Färsaarten kansanäänestys itsenäisyydestä 1946
| Färsaarten kansanäänestys itsenäisyydestä 1946 | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
1) Ynskja tygum danska stjórnaruppskotið sett í gildi? |
|||||||||||||
| Sijainti |  Färsaaret |
||||||||||||
| Ajankohta | 14. syyskuuta 1946 | ||||||||||||
| Tulokset | |||||||||||||
|
|||||||||||||
| Tulokset vaalipiireittäin | |||||||||||||
 |
|||||||||||||
|
|||||||||||||
Färsaarten kansanäänestys itsenäisyydestä oli Färsaarilla 14. syyskuuta 1946 pidetty kansanäänestys siitä, pitäisikö alueen jäädä osaksi Tanskaa vai itsenäistyä.[1] Kansanäänestyksen tuloksena itsenäistyminen voitti, ja Färsaaret julistautui itsenäiseksi 18. syyskuuta.[2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Natsien miehitettyä Manner-Tanskan britit aloittivat vuonna 1940 operaatio Valentinen ja miehittivät Färsaaret, jottei Natsi-Saksa tekisi samaa. Brittimiehityksen aikana Färsaarten parlamentti ja tanskalainen hallintoasiamies pitivät valtaa saarilla ja Färsaaret hallinnoivat käytännössä itse itseään. Britit sen sijaan tunnustivat Färsaarten lipun virallisesti erottaakseen färsaarelaiset alukset vihollisista. Brittimiehitystä kesti aina vuoteen 1945 asti.[3]
Färsaarten kansanpuolue oli pyrkinyt saamaan kansanäänestykseen mukaan kolmannen vaihtoehdon, jossa Färsaaret olisi itsenäistynyt, mutta liittynyt persoonaunioniin Tanskan kanssa (kuten Islannin kuningaskunta). Koska tätä vaihtoehtoa ei saatu mukaan, puolue kehotti kannattajiaan tärvelemään äänestyslipukkeensa. Myös osa sosiaalidemokraateista kannusti samaan, mutta siksi, että he kannattivat status quota.[4]
Kansanäänestyksessä äänestäjille annettiin kaksi vaihtoehtoa, joista piti valita toinen:[5]
1) Ynskja tygum danska stjórnaruppskotið sett í gildi? 2) Ynskja tygum loysing Danmarkar og Føroya millum? (suom. 1) Haluatko pantavan toimeen Tanskan hallituksen ehdotuksen? 2) Haluatko Färsaarten irtautuvan Tanskasta?)
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vaihtoehto | Ääniä | Osuus |
|---|---|---|
| Itsenäisyys | 5660 | 50,72 |
| Unionismi | 5499 | 49,28 |
| Hyväksytyt äänet | 11 159 | |
| Hylätyt/ tyhjät äänet | 481 | |
| Ääniä yhteensä | 11 640 | |
| Rekisteröityneitä äänestäjiä | 17 216 | |
| Lähde:[6] | ||
Reaktioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Färsaarten parlamentin puhemies antoi itsenäisyysjulistuksen 18. syyskuuta 1946. Tanskan kuningas Kristian X ja Färsaarten parlamentin enemmistö eivät tunnustaneet tätä. Kuningas hajotti parlamentin ja uusien vaalien jälkeen itsenäisyyttä vastustavat puolueet saivat enemmistön.[4]
Färsaaret sai silti lopulta itsehallintooikeuden 30. maaliskuuta 1948. Tämän seurauksena Färsaarten parlamentti sai lainsäädäntövallan alueen sisäisissä asioissa ja se jäi itsehallinnolliseksi osaksi Tanskan kuningaskuntaa.[2][7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Grønland og Færøerne 1.3.2012. Danmarks Nationalleksikon. Viitattu 27.10.2025. (tanskaksi)
- 1 2 Faroe Islands worldstatesmen.org. Viitattu 27.10.2025. (englanniksi)
- ↑ History of the Faroe Islands 2025. visitfaroeislands.com. Viitattu 27.10.2025. (englanniksi)
- 1 2 Hákun Leo, Jens: Saturday marks 73rd anniversary of Faroese independence referendum 13.9.2019. Local.fo. Viitattu 27.10.2025. (englanniksi)
- ↑ 64 ár seinni ikki ov seint at siga tøkk 22.9.2010. in.fo. Viitattu 27.10.2025. (fääriksi)
- ↑ Färöer, 14. September 1946 : Status 14.9.1946. sudd.ch. Viitattu 27.10.2025. (saksaksi)
- ↑ FÆRØERNES LAGTING (pdf) (s. 4) 2019. logting.fo. Viitattu 27.10.2025. (tanskaksi)
- ↑ Faroe Islands profile 21.11.2012. BBC News. Viitattu 27.10.2025. (englanniksi)