Lady Jane Grey
| Lady Jane Grey | |
|---|---|
 Lady Jane Dudley os. Grey, 1590-luvun muotokuva | |
| Englannin ja Irlannin kuningatar (kiistanalainen) | |
| Valtakausi | 10. heinäkuuta 1553 – 19. heinäkuuta 1553 |
| Edeltäjä | Edvard VI |
| Seuraaja | Maria I |
| Syntynyt |
12. lokakuuta 1536/1537 Bradgate, Leicester, Englannin kuningaskunta |
| Kuollut |
12. helmikuuta 1554 (17 vuotta) tai 12. helmikuuta 1554 (16 vuotta) Lontoon Tower |
| Hautapaikka | St Peter ad Vinculan kappeli, Lontoon Tower |
| Puoliso | Guildford Dudley, vih. 1553 k. 1554 |
| Suku | Grey |
| Isä | Henry Grey |
| Äiti | Frances Grey |
| Uskonto | protestantti |
| Nimikirjoitus |
 |
Lady Jane Grey (12. lokakuuta 1537 Bradgate, Leicester, Englannin kuningaskunta – 12. helmikuuta 1554 Lontoon Tower) oli Englannin kuningas Henrik VII:n tyttären tyttärentytär ja toimi de facto Englannin ja Irlannin kuningattarena yhdeksän päivän ajan vuonna 1553.[1][2][3][4]
Lady Janen lyhyt valtakausi päättyi, kun viranomaiset kumosivat hänen kuningattareksi julistamisensa. Kuningatar Maria I:n hallituskaudella hänet teloitettiin maanpetoksesta syytettynä. Lady Jane Greyn hallitsijakausi on kuitenkin kiistanalainen.
Suku, asema kruununperimyksessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jane Greyn asema kruununperimyksessä periytyi hänen äidiltään, lady Frances Brandonilta, joka oli saanut vaateensa Englannin kruunuun äitinsä, kuningas Henrik VII:n ja Elisabet Yorkin nuoremman tyttären Mary Tudorin kautta.[2] Frances Brandonin isä, Suffolkin herttua Charles Brandon oli Mary Tudorin toinen aviomies. Lady Frances, joka kuoli vuonna 1559, luopui omasta vaateestaan tyttärensä hyväksi. Janella oli myös kaksi nuorempaa sisarta, Catherine Grey ja Mary Grey. Janen isä oli Suffolkin 2. herttua, Dorsetin 3. markiisi Henry Grey (1517–1554).[4]
Koska miehet olivat etusijalla kruununperimyksessä, Suffolkin herttuat, ensin Brandonit ja myöhemmin Greyt, muodostivat Henrik VII:n perillisten nuoremman haaran. Vuoden 1544 kruununperimyslaki palautti sekä prinsessa Maryn että prinsessa Elizabethin aseman kruununperimysjärjestyksessä, vaikka kumpikin olikin lain silmissä yhä avioton lapsi eli äpärä. Lisäksi laki antoi Henrik VIII:lle oikeuden muuttaa kruununperimysjärjestystä testamentissaan. Kuninkaan testamentti vahvisti hänen kolmen lapsensa aseman, minkä jälkeen testamentissa julistettiin, että mikäli yksikään hänen kolmesta lapsistaan ei saisi jälkeläisiä, Englannin kruunu siirtyisi hänen nuoremman sisarensa Mary Tudorin lapsille. Hän syrjäytti testamentissaan vanhemman sisarensa Margaret Tudorin jälkeläiset, koska ei halunnut antaa Englannin kruunua Skotlannin monarkeille.
Monet protestantit olivat vaurastuneet, kun Henrik VIII oli sulkenut katolisia luostareita sekä jakanut kirkon maita ja muuta omaisuutta omille tukijoilleen. Northumberlandin herttua John Dudley, joka oli yksi huomattavimmista protestanttisista aatelisista, oli toiminut sijaishallitsijana Henrikin pojan Edvard VI:n hallituskaudella. Kun kävi selväksi, ettei Edvard VI eläisi kauan, maan paluuta katolisuuteen pelkäävä Dudley ryhtyi johtamaan rintamaa, jonka tarkoituksena oli varmistaa, että valtaistuimelle nousisi protestantti eikä katolilainen prinsessa Mary.
Erinomaisten opettajiensa, kuten tulevan Lontoon piispa John Ayelmerin ansiosta,[4] lady Jane Grey puhui ja kirjoitti kreikkaa poikkeuksellisen hyvin[4] ja latinaa jo varhain; hän puhui myös sujuvasti ranskaa ja italiaa sekä 15-vuotiaana myös tytöille harvinaista hepreaa. Kun lady Jane oli tuskin yhdeksänvuotias, hän muutti leskikuningatar Catherine Parrin talouteen, ja tämän kuoltua syyskuussa 1548 hänen holhoojakseen tuli hänen vanhempiensa luvalla,[4] Catherinen leski, Sudeleyn lordi Thomas Seymour. Tämä suunnitteli Janen avioliittoa tämän veljenpojan ja serkun, nuoren kuningas Edvard VI:n kanssa. Mutta Seymour mestattiin maanpetoksesta vuonna 1549, ja lady Jane palasi opintojensa pariin synnyinseudulleen Bradgateen, jossa hän luki mieluummin Platonia kuin lähti metsästysretkille.[4] Sen jälkeen kun lady Janen isä, siihen asti Dorsetin markiisi, nimitettiin Suffolkin herttuaksi lokakuussa 1551, hän asui jatkuvasti prinsessa Maryn hovissa.[2]
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Northumberlandin herttua John Dudley järjesti nopeasti poikansa lordi Guildford Dudleyn (n. 1535–1554) ja lady Jane Greyn välille avioliiton,[5][3] koska toivoi voivansa siten kontrolloida miniäänsä ja käyttää ylintä valtaa Englannissa. Kun vanhemmat kertoivat Janelle kihlauksesta, tämä kieltäytyi tottelemasta – hänestä Guildford oli ruma ja typerä. Historioitsijat ovat yhä ymmällään, miksi päällisin puolin hiljainen ja tottelevainen tyttö käyttäytyi aivan ennennäkemättömällä tavalla ja uhmasi häntä erittäin ankarasti kasvattaneiden vanhempiensa[4] avioliittojärjestelyitä. Välittämättä Janen kieltäytymisestä hänen vanhempansa pakottivat hänet alistumaan. Heidät vihittiin 25. toukokuuta 1553 kolmoishäissä Durham Placessa, Northumberlandin herttuan kaupunkikartanossa. Guildford avioitui Janen kanssa; Guildfordin sisar Katherine Dudley avioitui Henry Hastingsin, Huntingdonin jaarlin perillisen kanssa; ja Janen sisar Katherine Grey avioitui lordi Herbertin, Pembroken jaarlin perillisen kanssa. Venetsian lähettilään mukaan lady Jane oli vastustanut kiivaasti avioliittoa ja antanut periksi vain isänsä häneen kohdistaman väkivallan edessä.[4]
Kruununperimyskysymys oli noussut ajankohtaiseksi Henrik VIII:n hallituskauden (1509–1547) uskonnollisten levottomuuksien aikana. Kun Henrikin protestanttinen poika ja seuraaja Edvard VI oli kuolemaisillaan vuonna 1553, hänen katolinen sisarensa prinsessa Mary oli kruununperijä. Edvard VI kuitenkin nimesi kuolinvuoteellaan laatimassaan testamentissaan herttua John Dudleyn vaikutuksesta, perijöikseen isänsä sisaren Mary Tudorin protestanttijälkeläiset eikä sisarpuoltaan Marya. Hän tiesi siten jättävänsä käytännössä kruununsa lempiserkulleen lady Jane Greylle, joka oli hänen laillaan järkkymätön protestantti ja erittäin hyvin koulutettu.[2]
Edvardin kuoltua – jos ei oteta lukuun Edvardin testamenttia, jonka pätevyys muutoinkin oli kyseenalainen, sillä se oli ristiriidassa vuoden 1544 kruununperimyslain kanssa – lady Jane oli kruununperimysjärjestyksessä neljäntenä prinsessa Maryn, prinsessa Elizabethin[2] ja äitinsä lady Francesin jälkeen. Hänen oikeutensa kruunuun oli siten ilmeisen heikko.
Nousu valtaistuimelle, kuningatar Jane Grey
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edvard VI kuoli 6. heinäkuuta 1553 lapsettomana, ja Northumberlandin herttua John Dudley julistutti lady Jane Greyn Englannin kuningattareksi[2] tämän oleskellessa New Innissä, Gloucesterissa 10. heinäkuuta 1553.[3] Joidenkin tarinoiden mukaan herttua sai kavaluudellaan lady Janen asettamaan kruunun päähänsä. Kuningatar Jane Grey kuitenkin kieltäytyi nimeämästä aviomiestään Guildford Dudleytä kuninkaaksi,[4] vaan antoi tälle sen sijaan Clarencen herttuan arvonimen. Se raivostutti Dudleyn perhettä: Guildfordin äiti neuvoi poikaansa kieltäytymään jakamasta aviovuodetta vaimonsa kanssa, ja lähtemään linnasta. Kuningatar Jane käski linnanvartijan pysäyttää aviomiehensä ja kertoi tälle, että vaikka häntä ei kiinnostanut, missä tämä yönsä viettäisi, niin päivisin tämän tuli olla hänen rinnallaan.
Northumberlandin herttua John Dudleyllä oli edessään lukuisia tehtäviä yrittäessään lujittaa valtaansa. Kaikkein tärkeintä oli eristää tai vangita prinsessa Mary, jotta tämä ei voisi kerätä ympärilleen tukijoita. Mary sai kuulla ennakkoon herttuan aikeista, ja pakeni etäiseen Framlinghamin linnaan, Suffolkiin.
Lady Jane Greyn asema monarkkina on kiistanalainen, sillä hänen nousuunsa valtaistuimelle liittyi ristiriitaisuuksia. Kruununperimyslaki vuodelta 1544 antoi Henrik VIII:lle oikeuden määritellä seuraajansa testamentissaan, kun taas kuningas Edvard VI:n julkinen testamentti, jossa kuningas nimesi lady Jane Greyn seuraajakseen,[2] oli ristiriidassa em. lain kanssa, koska alaikäisenä Edvard ei ollut vielä päässyt siihen ikään, että olisi voinut laatia testamentin. Vaikka Jane Greyn “nousu valtaan” rikkoi Englannin lakeja, monet olivat valmiita hyväksymään hänet Englannin kuningattareksi, vaikkakin vain siksi, että halusivat näin estää Henrikin vanhinta tytärtä, katolilaista Marya nousemasta valtaistuimelle.
Kruunun menetys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prinsessa Maryn kannatus osoittautui kuitenkin vahvemmaksi kuin Jane Greyn[2] osittain siksi, että kansa tunsi yhä sympatiaa prinsessan kaltoin kohdeltua äitiä Katariina Aragonialaista kohtaan. Framlinghamin linnassa Mary keräsi ympärilleen 20 000 miehen armeijan, ja marssi Lontooseen syrjäyttämään 19. heinäkuuta 1553[3] lady Jane Greyn. Aluksi vaikutti todennäköiseltä, että valtaistuimelle nyt noussut Maria I säästäisi Jane Greyn hengen. Kuningatar Maria I lähetti lady Janen luo St Paulin apotti John de Feckenhamin[4] käännyttääkseen tämän takaisin katoliseen uskoon.
Teloitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sir Thomas Wyattin johtama protestanttien kapina vuoden 1554 ensimmäisten kuukausien aikana sinetöi lady Jane Greyn kohtalon, vaikka hänellä ei ollutkaan suoranaisesti mitään tekemistä kapinan kanssa. Wyattin aloittama kapina käynnisti mellakan, jonka sai aikaan Maria I:n tuleva avioliitto katolilaisen prinssi Filipin (Espanjan kuningas 1556–1598) kanssa. Janen isä, Suffolkin herttua Henry Grey ja muut aateliset liittyivät mukaan kapinaan vaatien Jane Greyn paluuta valtaistuimelle.[2] Filip neuvonantajineen painosti Mariaa teloituttamaan Janen, jotta mitään levottomuuksia ei enää tulevaisuudessa puhkeaisi. Maria tarjosi Janelle armahdusta, mikäli tämä kääntyisi katoliseen uskoon, mutta Jane kieltäytyi. Viisi päivää Wyattin pidätyksen jälkeen lady Jane Grey ja aviomies Guildford Dudley teloitettiin syytettyinä maanpetoksesta eli kapinoinnista hallitsijaa vastaan.[2]
.jpg)
Viranomaiset hakivat aamulla 12. helmikuuta 1554 Guildford Dudleyn huoneistaan Lontoon Towerissa ja veivät hänet Tower Hillin julkiselle teloituspaikalle, missä hänen kaulansa katkaistiin. Hänen maalliset jäännöksensä vietiin hevoskärryillä takaisiin Toweriin ohi niiden huoneiden, missä lady Jane Greytä pidettiin vankina. Seuraavaksi Jane Grey vietiin yksityisesti teloitettavaksi Tower Greenille, Towerin sisäpuolelle. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksityiset mestaukset sallittiin vain kuninkaallisille. Lady Jane Grey teloitettiin yksityisesti kuningatar Marian I:n pyynnöstä, kunnioituksesta serkkunsa tytärtä kohtaan. John de Feckenham, joka ei ollut onnistunut käännyttämään lady Janea, piti tälle seuraa koko teloituksen ajan. Lady Jane oli päättänyt kuolla arvokkaasti, mutta kun hänen silmänsä oli sidottu, hän ei löytänyt tietään mestauslavalle. Hän alkoi mennä paniikkiin, kunnes joku tuntematon, mahdollisesti de Feckenham, auttoi häntä löytämään tien ja säilyttämään arvokkuutensa loppuun saakka.
Lady Jane Grey kuoli 16-vuotiaana. Ei ole löydetty mitään todisteita siitä, että hänen äitinsä lady Frances Brandon olisi yrittänyt anomuksella tai muutoinkaan pelastaa tytärtään kuolemalta. Hänen isänsä herttua Henry Grey odotteli jo omaa teloitustaan jouduttuaan vangiksi Thomas Wyattin kapinan jälkeen. Hänet teloitettiin 11 päivää myöhemmin.[2] Lady Jane Grey ja lordi Guildford Dudley haudattiin St. Peter ad Vinculan kappeliin,[4] Tower Greenin pohjoispuolelle, johon on myös haudattu Henrik VIII:n teloitetut vaimot Anne Boleyn ja Catherine Howard. Kuningatar Maria I eli vain neljä vuotta sen jälkeen, kun oli määrännyt serkkunsa tyttären Jane Greyn teloitettavaksi. Kuningatar Maria pidätytti Northumberlandin herttua John Dudleyn neljä muuta poikaa, Johnin, Ambrosen, Henryn ja Robert Dudleyn näiden osallisuudesta isänsä juoneen, mutta myönsi näille myöhemmin armahduksen.
Populaarihistoriassa lady Jane Greytä kutsutaan joskus “yhdeksän päivän kuningattareksi” (10.–19. heinäkuuta 1553) tai ”kolmentoista päivän kuningattareksi” (6.–19. heinäkuuta 1553) – on epävarmaa, milloin hän itse asiassa nousi valtaistuimelle ja milloin hänet syrjäytettiin. Yleisempi versio kuitenkin on ”yhdeksän päivän kuningatar”. Historioitsijat pitävät hänen lyhyen hallituskautensa ensimmäisenä päivänä joko hänen edeltäjänsä kuolinpäivää, 6. heinäkuuta, tai hänen virallista julistamistaan kuningattareksi, 10. heinäkuuta. Lady Jane Grey oli maineeltaan yksi aikansa oppineista naisista, ja historioitsija Alison Weir kuvaa häntä yhdeksi “vuosisadan järkevimmistä naisista”.
Lady Jane Grey populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lady Jane oli aiheena Nicholas Rowen tragediassa Lady Jane Grey vuodelta 1715. Siinä painotetaan Janen kohtalon traagisuutta. Jane oli myös pääosassa Ann Rinaldin kirjassa Nine Days a Queen – The Short Life and Reign of Lady Jane Grey vuodelta 2005.
Bob Dylanin laulu “Queen Jane Approximately” kertoo mahdollisesti Jane Greystä. Myös Rolling Stonesin ”Lady Jane” -kappale kertoo Janen kohtalosta.
Lisäksi Harry Potter -kirjasarjan Korpinkynnen tupakummitusta, Harmaata leidiä, pidetään Jane Greyn hahmona.
Elokuvataide
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lady Jane Grey; Or, The Court of Intrigue (1923)
- Tudor Rose (1935), Janen roolissa Nova Pilbeam
- Lady Jane (1986), pääosassa Helena Bonham Carter
Maalaustaide
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Execution of Lady Jane Grey
- Lady Jane Grey Preparing for Execution, katso oikealla
- Kaiverrus lady Janesta
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Chronicle of Queen Jane and of Two Years of Queen Mary – tuntemattoman tekijän kirjoittama kronikka
- Weir, Alison (2008): Children of England ISBN 9780099532675
- Cook, Faith (2004): Nine Days Queen of England ISBN 9780852346136
- Plowden, Alison (2004): Lady Jane Grey: Nine Days Queen ISBN 9780750937696
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ John S. Morrill: Lady Jane Grey Encyclopedia Britannica. Viitattu 11.8.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k Lady Jane Grey | Biography, Facts, & Execution | Britannica www.britannica.com. 14.6.2025. Viitattu 24.6.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Lady Jane Grey (r. 10-19 July 1553) www.royal.uk. Viitattu 24.6.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Dictionary of National Biography, 1885-1900/Dudley, Jane - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 24.6.2025. (englanniksi)
- ↑ Lord Guildford (Guilford) Dudley - National Portrait Gallery www.npg.org.uk. Viitattu 24.6.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lady Jane Grey Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Edvard VI |
Englannin kuningatar (kiistanalainen) 1553 |
Seuraaja: Maria I |
