Henrik VII (Englanti)

Henrik VII
Henrik VII pitelee ruusua, rinnallaan Kultaisen taljan ritarikunnan ketjut. Tuntematon flaamilainen taiteilija, maalattu 29. lokakuuta 1505 Herman Rinckin, Pyhän saksalais-roomalaisen keisari Maksimilian I:n asiamiehen määräyksestä. Muotokuva maalattiin luultavasti osana totetumatonta avioliittotarjousta, jossa Henrik toivoi saavansa uudeksi puolisokseen Maksimilianin tyttären Savoijin leskiherttuatar Margaret d'Austrian.
Englannin kuningas
Valtakausi	22. elokuuta 1485 – 21. huhtikuuta 1509
Kruunajaiset	30. lokakuuta 1485 Westminster Abbey
Edeltäjä	Rikhard III
Seuraaja	Henrik VIII
Syntynyt	28. tammikuuta 1457 Pembroken linna, Wales
Kuollut	21. huhtikuuta 1509 (52 vuotta) Richmondin palatsi, Englannin kuningaskunta
Hautapaikka	Westminster Abbey
Puoliso	Elizabeth of York
Lapset	Arthur, Walesin prinssi Margaret Tudor Henrik VIII Elisabet Tudor Maria Tudor Edmund Tudor Edvard Tudor Katherine Tudor
Koko nimi	Henry Tudor
Suku	Tudor
Isä	Edmund Tudor
Äiti	Margaret Beaufort
Uskonto	katolilainen
Nimikirjoitus

Henrik VII, myös Henry Tudor (28. tammikuuta 1457 Pembroken linna, Wales – 21. huhtikuuta 1509 Richmondin palatsi, Englannin kuningaskunta) oli Englannin kuningas vuosina 1485–1509. Hän oli ensimmäinen Tudor-sukuinen hallitsija.

Suku ja nuoruus

Henry Tudorin vanhemmat olivat Edmund Tudorin ja Margaret Beaufortin, hän oli heidän ainoa lapsensa. Isä Edmund kuoli lähes kolme kuukautta ennen poikansa syntymää, ja 14-vuotias äiti avioitui pian uudelleen. Henry kasvatettiin setänsä Pembroken jaarli Jasper Tudorin (n. 1431–1495) taloudessa.

Henryn isänisä kamariherra Owen Tudor oli nainut Henrik V:n lesken Catherine de Valois'n, joten Henryn isä Edmund Tudor oli kuningas Henrik VI:n velipuoli. Henrik VI oli Lancaster-suvun viimeinen hallitsija, jonka hallituskaudella käytiin Ruusujen sotaa, veristä kamppailua kruunusta York-suvun ja Lancasterien välillä. Kun Henrik VI syrjäytettiin valtaistuimelta vuonna 1461 ja hallitsijaksi nousi Yorkien Edvard IV, nuoren Henry Tudorin oli paettava Bretagneen, jossa hän vietti seuraavat 14 vuotta.

Henryn äidin Margaret Beaufortin isoisoisä oli Edvard III:n poika, Lancasterin herttua John of Gent, joka nai pitkäaikaisen rakastajattarensa Katherine Swynfordin ja lapset laillistettiin jälkikäteen. Henry Tudorin vaade Englannin kruunuun perustui siis sekä naislinjaan että aviottomuuteen.

Henryn pikkuserkun, Buckinghamin herttua Henry Staffordin epäonnistuttua vallananastuspyrkimyksissään vuonna 1483 Henry Tudorista tuli kuitenkin Lancaster-suvun johtava kruununtavoittelija. Ensimmäinen yritys kuitenkin epäonnistui, ja hän joutui pakenemaan Ranskaan, missä hänet varustettiin toiseen yritykseen.

Nousu valtaistuimelle

Englannin kuningashuone
Tudor-suku

Henrik VII

• Walesin prinssi Arthur
• Margareeta Tudor
• Henrik VIII
• Elisabet Tudor
• Maria Tudor
• Edmund Tudor, Somersetin herttua
• Katariina Tudor

Henrik VIII

• Henrik, Cornwallin herttua
• Maria I
• Elisabet I
• Edvard VI

Maria I

Elisabet I

Edvard VI

Henry Tudor sai koottua 5 000 sotilaan armeijan, ja vaikka määrä hävisi Rikhard III:n joukoille, hän tiesi, että käsillä oli ainoa tilaisuus nousta Englannin kuninkaaksi. Joukot voittivat Rikhardin sotilaat Bosworthin taistelussa 22. elokuuta 1485, eivätkä vähiten siksi, että useat Rikhardin liittolaiset, muun muassa Northumberlandin jaarli Henry Percy sekä William ja Thomas Stanley, vaihtoivat puolta tai vetäytyivät taistelusta. Suurilta osin tämä yhteenotto päätti Ruusujen sodan, vaikkei ollutkaan sen viimeinen taistelu.

Henry Tudorin perintöoikeus kruunuun oli heikko. Hän oli äitinsä kautta John of Gentin ja tämän kolmannen vaimon Katherine Swynfordin jälkeläinen ja näin sukua Edvard III:lle, muttei edustanut laillista vallanperimyslinjaa. Tästä ei kuitenkaan muodostunut ongelmaa, sillä taistelun jäljiltä muut kuningasehdokkaat olivat joko kuolleet tai liian heikkoja haastaakseen Henryn.

Hän varoi puhuttelemasta paroneita tai kutsumasta parlamenttia koolle ennen kruunajaisiaan Westminster Abbeyssa 30. lokakuuta 1485.

Henrikin valtaa uhkasivat itsensä petetyiksi tuntevat aateliset sekä kruununtavoittelijat, jotka väittivät olevansa Rikhard III:n Toweriin sulkemia Edvard IV:n perillisiä kuten muun muassa Perkin Warbeck (Towerin prinssit). Lujittaakseen valtaansa Henrik VII avioitui 18. tammikuuta 1486 Edvard IV:n ja Elisabet Woodvillen vanhimman tyttären, Elizabeth of Yorkin kanssa. Näin hän yhdisti kilpailevat York- ja Lancaster-suvut Tudor-suvun alle ja varmisti jälkeläistensä olevan kuninkaallista verta.

Henry Tudorin ensimmäinen teko jo ennen taistelua oli ollut julistautuminen kuninkaaksi 21. elokuuta 1485, mikä varmisti sen, että jos joku nousisi häntä vastaan, tämä voitaisiin tuomita maanpetturuudesta. Merkittävää on, että Henrik säästi Rikhardin nimeämän kruununperillisen, Lincolnin jaarli John de la Polen. La Polesta aiheutui harmia muutama vuosi myöhemmin, kun tämä aloitti kapinan ja yritti nostaa Lambert Simnel -nimisen puusepän kymmenvuotiaan pojan kuninkaaksi. Jaarli kuoli Stoken taistelussa 16. kesäkuuta 1487, mutta Simnel säästyi ja hänestä tuli myöhemmin kuninkaallinen haukankasvattaja.

Simnel esitti olevansa Warwickin jaarli Edward Plantagenet, Richard Plantagenet'n pojan Clarencen herttua George Plantagenetin poika, joka todellisuudessa oli yhä vangittuna Towerissa. Edward säilyi hengissä aina vuoteen 1499 asti, jolloin hänet mestattiin. Sen sijaan Edwardin vanhin sisar, Margaret Pole, joka oli seuraavaksi paras ehdokas valtaistuimelle, peri isänsä jaarlikunnan Salisburyn ja eli pitkälle 1500-luvulle.

Nuori Henry Tudor, tuntematon ranskalainen taiteilija 1470-1480

Henrik VII puolisonsa ja lastensa kanssa pyhän Yrjön ja lohikäärmeen seurassa. Vas. Henrik VII, prinssi Arthur, prinssi Henrik (Henrik VIII) ja prinssi Edmund. Oik. puoliso Elisabet of York, prinsessa Margaret, prinsessa Elizabet, prinsessa Mary ja prinsessa Katherine, joka kuoli pian syntymänsä jälkeen. Tuntematon flaamilainen taiteilija, n. 1503-1509.

Avioliitto ja jälkeläiset

Henrik VII avioitui 18. tammikuuta 1486 Westminster Abbeyssä Elizabeth of Yorkin kanssa, joka oli Edvard IV:n ja Elisabet Woodvillen vanhin tytär. Hän oli lupautunut naimakauppaan jo vuonna 1483 yhdistääkseen Rikhard III:n vastustajat.

Jotta avioliitto ja siitä syntyvät perilliset olivat laillisia, hän kumosi Rikhard III:n aikana parlamentin vuonna 1483 antaman Titus Regiuksen, jossa Elisabetin vanhempien avioliitto oli julistettu mitättömäksi ja heidän lapsensa aviottomiksi.

Heille syntyivät lapset:

• Arthur (1486–1502), Walesin prinssi, nai Aragonian infanta Katariina Aragonialaisen vuonna 1501, ei jälkeläisiä
• Margaret Tudor (1489–1541), Englannin prinsessa, ensimmäinen puoliso Skotlannin kuningas Jaakko IV; toinen puoliso Anguksen jaarli Archibald Douglas. Heidän jälkeläisiään oli Jaakko I (lapsenlapsenlapsi), joka peri Englannin kruunun vuonna 1603.
• Henrik VIII (1491–1547), Englannin kuningas, avioitui kuusi kertaa. Lapset Edvard VI, Maria I ja Elisabet I olivat Englannin hallitsijoita.
• Elisabet Tudor (1492–1495), kuoli 3-vuotiaana
• Mary Tudor (1496–1533), kihlattiin ensin tulevalle keisari Kaarle V:lle; ensimmäinen puoliso lokakuussa 1514 Ranskan kuningas Ludvig XII (k. tammikuu 1515), toinen puoliso Maryn itsensä valitsema Suffolkin herttua Charles Brandon
• Edmund Tudor (1499–1500), Somersetin herttua, kuoli vuoden ikäisenä
• Edward Tudor, Englannin prinssi, lapsi jota ei välttämättä ole ollut okemassa vaan on epäilty nimen sekoittuneen Edmund Tudoriin. Hänen nimensä on kuitenkin virallisesti listattuna Henrikin ja Elisabetin lapseksi. Alison Weirin Britain's Royal Families: The Complete Genealogy mainitsee myös Edvardin nuorena kuolleena lapsena. Weir olettaa lapsen haudatun perheensä kanssa Westminster Abbeyhin.
• Katherine Tudor (1503), Englannin prinsessa, kuoli synnytyksessä ja äiti Elizabeth of York kuoli synnytyksen jälkeiseen infektioon yhdeksän päivää myöhemmin

Talous ja diplomatia

Henrik VII:n hallituskauden aikainen hopearaha, groat 1505

Henrik VII oli talousasioissa järkevä mutta ahne monarkki, joka palautti kruunun varallisuuden ottamalla käyttöön uusia tehokkaita ja armottomia verotusmuotoja. Edvard IV:n kassan varat oli hänen vaimonsa Elisabet Woodvillen laaja suku tyhjentänyt kuninkaan kuoleman jälkeen ennen Rikhard III:n valtaannousua. Arkkipiispa John Mortonin kehittämä järjestelmä huolehti siitä, että aatelisto maksoi korotettuja veroja. Veronkannon tehokkuutta parannettiin huomattavasti ja veronkantajat asettivat kuninkaan tuella maksuja erilaista rikkomuksista.

Henrik VII:n tavoitteena oli sekä ylläpitää rauhaa että luoda taloudellista vaurautta. Hän myös onnistui molemmissa. Henrik VII ei ollut sotapäällikkö eikä hänellä ollut mielenkiintoa pyrkiä voittamaan edeltäjiensä Ranskassa häviämiä alueita takaisin. Henrik solmi Ranskan kanssa Étaplesissa rauhan, joka toi rahaa Englannin kassaan sekä suoraan että epäsuorasti. Henrik pyysi parlamentilta rahoitusta sodankäyntiä Ranskaa vastaan, ja se myönsikin kaksi määrärahaa kuninkaalle. Samaan aikaan Ranskalla oli muita intressejä Euroopassa, joten se maksoi Henrikille, jottei maan tarvinnut sotia. Henrik myös tuki laivanrakennusta, mikä vahvisti laivastoa ja paransi kauppamahdollisuuksia. Vuonna 1495 hän perusti Euroopan ensimmäisen ja maailman vanhimman yhä olemassa olevan kuivatelakan Portsmouthiin. Henrikin hallintokaudella John Cabot löysi Newfoundlandin, joka oli Englannin ensimmäinen siirtomaa Uudessa maailmassa.

Oikeuslaitoksen uudistukset

Ruusujen sodan aikana maan hallinnon painopiste oli vaihdellut etelän ja pohjoisen välillä. Henrikin kaudella hallintoa keskitettiin ja muodostettiin kaksi oikeudenkäytön haaraa. Kuningas elvytti Tähtikamarin oikeutena (engl. Court of Star Chamber) tunnetun oikeusistuimen, joka sai nimensä Westminsterin palatsin kokoustilan kattoon maalatuista tähdistä. Se oli 20–30 jäsenen muodostama istuin, jonka päätehtävä oli rangaista ja kurittaa aatelisia sekä ratkaista ongelmia, joihin paikalliset oikeusistuimet eivät pystyneet. Paikallisella tasolla kuria ja järjestystä ylläpitivät rauhantuomarit (engl. Justices of Peace).

Henrik VII ikääntyneenä

Viimeiset vuodet

Vuosina 1502 ja 1503 Henrik VII koki kaksi raskasta menetystä. Hänen poikansa, kruununperillinen Arthur, joka oli alle puoli vuotta aiemmin mennyt naimisiin espanjalaisen prinsessa Katariina Aragonilaisen kanssa kuoli hikitauti nimiseen infektiosairauteen huhtikuussa 1502 Ludlowin linnassa. Seuraavana vuonna helmikuussa 1503 Henrikin puoliso Elizabeth of York menehtyi 37-vuotiaana synnytyksen jälkeen infektioon ja lapsi kuoli heti synnyttyään. Puolison kuolema oli Henrikille suuri järkytys.

Kuningas pelkäsi Arthurin kuoleman myötä menettävänsä puolet avioliittoon kuuluneista kuningas Ferdinand II Katolilaiselta saaduista myötäjäisistä ja sen vuoksi hän anoi ja sai paavi Julius II:lta luvan, jotta nuorempi poika Henrik voisi naida Arthurin lesken. Henrik VII tuli liiton suhteen kuitenkin toisiin ajatuksiin ja avioliitto tapahtui vasta kuninkaan kuoleman jälkeen vuonna 1509. Vaikka Henrikillä oli ajatuksia avioitua uudelleen Napolin kuningatar Giovannan (1478–1518), Ferdinand II:n lesken tai Kastilian kuningatar Juanan tai Savoijin leskiherttuar Margaretin kanssa kanssa ja hankkia lisää perillisiä, näin ei kuitenkaan tapahtunut. Margaretista on olemassa muotokuva kuninkaallisessa kokoelmassa, joten jotain alustavaa tapahtui kihlauksen suhteen. Myös Henrikistä maalattiin muotokuva. Henrik VII:n kuoleman jälkeen kuninkaaksi nousi toiseksi vanhin poika Henrik VIII.

Henrik VII:n kuolinnaamiosta tehty rintakuva, kuvanveistäjä Pietro Torrigiano

Henrik VII:n kappeli Westminster Abbeyssä, Canaletton maalaus 1700-luvulta

Perilliset ja perintö

Henrik VII:n ja Elisabet Yorkin hautamonumentti Westmister Abbeyssä, kuvanveistäjä Pietro Torrigiano

Henrik VII:n ja Elizabeth Yorkin vanhin tytär Margaret Tudor avioitui ensin Skotlannin kuningas Jaakko IV:n kanssa. Heidän pojastaan tuli kuningas Jaakko V, jonka tytär oli kuningatar Maria Stuart. Margaretin avioliitolla Henrik VII toivoi rikkovansa Skotlannin ja Ranskan välisen "Vanhan liiton", Auld Alliancen. Margaretin toinen aviomies oli Angusin jaarli Archibald Douglas; heidän pojanpoikansa Henry Stuart, lordi Darnley nai Maria Stuartin. Heidän poikansa Skotlannin kuningas Jaakko VI peri Englannin kruunun ja nousi kuninkaaksi nimellä Jaakko I Elisabet I:n kuoltua.

Henrik VII:n toinen aikuiseksi varttunut tytär Maria Tudor avioitui ensin Ranskan Ludvig XII:n kanssa ja tämän kuoltua avioitui Suffolkin herttua Charles Brandonin kanssa. Heidän tyttärensä Frances nai Henry Greyn ja yksi näiden oli lady Jane Grey, jonka nimissä vanhemmat ja muut sukulaiset yrittivät päästä valtaan Edvard VI:n kuoltua.

Kuningas Henrik VII kuoli 52-vuotiaana tuberkuloosiin Richmondin palatsissa huhtikuussa 1509 ja on haudattu vuosina 1503–1509 rakennuttamaansa Henry VII Lady Chapel -kappeliin, puolisonsa Elisabeth Yorkin viereen Westminster Abbeyhin. Hän ehti rakennuttaa myös uuden kuorin Pyhän Yrjön kappeliin Windsoriin, joka valmistui vuonna 1509.

Aiheesta muualla

• http://www.englishmonarchs.co.uk/tudor.htm
• Luminarium: Henry VII
• Henrik VII brittimonarkian virallisilla sivuilla
• http://www.tudorplace.com.ar/aboutHenryVII.htm

Edeltäjä: Rikhard III

Englannin kuningas 1485–1509

Seuraaja: Henrik VIII