Rikhard Plantagenet

Rikhard Plantagenet, Yorkin 3. herttua kannattelee jättimäistä fleur-de-lysiä, joka jäljittää Henrik VI:n syntyperän Ludvig IX Pyhään saakka ja perustelee Henrikin vaatimusta Ranskan kruunuun. Yksityiskohta Talbot Shrewsbury Book käsikirjoituksen etulehdestä n. 1443-1445.

Rikhard Plantagenet'a esittävä lasimaalaus Pyhän Laurentiuksen kirkon ikkunassa Ludlow’ssa.

Richard Plantagenet (21. syyskuuta 1411 – 30. joulukuuta 1460) oli englantilainen York-suvun aatelinen ja Yorkin 3. herttua. Hänen kaksi poikaansa olivat Englannin kuningas Edvard IV ja Rikhard III.

Suku

Richard Plantegenet'lla oli vahva perinnöllinen oikeus Englannin kruunuun, sillä hän polveutui isänsä Cambridgen jaarli Rikhardin (1385–1415) kautta, kahdesta Edvard III:n pojasta, Yorkin herttua Edmund Langleysta (1341–1402) ja äitinsä Anne Mortimerin (1388–1411) kautta Clarencen herttua Lionelista. Jälkimmäinen oli Edvard III:n toiseksi vanhin aikuiseksi asti elänyt poika, minkä perusteella Rikhard vaati kruunua itselleen.

Richardilla oli yksi vanhempi sisar Isabel. Richardin äiti Anne Mortimer kuoli pian pojan syntymäm jälkeen, ja isä Cambridgen jaarli Richard mestattiin vuonna 1415 osuudestaan ​​salaliitossa kuningas Henrik V:tä vastaan. Muutaman kuukauden päästä isän kuolemasta Richardin lapseton setä Yorkin herttua Edward, kaatui Azincourtin taistelussa vuonna 1415. Richard peri tittelin ja maaomistukset ja hänestä tuli Yorkin herttua. Äidinpuoleisen suvun alempiarvoinen titteli, mutta suuremmat maaomaisuudet sekä heidän vaatimuksensa valtaistuimeen lankesivat hänelle myös eno Edmund Mortimerin, Marchin jaarlin kuoltua vuonna 1425.

Kruununtavoittelija

Vuonna 1453 hallitseva kuningas Henrik VI sairastui ja Richardista tuli Englannin lordiprotektori. Kuninkaan tervehtymisen jälkeen Richard ei suostunut luopumaan vallasta, koska väitti oman oikeutuksensa valtaistuimeen olevan voimakkaampi. Tästä alkoi Ruusujen sota, kamppailu kruunusta Lancasterin ja Yorkin sukujen välillä.

Avioliitto ja jälkeläiset

Richard Plantegenet'lla oli avioliitosta Cecily Nevillen (1415–1495) kanssa kaikkiaan 12 lasta:

• Anne of York (10. elokuuta 1439 – 14. tammikuuta 1476), avioitui (1) Exeterin herttua Henry Hollandin kanssa ja (2) Sir Thomas St. Legerin kanssa
• Henry of York (10. helmikuuta 1441), kuoli pian syntymänsä jälkeen
• Edward, Marchin jaarli Edvard IV (28. huhtikuuta 1442 – 9. huhtikuuta 1483), avioitui Elisabeth Woodvillen kanssa ja heille syntyi 10 lasta, joista Edvard V seurasi lyhyen aikaa isäänsä halltsijana; vanhin tytär Elisabet of York avioitui kuningas Henrik VII:n kanssa
• Edmund, Rutlandin jaarli (17. toukokuuta 1443 – 30. joulukuuta 1460), kaatui Wakefieldin taistelussa
• Elizabeth of York (22. huhtikuuta 1444 – mahdollisesti tammikuun 1503 jälkeen), avioitui Suffolkin herttua John de la Polen kanssa
• Margaret of York (3. toukokuuta 1446 – 23. marraskuuta 1503), avioitui vuonna 1468 Burgundin herttua Kaarle I Rohkean kanssa, ei jälkeläisiä
• William of York (7. heinäkuuta 1447), kuoli sylilapsena
• John of York (7. marraskuuta 1448), kuoli sylilapsena
• George Plantagenet, Clarencen herttua (21. lokakuuta 1449 – 18. helmikuuta 1478), kuoli veljensä Edward IV:n teloittamana maanpetoksesta ja juonittelusta kuningasta kohtaan syytettynä
• Thomas of York (1450/1451), kuoli sylilapsena
• Richard Glouchesterin herttua, Rikhard III (2. lokakuuta 1452 – 22. elokuuta 1485), avioitui Anne Nevillen kanssa, heille syntyi yksi lapsi; kuoli Bosworth Fieldin taistelussa
• Ursula of York (22. heinäkuuta 1455), kuoli sylilapsena

Perintö

Richardista ei koskaan tullut kuningasta, vaan hän kaatui toiseksi vanhimman poikansa Edmundin kanssa Wakefieldin taistelussa vuonna 1460. Hänen vanhin poikansa, Marchin jaarli Edvard, onnistui myöhemmin tuhoamaan koko Lancaster-suvun laillisen perimyslinjan sukupuuttoon ja nousi kuninkaaksi nimellä Edvard IV. Edvardin kuoltua hänen nuorin veljensä, Gloucesterin herttua Richard, vangitsi ja luultavasti surmasi tämän pienet pojat (niin kutsutut Towerin prinssit) ja nousi kuninkaaksi nimellä Rikhard III. Lancasterien viimeinen kruununtavoittelija Henrik VII kukisti Rikhard III:n Bosworthin taistelussa vuonna 1485 ja nai Elisabet of Yorkin, Edvard IV:n tyttären, jolloin Tudor-suku astui valtaan ja Ruusujen sota käytännössä loppui.