Viktoria Saksi-Coburg-Saalfeld

Victoria Saksi-Coburg-Saalfeld
Kentin herttuatar
Victoria Saksi-Coburg-Saalfeld, Rothwellin muotokuva 1832
Syntynyt	17. elokuuta 1786 Coburg, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut	16. maaliskuuta 1861 (74 vuotta) Frogmore House, Windsor, Englanti
Puoliso	Ruhtinas Emich Carl naim. 1803, k. 1814 Prinssi Edward naim. 1818, k. 1820
Lapset	Ruhtinas Karl Feodora Kuningatar Viktoria
Koko nimi	Marie Louise Victoire von Sachsen-Coburg-Saalfeld
Suku	Saksi-Coburg-Saalfeld (vuoteen 1826) Saksi-Coburg-Gotha (vuodesta 1826)
Isä	Franz Friedrich
Äiti	Augusta
Nimikirjoitus

Victoria Saksi-Coburg-Saalfeld, saks. Marie Louise Victoire von Sachsen-Coburg-Saalfeld; (17. elokuuta 1786 Coburg, Baijeri, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 16. maaliskuuta 1861 Frogmore House, Windsor, Yhdistynyt kuningaskunta) oli saksalainen herttuatar, Leiningenin ruhtinatar sekä Kentin ja Strathearnin herttuatar. Hän oli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Viktorian äiti.

Suku

Marie Louise Victoire oli saksalaisen Saksi-Coburg-Saalfeldin herttuakunnan hallitsijan Franz I:n Franz Friedrich Antonin (1750–1806) ja tämän toisen puolison, kreivitär Augusta von Reuß zu Ebersdorfin (1757–1831) nuorin tytär. Hänen vanhempi veljensä Ernst vaihtoi vuonna 1826 Saalfeldin alueen Gothaan, minkä jälkeen sekä herttuakunnan että suvun nimeksi tuli Saksi-Coburg-Gotha (Sachsen-Coburg und Gotha).

Hänellä oli yhdeksän sisarusta. Hänen sisarensa Juliane Henrietta Ulrika, suuriruhtinatar Anna Fjodorovna (1781–1860) oli naimisissa Venäjän kruununperijä, suuriruhtinas Konstantin Pavlovitšin kanssa vuosina 1796–1820. Hänen muita sisaruksiaan olivat Mensdorff-Pouillyn kreivitär Sophie Friederike Karoline Luise (1778–1835), Württembergin herttuatar Antoinette Ernestine Amalie (1779–1824) ja nuorin veli Belgian kuningas Leopold I.

Avioliitot ja jälkeläiset

Victoria avioitui 17-vuotiaana 21. joulukuuta 1803 häntä 23 vuotta vanhemman Leiningenin ruhtinas Emich Carlin (1763–1814) kanssa.

Victorialle ja Emich Carlille syntyi kaksi lasta:

Ensimmäinen puoliso Leiningenin ruhtinas Emich Carl vuonna 1800

Kentin herttuatar Victoria, George Dawe n. 1818

• Leiningenin ruhtinas Karl Friedrich Wilhelm Emich (1804–1856), avioitui 1829 kreivitär Maria von Klebelsbergin (1806–1880) kanssa
• Leiningenin prinsessa Anna Feodora Auguste Charlotte Wilhelmine (1807–1872), avioitui 1828 Hohenlohe-Langenburgin ruhtinas Ernst I:n (1794–1860) kanssa

Ensimmäisen puolisonsa kuoltua keuhkokuumeeseen 4. heinäkuuta 1814 hän toimi Leiningenin ruhtinaskunnan valtionhoitajana poikansa Karlin alaikäisyyden ajan, kunnes solmi toisen avioliiton vuonna 1818.

Prinssi Edvard kosi Victoriaa koska Britannian kruununperimys oli menossa Hannover-suvulta sivu suun, kun Victorian veljen Leopoldin puoliso, Yrjö IV:n ainoa perillinen Walesin prinsessa Charlotte Augusta kuoli synnytykseen vuonna 1817. Edvardin veljiä olivat mm. Englannin kuninkaat Yrjö IV ja Vilhelm IV, hänen isänsä oli kuningas Yrjö III ja äiti Charlotte von Mecklenburg-Strelitz.

Victoria avioitui toisen kerran 32-vuotiaana 29. toukokuuta 1818 Schloss Ehrenburgissa Coburgissa häntä lähes 20 vuotta vanhemman Kentin ja Strathearnin herttua, prinssi Edvardin kanssa. Toisen kerran heidät vihittiin samassa seremoniassa Edvardin vanhemman veljen, Clarencen herttua Williamin ja Saksi-Meiningenin prinsessa Adelheidin kanssa 11. heinäkuuta 1818 Kew Gardensin Kew Palacessa Lontoossa.

He asuivat aluksi Coburgissa, koska se oli siellä halvempaa. Kun Victoria tuli raskaaksi, he päättivät että perillisen tulee syntyä Isossa-Britanniassa ja muuttivat Englantiin huhtikuussa 1819. Lapsi syntyi kuukausi sen jälkeen Kensingtonin palatsissa.

Heille syntyi tytär:

• Alexandrina Victoria (24. toukokuuta 1819 – 22. tammikuuta 1901), Iso-Britannian ja Irlannin kuningatar, Intian keisarinna; avioitui vuonna 1840 prinssi Albert von Sachsen-Coburg und Gothan (1819–1861) kanssa

Toinen puoliso Kentin herttua Edvard, George Dawe 1817

Kun prinssi Edvard kuoli äkillisesti keuhkokuumeeseen tammikuussa 1820, kuusi päivää ennen isäänsä Yrjö III:tta, heidän alle vuoden ikäisen tyttärensä tulevaisuus oli jo ennalta määrätty. Victoria Saksi-Coburg-SaalfeIdin neuvonantaja John Conroyn unelma oli, että kuningas Vilhelm IV kuolisi. Kentin herttuatar Victoria oli huolehtivainen ja vallanhimoinen äiti. Hän aikoi saada Conroyn kanssa vallan itselleen, mutta Vilhelm IV päätti antaa valtaistuimen nuorelle veljentyttärelleen Viktorialle. Vilhelm kuoli 20. kesäkuuta 1837 Windsorin linnassa, ja Viktoriasta tuli 18-vuotiaana kuningatar. Kuningatar Viktoria asutti äitinsä Buckinghamin palatsiin, mutta eri huoneistoon kuin omansa.

Leskiherttuatar ja tyttären kruununperimys

Kentin herttuatar Victoria surupuvussa ja tytär Kentin prinsessa Alexandrina Victoria, Sir William Beechey 1821

Leskeksi jääneellä herttuatar Victorialla ei ollut syitä jäädä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, koska hän ei puhunut englantia ja hänellä oli oma palatsi Coburgissa, jossa hän saattoi elää ensimmäisen aviomiehensä tuloilla.

Brittiläinen kruununperimys ei kuitenkaan ollut tuolloin läheskään varmaa – kolmesta Edvardia vanhemmasta veljestä uusi kuningas Yrjö IV ja Frederick Yorkin herttua asuivat molemmat erillään vaimoistaan, jotka olivat myös jo ohittaneet hedelmällisen ikänsä. Kolmannella veljellä, Clarencen herttualla, ei vielä ollut eloon jääneitä lapsia puolisonsa, herttuatar Adelaiden kanssa.

Kentin herttuatar päätti, että hän menestyisi paremmin pelaamalla uhkapeliä tyttärensä hallitsijaksi saamisessa kuin asumalla Coburgissa. Perittyään toisen aviomiehensä velat, hän haki tukea Britannian hallitukselta. Nuori prinsessa Viktoria oli isänsä Edvardin ja isoisänsä Yrjö III:n kuoleman jälkeen vasta kolmantena valtaistuimen perimysjärjestyksesä, eikä parlamentti ollut vielä taipuvainen tukemaan köyhiä kuninkaallisia.

Kentin herttuattarelle tehty taloudellinen järjestely oli niukka: hän asui rappeutuneen Kensingtonin palatsin huoneistossa useiden muiden kuninkaallisen perheen köyhien jäsenten kanssa ja sai vain vähän taloudellista tukea ns. kansalaiseläkkeenä, johon valtio oli velvollinen (Civil List), koska parlamentilla oli tuoreessa muistissa edesmenneen herttua Edvardin tuhlaavainen elämäntapa. Käytännössä pääasiallinen taloudellisen tuen lähde oli hänen veljensä Leopold. Tällä oli Britannian parlamentin hänelle myöntämät valtavat ja elinikäiset 50 000 punnan vuositulot avioliitosta ​​prinsessa Charlotte Augustan kanssa, jolloin Leopoldista piti tulla aikanaan todennäköinen monarkin puoliso. Edes Charlotten kuoleman jälkeen vuonna 1817 parlamentti ei lakkauttanut Leopoldin vuosiavustusta.

Kentin herttuatar Victoria, jaloissaan kingscharlesinspanieli, George Hayter 1835

Nuoren prinsessa Viktorian asema kruununperillisenä sekä äidin, Kentin herttuattaren tulot nousivat omaan luokkaansa kun Yrjö IV kuoli vuonna 1831 ja uusi kuningas Vilhelm IV (Clarencen herttua) oli jo yli 60-vuotias ilman elossa olevaa laillista jälkeläistä ja lähes 40-vuotiaan puolison, kuningatar Adelaiden katsottiin olevan jo hedelmällisen ikänsä loppupuolella. Parlamentti hyväksyi elokuussa 1831 herttuattarelle ja hänen tyttärelleen myönnettävän elinkoron. Tähän vaikutti myös Leopoldin nimitys Belgian kuninkaaksi, minkä johdosta hän luopui brittihallituksen maksamista tuloistaan.

Kentin herttuatar oli erittäin suojeleva äiti ja kasvatti Viktorian suurelta osin eristettynä muista lapsista niin sanotun "Kensington-järjestelmän" mukaisesti. Järjestelmä esti prinsessaa tapaamasta ihmisiä, joita hänen äitinsä ja tämän neuvonantaja John Conroy pitivät ei-toivottuina (kuten suurta osaa hänen isänsä suvusta), ja sen tarkoituksena oli tehdä Viktoriasta heikko ja heistä riippuvainen. Herttuatar vältti hovissa käymistä, koska hän oli šokerattu kuningas Vilhelmin aviottomien lasten läsnäolosta, ja sai kenties aikaan viktoriaanisen moraalin syntymisen vaatimalla, että hänen tyttärensä välttää kaikenlaista seksuaalista sopimattomuutta. Viktoria nukkui samassa makuuhuoneessa äitinsä kanssa, opiskeli yksityisopettajien johdolla säännöllisen lukujärjestyksen mukaisesti ja leikki nukkensa sekä kingscharlesinspanieli Dashin kanssa.

Kentin herttuatar Victoria, John Lucas 1841

Ehkä John Conroyn vaikutuksesta herttuattaren perheen ja Vilhelm IV:n suhde heikkeni, herttuatar piti kuningasta yliseksuaalisena öykkärinä. Sikäli kun uskalsi, herttuatar kielsi kuninkaalta pääsyn tyttärensä Victorian luo. Hän esti tytärtään osallistumasta Vilhelmin kruunajaisiin, koska prinsessa Victorian olisi täytynyt kulkea kuninkaan veljien jäljessä etusijajärjestyksen sääntöjen vuoksi, minkä Wellingtonin herttua Arthur Wellesley katsoi Conroyn syyksi. Vilhelmin kruunajaisvuonna 1831 Conroy ja Kentin herttuatar aloittivat sarjan kuninkaallisia matkoja prinsessa Victorian kanssa näyttääkseen häntä ihmisille ja vahvistaakseen omaa asemaansa mahdollisina valtionhoitajana. Heidän ponnistelunsa olivat lopulta onnistuneita, ja marraskuussa 1831 julistettiin, että herttuatar olisi ainoa valtionhoitaja, jos Victoriasta tulisi kuningatar jo alaikäisenä. Herttuatar loukkasi kuningasta entisestäänkin ottamalla Kensingtonin palatsista huoneet, jotka kuningas oli varannut itselleen, ja ylenkatsoi tämän aviottomia lapsia FitzClarenceja, ennen Vilhelm IV:n hallituskautta ja sen aikana.

Kentin herttuatar Maria Louisa Victoria leskenasussa, Franz Xaver Winterhalterin työpaja 1846

John Conroylla oli suuria suunnitelmia suojelijatartaan ja itseään kohtaan: hän ajatteli prinsessa Viktorian nousevan valtaistuimelle hyvin nuorena, ja tarvitsevan holhoojahallituksen, jota vuoden 1830 Regency Actin mukaan johtaisi prinsessan äiti, joka oli jo toiminut valtionhoitajana ensimmäisen aviomiehensä kuoleman jälkeen vuonna 1814. Herttuattaren henkilökohtaisena sihteerinä Conroy olisi todellinen "valta valtaistuimen takana". Hän ei ollut luottanut Vilhelm IV:n elävän niin kauan, jotta Victoria tulisi täysi-ikäiseksi ja kykenisi toimimaan valtaistuimella aikuisena.

Kun Viktoria nousi valtaistuimelle vuonna 1837, Conroy pelkäsi ettei hänellä ollut vaikutusvaltaa 18-vuotiaaseen kuningattareen. Hän yritti pakottaa Viktorian tekemään itsestään henkilökohtaisen sihteerinsä, mutta tämäkin suunnitelma epäonnistui. Viktoria paheksui äitinsä tukea Conroyn suunnitelmille ja tämän painostusta allekirjoittaa paperi, jossa Conroy julistettaisiin hänen henkilökohtaiseksi sihteerikseen. Tuloksena oli, että kun Viktoriasta tuli kuningatar hän siirrätti äitinsä, Kentin herttuattaren toiseen huoneistoon Buckinghamin palatsissa, pois omista huoneistaan.

Sovinto

Kentin herttuatar Victoria, Franz Xaver Winterhalter 1857

Kun kuningattaren ensimmäinen lapsi, Princess Royal Victoria Adelaide syntyi marraskuussa 1840, Kentin herttuatar huomasi odottamattaan olevansa tervetullut takaisin tyttärensä Viktorian sisäpiiriin. On todennäköistä, että tämä johtui kuningattaren kotiopettajatar, paronitar Louise Lehzenin (1784–1870) irtisanomisesta Viktorian aviomiehen ja herttuattaren veljenpojan, prinssi Albertin pyynnöstä.

Kentin herttuatar (oikealla) tyttärensä Viktorian ja vävynsä prinssi Albertin sekä seitsemän ensimmäisen lapsenlapsensa kanssa vuonna 1854. Lapsia syntyi vielä kaksi lisää.

Ensinnäkin tämä poisti Lehzenin vaikutusvallan, ja Lehzen oli pitkään halveksinut herttuatarta ja tämän neuvontajaa John Conroyta epäillen näitä laittomasta suhteesta. Toiseksi tämä jätti kuningattaren täysin Albertin vaikutuksen alaiseksi, ja prinssipuoliso todennäköisesti sai Viktorian tekemään sovinnon äitinsä kanssa. Kolmanneksi John Conroy eli maanpaossa manner-Euroopassa, joten tämän hajoittava vaikutusvalta oli poistunut. Herttuattaren taloudellinen tilanne, jonka Conroy oli jättänyt hunningolle saatiin paranemaan Viktorian ja tämän neuvonantajien ansiosta. Kentin herttuattaresta tuli rakastava isoäiti ja hän oli läheisempi tyttärensä kanssa kuin koskaan aiemmin.

Perintö

Kentin herttuattaren mausoleumi, Frogmore Gardens, Windsorin linnan puisto, arkkitehti Albert Jenkins Humbert 1861

Kentin herttuatar Victoria kuoli 16. maaliskuuta 1861 74-vuotiaana tyttärensä Viktoria vierellään Frogmore Housessa, Windsorissa. Kuningatar oli suuresti liikuttunut äitinsä kuolemasta. Lukiessaan äitinsä jälkeen jääneitä papereita Viktoria huomasi, että äiti oli rakastanut häntä syvästi, Tämä tieto särki hänen sydämensä ja hän syytti John Conroyta sekä kotiopettajartaan, paronitar Louise Lehzeniä, että nämä olivat vieraannuttaneet hänet äidistään.

Marie Louise Victoire von Sachsen-Coburg-Saalfeld on haudattu Kentin herttuattaren mausoleumiin Frogmore Gardensissa, Windsorin puistossa lähellä Windsorin linnan kuninkaallista residenssiä.

Kuningatar Viktoria ja prinssi Albert omistivat hänen muistolleen lasimaalausikkunan Kaikkien pyhien kuninkaallisessa kappelissa Windsorin puistossa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viktoria Saksi-Coburg-Saalfeld Wikimedia Commonsissa