Henrik VI (Englanti)
| Henrik VI | |
|---|---|
.jpg) Henrik VI. Tuntemattoman taiteilijan öljymaalaus noin vuodelta 1540. |
|
| Englannin kuningas | |
|
|
|
| Edeltäjä | Henrik V |
| Seuraaja | Edvard IV |
| Englannin kuningas (uudelleen) | |
|
|
|
| Edeltäjä | Edvard IV |
| Seuraaja | Edvard IV |
| Ranskan kuningas | |
|
|
|
| Edeltäjä | Kaarle VI |
| Seuraaja | Kaarle VII |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 6. joulukuuta 1421 Windsorin linna |
| Kuollut | 21. toukokuuta 1471 (ikä 49) Tower |
| Puoliso | Margareeta Anjoulainen |
Henrik VI (6. joulukuuta 1421 – 21. toukokuuta 1471) oli Englannin kuningas vuosina 1422–1461 ja uudelleen vuosina 1470–1471.[1] Hän oli edellisen kuninkaan Henrik V:n poika, ja viimeinen Lancaster-sukuinen hallitsija.
Sisällysluettelo
Lapsikuninkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henrik oli kuningas Henrik V:n ainoa lapsi ja näin ollen hänen kruununperijänsä. Henrik syntyi joulukuussa 1421 Windsorissa ja nousi kuninkaaksi ainoastaan yhdeksän kuukauden iässä 31. elokuuta 1422, kun Henrik V kuoli yllättäen. Henrik VI:n äiti Valois’n Katariina oli ainoastaan kahdenkymmenen ikäinen ja Ranskan kuninkaan Kaarle VI:n tyttärenä häneen suhtauduttiin epäillen eikä hänelle annettu täyttä vastuuta nuoren Henrikin kasvatuksessa.
28. syyskuuta 1423 aateliset vannoivat uskollisuutta Henrik VI:lle. He kutsuivat parlamentin koolle kuninkaan nimissä ja perustivat holhoojahallituksen. Humphrey, Gloucesterin herttua, joka oli Henrik IV:n nuorin poika, valittiin kuningaskunnan ja kirkon suojelijaksi ja puolustajaksi, kunnes kuningas olisi täysikäinen. Hallituksella säilyi kuitenkin oikeus purkaa nimitys. Hänen tehtävänsä rajoitettiin rauhan ylläpitämiseen ja parlamentin koolle kutsumiseen ja hajottamiseen. Piispa Henrik Beaufortilla (kardinaali vuodesta 1426), joka oli Henrik V:n setäpuoli, oli tärkeä rooli sijaishallituksessa. Henrik IV:n vanhin elossa oleva poika, Juhana, oli vanhin sijaishallitsijoista ja hänet valittiin Ranskan sijaishallitsijaksi (hän oli vastuussa käynnissä olevasta sodasta).
Englannin ja Ranskan kuningas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henrikin isä Henrik V oli käytännössä saanut Ranskan valtaansa, mutta Englannin ote Ranskasta alkoi heikentyä, kun Ranskan armeija valtasi Jeanne d’Arcin innoittamana kaupunkejaan takaisin. Vallan lujittamiseksi Henrik VI päätettiin kruunata Ranskan kuninkaaksi, kuten Henrik V:n solmimassa Troyesin sopimuksessa oli sovittu. Sijaishallitsijana toiminut Juhana järjesti kruunajaiset 16. joulukuuta 1431 Notre Damessa. Kyseessä oli ainoa kerta, kun Englannin ja Ranskan kuningaskunnat de jure yhdistyivät saman kuninkaan alaisuuteen. Käytännössä Englannin ote Ranskasta heikkeni edelleen, eikä Henrik VI enää vuoden 1432 tammikuun jälkeen käynyt maassa.
Täysikäiseksi ja avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henrik tuli täysikäiseksi vuonna 1437. 23. huhtikuuta 1445 hän meni naimisiin Margareeta Anjoulaisen kanssa. Henrik joutui avioliitossa luovuttamaan Mainen ja Anjoun Ranskan kuninkaalle, tämä ei kuitenkaan tullut julkiseen tietoon ennen kuin vuonna 1446. Jatkuvissa konflikteissa Englanti menetti maitaan Ranskalle ja vuonna 1453 sen ainoa alue Ranskassa oli Calais.[2]
Kuningas menettää järkensä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1453 Henrik VI sai hermoromahduksen ja ei enää tajunnut mitään ympäröivästä maailmasta. Henrikin mielisairaus saattoi olla peritty Valois-suvun isoisältä, Kaarle VI:lta, joka kärsi ajoittaisesta mielenhäiriöistä elämänsä 30 viimeisen vuoden aikana.
Englannissa tarvittiin uusi hallitsija. Asemassa oli juridisesti vahvimmin kiinni Henrik VI:n poika Edvard (1453–1471), mutta johtava aatelisto suosi Yorkin herttuaa Rikhardia, joka sitten hallitsikin vuoteen 1455, kunnes Henrik tuli yhtäkkiä järkiinsä. Rikhard ei suostunut luopumaan vallasta, vaan marssi St Albansiin taistelemaan Henrikin ja kuningatar Margareetan joukkoja vastaan. Tästä taistelusta, jonka Yorkin Rikhard voitti, alkoivat niin sanotut ruusujen sodat. Tämän jälkeen taisteluonni vaihteli puolin ja toisin. Kuningatar ajoi Rikhardin maanpakoon 1459 ja tuli sitten lyödyksi Northamptonin taistelussa vuonna 1460, missä Henrik VI joutui vangiksi. Rikhard vaati tällöin monien kannattajiensakin yllätykseksi kruunua itselleen – heille oli kerrottu taisteltavan, jotta päästäisiin eroon kuninkaan pahoista neuvonantajista[2]. 30. joulukuuta 1460 Margareeta kohtasi Rikhardin Wakefieldin taistelussa, jossa Rikhard sai surmansa. Toisessa St Albansin taistelussa 22. helmikuuta 1461 Margareeta löi Rikhardin pojan Edvardin ja sieppasi Henrikin.
Uudelleen valtaan ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Margareetan voitoista huolimatta Lontoon kaupunki ja monet aateliset kannattivat Edvardia. Vuonna 1461 aatelisto kruunasi Edvardin kuningas Edvard IV:ksi, jolloin maassa oli kaksi kuningasta. Seurasi suuri Towtonin taistelu, jonka Lancasterin joukot hävisivät. Margareeta pakeni Skotlantiin ja myöhemmin Ranskaan. Henrik VI päätyi vangiksi Toweriin. Vuonna 1470 Henrik pääsi vielä kerran vallansyrjään kiinni, kun Margareetan ja Warwicikin jaarlin Richard Nevillen vastahyökkäys karkotti Edvard IV:n. Edvard IV palasi 1471 sotajoukon kanssa, tappoi Tewkesburyn taistelussa Richard Nevillen ja Henrik VI:n pojan Edvardin sekä vangitsi ja mestasi Henrik VI:n.
Kuolemaansa mennessä Henrik VI oli menettänyt kaksi kuningaskuntaa, ainoan poikansa ja järkensä, mistä syystä häntä ei ole pidetty erityisenä sotilaallisena tai poliittisena johtajana. Sen sijaan Henrik tunnetaan uskonnon ja sivistyksen tukijana. Hän perusti Englannin arvostetuimman sisäoppilaitoksen Etonin sekä Cambridgen yliopiston King’s Collegen.
Kuningas fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
William Shakespeare kirjoitti 1590-luvulla kolmiosaisen näytelmän Henrik VI:sta. Tämä esiintyy myös haamuna näytelmässä Rikhard III.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Henry VI (r.1422-1461 and 1470-1471) British Monarchy. Viitattu 13.8.2016.
- ↑ a b Daniell, Christopher: Matkaopas historiaan: Englanti. Kustannusosakeyhtiö Puijo, 1995. ISBN 951-579-022-0.
 |
Edeltäjä: Henrik V |
Englannin kuningas 1422–1461 (1470–1471) |
Seuraaja: Edvard IV |
