Ateenan koulu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rafael, Ateenan koulu, 1509–1510.

Ateenan koulu (ital. Scuola di Atene) on eräs renessanssimaalari Rafaelin tunnetuimpia freskomaalauksia. Se on maalattu vuosien 1509 ja 1510 välillä.

Fresko sijaitsee Stanze di Raffaello -nimellä tunnetuissa huoneissa Apostolisessa palatsissa Vatikaanissa. Huone nimeltä Stanza della Segnatura oli rakennuksen ensimmäinen, johon Rafael maalasi freskoja, ja Ateenan koulu oli huoneen järjestyksessä toinen maalaus vastapäisellä seinällä sijaitsevan Väittely pyhästä sakramentista (La Disputà) -nimisen freskon jälkeen. Teosta on pitkään pidetty yhtenä Rafaelin mestariteoksista ja renessanssin huippuvaiheen klassiseen sivistykseen suuntautuneen hengen ruumiillistumana.[1]

Konteksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalauksen nimi Ateenan koulu on peräisin vanhoista matkaoppaista, ja itse asiassa hämärtää sen, mistä maalauksessa on laajemmin ottaen kyse. Maalaus sijoittuu huoneessa kontekstiin, jossa neljällä seinällä on kuvattu aihepiireittäin neljää tiedon lajia: filosofia, runous (mukaan lukien musiikki), teologia sekä laki. Jokaisen freskon yläpuolella on vastaavasti sitä kuvaava teksti: ”Tieto syistä” (Causarum Cognitio), ”Jumalallinen inspiraatio” (Numine Afflatur), ”Tieto jumalallisista asioista” (Divinarum rerum notitia) ja ”Jokaiselle ansionsa mukaan” (Ius suumcuique tribuit).[2][3][4]

Näin maalauksen teemana on itse asiassa filosofia,[5] ja sen otsake Causarum Cognitio vaikuttaa olevan heijastusta Aristoteleen filosofian painotuksesta: hänelle keskeistä oli asioiden aikaansaavien syiden tutkiminen. Aristoteles vaikuttaakin olevan maalauksen keskeisin henkilöhahmo. Kuitenkin myös muut maalauksessa esiintyvät henkilöt etsivät asioiden syitä omalla tavallaan. Monet elivät ennen Platonia ja Aristotelesta, korkeintaan kolmannes oli ateenalaisia, ja rakennuksen arkkitehtuuri on roomalaista, ei kreikkalaista. Näin maalaus on tulkittava yleisemmin kuin vain ”Ateenan kouluksi”.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freskosta voidaan löytää suuri joukko kreikkalaisia filosofeja. Joidenkin freskossa esiintyvien henkilöiden, kuten Platonin ja Aristoteleen, henkilöllisyys on selvä. Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä monien muiden hahmojen henkilöllisyydestä. Joillekin on annettu kaksi henkilöllisyyttä, joista toinen vastaa antiikin ajan henkilöä ja toinen jotakuta Rafaelin aikalaista. Tähän perustuvat tunnistukset ovat epävarmoja, joskin on yleisesti hyväksyttyä, että henkilöhahmo numero 13 esittää paitsi Herakleitosta myös Michelangeloa.[6]

Rafael itse ei selventänyt, keihin henkilöhahmot viittaavat, eikä mikään tuolta ajalta säilynyt dokumentti selitä maalausta. Ei myöskään ole tietoa siitä, kuinka paljon Rafael tunsi antiikin ajattelua, millaista ohjausta hän sai Donato Bramantelta ja muilta, tai millaiset ohjeet hänellä oli kirkon johdolta maalausta koskien. Tulkinnan vaikeutta lisää se, että Rafaelin täytyi kehittää oma ikonografia esittääkseen filosofeja, joiden ulkonäöstä ei ollut olemassa taiteessa perinteisesti käytettyjä kuvauksia. Esimerkiksi siinä missä Sokrateen hahmo on välittömästi tunnistettavissa antiikin ajalta säilyneistä rintakuvista, niin kutsuttu Epikuros on kauempana siitä, millaiseksi hänet on usein ajateltu.[7]

Freskossa esiintyvät henkilöt on yleensä tunnistettu seuraaviksi (suluissa Rafaelin aikalaiset):[8]

Heinrich Wölfflinin mukaan teoksessa eivät ole oleellisia henkilöiden nimet, vaan se, kuinka fyysisiä tai henkisiä tiloja on kuvattu taiteellisesti niin, että erilaisten ihmishahmojen joukolla — jokaisen ilmaistessa mielentilojaan fyysisellä toiminnallaan tai ulkomuodollaan — on luotu moniääninen kuva filosofian aina käynnissä olevasta dialogista.[9]

Keskushahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Platon ja Aristoteles.

Freskon keskellä, sen perspektiivisessä pakopisteessä, on kaksi selkeää keskushahmoa: Platon (vasemmalla) ja hänen merkittävin oppilaansa Aristoteles (oikealla). Kummallakin on vasemmassa kädessään nykyaikainen sidottu versio eräästä teoksestaan, kun taas oikea käsi on koholla. Platonilla on kädessä hänen fysiikkaa käsittelevä dialoginsa Timaios, Aristoteleella puolestaan hänen eettinen pääteoksensa Nikomakhoksen etiikka. Platonin oikea käsi osoittaa yläilmoihin, kenties ideoiden valtakuntaan, Aristoteleen oikea käsi puolestaan osoittaa maan pintaan, aistittaviin asioihin. Platon on kuvattu vanhana, viisaana, parrakkaana ja paljasjalkaisena miehenä. Aristoteles, joka astelee hieman hänen edellään, on kypsässä miehuusiässä, varakkaasti pukeutuneena, ja kuvassa olevat nuoret vaikuttavat katsovan hänen suuntaansa. Platonin ja Aristoteleen käsien asento vaikuttaa kuvastavan heidän ajatteluaan, mutta tutkijat ovat erimielisiä siitä, mihin heidän käsissään olevat teokset viittaavat.

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freskossa esiintyvä rakennus on kreikkalaisen ristin muotoinen. Jotkut ovat nähneet tämän viittauksena antiikin pakanallisen filosofian ja kristillisen teologian väliseen sopusointuun. Rakennuksen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita Donato Bramantelta, joka Giorgio Vasarin mukaan auttoi Rafaelia maalauksen arkkitehtuurin kanssa. Jotkut ovat ehdottaneet, että rakennus on tarkoitettu esittämään tuolloin vielä suunnitteilla ollutta Pietarinkirkkoa.[1]

Taustalla on kaksi veistosta. Vasemmalla puolella oleva kuvapatsas esittää Apollon-jumalaa, jonka kädessä on lyyra.[1] Apollon oli auringon, lääketieteen, valon, totuuden, musiikin ja jousiammunnan jumala. Oikealla puolella oleva kuvapatsas esittää Athenea, jota roomalaisessa mytologiassa vastasi Minerva.[1] Athene oli viisauden jumalatar.

Viittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi hahmoa Plotinoksesta vasemmalle esiintyvät amerikkalaisen rock-yhtye Guns N' Rosesin Use Your Illusion I & II levyjen kannessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Janson, Horst Woldemar & Janson, Anthony F.: History of Art: The Western Tradition
  2. Vasari, Giorgio: Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon. (Le vite dé piú eccellenti pittori, scultori e architettori nelle redazioni del 1550 e 1568). Taide, 1994. ISBN 951-608-006-5.
  3. Gombrich, E. H. : “Raphael’s Stanza della Segnatura and the Nature of Its Symbolism”, teoksessa Symbolic Images: Studies in the Art of the Renaissance (London: Phaidon, 1975).
  4. Stanza della Segnatura Viitattu 18.9.2008.
  5. Wölfflin, Heinrich: Classic Art: An Introduction to the Italian Renaissance (London: Phaidon, 2d edn. 1953), s. 93
  6. Vasari mentions portraits of Federico II of Mantua, Bramante, and Raphael himself: Giorgio Vasari, Lives of the Artists, v. I, sel. & transl. by George Bull (London: Penguin, 1965), p. 292.
  7. Bell, Daniel Orth: ”New identifications in Raphael's 'School of Athens.'Art Bulletin, Dec. 1995.
  8. Lahanas, Michael: The School of Athens, "Who is Who?"
  9. Wōlfflin, ss. 94f.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ateenan koulu.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:The School of Athens