintoaikana løgtingiä laajennettiin, ja siinä oli jatkossa 48 edustajaa. Parlamentin jäsenten kausi kesti vain vuoden, joten vaihtuvuus oli suurta. Løgtingin jäsenet eivät olleet enää niin kokeneita, mikä vähensi sen merkitystä ja kasvatti tanskalaisten virkamiesten vaikutustavaltaa.

Kielin rauhassa 1814 Tanska ja Norja erotettiin toisistaan mutta Färsaaret jäivät Tanskalle. Kaksi vuotta myöhemmin Løgting lakkautettiin ja Färsaarista tuli Tanskan lääni. Maaherran vastuulla oli jatkossa yksin päättää Tanskan lakien määräämisestä Färsaarille. Løgting perustettiin färsaarelaisten pyynnöstä uudestaan vuonna 1852. Se oli lähinnä neuvoa-antava elin, ja siinä oli 18 valittua jäsentä. Maaherralla ja tuomiorovastilla oli paikka parlamentissa, ja maaherra toimi sen puheenjohtajana. Løgtingin jäsenmäärää kasvatettiin 22:een vuonna 1906. Maaherra menetti paikkansa puheenjohtajana ja tuomiorovasti paikkansa parlamentissa vuonna 1923.

Toisen maailmansodan jälkeen Løgtingin ja Tanskan kansankäräjien edustajat neuvottelivat Färsaarten asemasta. Saarilla järjestettiin vuonna 1946 kansanäänestys itsenäisyydestä. Itsenäisyyden kannattajat voittivat täpärästi, mutta kuningas Kristian X hajotti Färsaarten parlamentin, ja uusien vaalien jälkeen itsenäisyyttä vastustavat saivat enemmistön. Uusi parlamentti neuvotteli Tanskan kanssa, ja keskustelujen seurauksena Färsaarille myönnettiin 1. huhtikuuta 1948 laaja itsehallinto.

Itsehallintolain astuttua voimaan parlamentin asema muuttui merkittävästi. Sillä oli ollut aiemmin vain neuvoa-antava rooli, siitä tuli lakiasäätävä elin. Itsehallintolaki antoi Färsaarten parlamentille toimivallan useissa Färsaarten sisäpolitiikkaan liittyvissä asioissa, mutta esimerkiksi puolustus- ja ulkopolitiittinen valta säilyi Tanskan kansankäräjillä.

Edustajat ja viimeisimmät vaalit

Edustajaksi parlamenttiin voidaan valita sellainen henkilö, joka ovat äänioikeutettuja paikallisparlamentin vaaleissa: vähintään 18-vuotias Tanskan kansalainen, joka on rekisteröitynyt Färsaarten asukkaaksi.

Viimeisimmät vaalit pidettiin vuonna 2022, jonka jälkeen suurimmaksi puolueeksi nousivat sosiaalidemokraatit yhdeksällä edustajalla. Sosiaalidemokraatit muodostivat hallituksen tasavalta- ja edistyspuolueen kanssa. Pääministeriksi nousi sosiaalidemokraattien Aksel V. Johannesen. Parlamentin puhemieheksi nousi tasavaltapuolueen Bjørt Samuelsen.

Lähteet

• Rólantsson, Óla Jákup: The Faroe Islands. Reykjavík: Carol Nord, 2000. ISBN 9979-9404-3-3