Siirry sisältöön

Henrik IV (Englanti)

Wikipediasta
Henrik IV
Henrik IV:tä esittävä maalaus 1500-luvun lopulta tai 1600-luvun alusta
Englannin kuningas
Valtakausi 30. syyskuuta 1399 – 20. maaliskuuta 1413
Kruunajaiset 13. lokakuuta 1399 Westminster Abbey
Edeltäjä Rikhard II
Seuraaja Henrik V
Syntynyt Henry of Bolingbroke
3. huhtikuuta 1367
Bolingbroken linna, Lincolnshire, Englannin kuningaskunta
Kuollut 20. maaliskuuta 1413 (45 vuotta)
Lontoo, Englannin kuningaskunta
Hautapaikka Canterburyn tuomiokirkko, Kent, Englanti
Puoliso Mary de Bohun vih. 1380, k. 1394
Joan de Navarre vih. 1403
Lapset Edward
Henrik V
Thomas
John
Humphrey
Blanche
Filippa
Suku Lancaster
Isä John of Gent
Äiti Blanche of Lancaster
Uskonto katolilainen
Nimikirjoitus

Henrik IV (myös Henry of Bolingbroke); (3. huhtikuuta 1367 Bolingbroken linna, Lincolnshire, Englannin kuningaskunta – 20. maaliskuuta 1413) Lontoo) oli Englannin kuningas vuosina 1399–1413. Hän oli ensimmäinen Lancasterin hallitsijasuvun kuningas.[1][2]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henry oli häntä edeltäneen kuningas Rikhard II:n serkku. Hänen isänsä oli Lancasterin herttua Juhana Gent, Edvard III:n ja kuningatar Philippa de Hainault'n poika sekä Rikhardin setä. Hänen äitinsä oli Blanche of Lancaster[2] (1342–1368), joka oli Lancasterin herttua Henry of Grosmontin ja Isabel de Beaumontin kahdesta tyttärestä nuorempi ja suuren maaomaisuuden perijätär. Hänellä oli kuusi sisarusta, joista hän oli nuorin poika. Vanhin sisar Philippa of Lancaster (1360–1415) avioitui Portugalin kuningas Juhana I:n kanssa. Lisäksi hänellä oli kaksi sisaruspuolta isänsä toisesta avioliitosta ja kuusi aviotonta sisaruspuolta tämän muista suhteista.

Henrik syntyi Bolingbroken linnassa Lincolnshiressa, mistä juontuu hänen alkuperäinen nimensä Henry of Bolingbroke. Hän ja Rikhard II olivat lapsuudessaan leikkitovereita ja heidät hyväksyttiin yhdessä Sukkanauharitarikuntaan vuonna 1377.

Nuori Henry of Bolingbroke

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikesta huolimatta Henrik osallistui isänsä, herttua Johnin johtaman aatelisten neuvoston (Lords Appellant) kapinaan Rikhardia vastaan vuonna 1387 tämän ollessa kuningas. Rikhard ei kuitenkaan rankaissut serkkuaan, vaan jopa ylensi tämän Derbyn kreivistä Herefordin herttuaksi.[2]

Serkusten välejä koeteltiin uudelleen vuonna 1398, kun Rikhard II karkotti Henrikin ja Norfolkin herttua Thomas de Mowbrayn estääkseen veriset riidat näiden välillä. Henrikin isä kuoli karkotusta seuranneena helmikuussa 1399, ja Rikhard mitätöi Henrikin oikeuden tämän Lancasterin herttuakunnan perintömaihin. Maanpaossa Henrik tapasi toisen karkotetun, Thomas Arundelin, ja yhdessä he palasivat Englantiin Rikhardin ollessa matkalla Irlannissa. Henrik aloitti sotatoimet, joilla hän valtasi alueita Englannista ja sai pian tarpeeksi valtaa kaapatakseen kuninkuuden itselleen vuonna 1399. Rikhard II vangittiin ja perimysjärjestyksessä virallisesti seuraavana ollut 7-vuotias Edmund de Mortimer ohitettiin.[2]

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrikin perintöoikeus Englannin valtaistuimeen oli heikko, mikä osaltaan johti suureen määrään kapinayrityksiä. Suuri osa hänen hallituskaudestaan kuluikin puolustautumiseen erilaisilta salajuonilta ja liittoutumilta. Kuninkaalle olivat hyödyksi hänen poikansa sotilaalliset taidot, vaikka Henrik V myöhemmin anastikin paljon valtaa isältään. Ongelmista huolimatta Henrik IV selviytyi niistä ja onnistui vakiinnuttamaan Lancaster-suvun vallan.[2]

Hallituskautensa loppupuolella Henrikiä vaivasi heikkenevä terveys, joka mahdollisesti oli lepra tai synnynnäinen kuppa.[2] Hän kärsi ihosairaudesta ja ajoittaisista kohtauksista, jotka lopulta johtivat hänen kuolemaansa maaliskuussa 1413. Tautia ei ole osattu määritellä, mutta sille on annettu useita mahdollisia selityksiä epilepsiasta sydänsairauteen. Henrikiä ei haudattu Westminster Abbeyyn, vaan tapojen vastaisesti Canterburyn tuomiokirkkoon.

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1380 Henrik avioitui Mary de Bohunin (n. 1369–1394) kanssa, joka oli Herefordin jaarli Humphrey de Bohunin ja Herefordin kreivitär Joan de Bohunin toinen tytär. Mary oli suuren omaisuuden perijätär.

Heille syntyi seitsemän lasta:

  • Edward Plantaget (1382), kuoli sylilapsena
  • Henrik V (1387–1422), seurasi isäänsä kuninkaana
  • Thomas of Lancaster, Clarencen herttua (1388–1421)
  • John of Lancaster, Bedfordin herttua (1389–1435), tämän leski Jacquetta of Luxemburg, Bedfordin herttuattar (1415/1416–1472) oli tulevan kuningatar Elisabeth Woodvillen äiti
  • Humphrey of Lancaster, Gloucesterin herttua (1390–1347)
  • Blanche of England (1392–1409), avioitui 1401/1402[3] Pfalz-kreivi Ludwig der Bärtige III:n kanssa
  • Philippa of England (1394–1430), avioitui 1406 Eerik Pommerilaisen kanssa.

Mary de Bohun kuoli vuonna 1394 viimeisen lapsen synnytyksessä. Sillä, että Henrikillä oli neljä poikaa jo valtaannousuvuonna 1399, oli todennäköisesti suuri merkitys hänen kuninkaaksi hyväksymisekseen. Rikhard II oli lapseton ja Rikhardin laillinen perijä vasta seitsemänvuotias.

Vuonna 1403 Henrik IV nai Bregnen herttuatar Joan de Navarren (1368–1437), joka oli Navarran kuningas Kaarle II:n tytär. Avioliitto oli lapseton.

Henrik IV fiktiossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrik IV oli päähenkilönä William Shakespearen kaksiosaisessa näytelmässä: Henrik IV: Ensimmäinen osa (1596–1597) ja Henrik IV: Toinen osa (1597–1599).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ britannica.com: Henry IV
  2. ↑ a b c d e f Henry IV | Biography, Accomplishments, & Facts | Britannica www.britannica.com. Viitattu 15.6.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Filippa - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Viitattu 20.2.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Rikhard II 		Englannin kuningas
1399–1413 		Seuraaja:
Henrik V
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Henrik_IV_(Englanti)&oldid=23633389”