Anaksimandros

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anaksimandros Rafaelin maalauksessa Ateenan koulu.

Anaksimandros (muinaiskreikaksi Ἀναξίμανδρος, 610/609 – n. 546 eaa.) oli eräs antiikin Kreikan esisokraattisista filosofeista. Hänet luetaan kuuluvaksi joonialaisen luonnonfilosofian haaraan. Anaksimandros oli Thaleen oppilas ja Anaksimeneen opettaja. Erityisen kuuluisa hän on apeiron ('ääretön') -käsitteestään.

Elämä ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anaksimandroksen elämästä ja ajattelusta ei tiedetä paljoa. Hänen tiedetään syntyneen Miletoksessa 42. olympiadin 3. vuotena, mistä saadaan syntymäajankohdaksi vuosi 610/609 eaa. Perhetaustasta tiedetään vain isän nimi, Praksiades. Anaksimandros mainitaan Thaleen oppilaaksi ja kumppaniksi. Itse hän puolestaan opetti Anaksimenesta ja mahdollisesti myös Pythagorasta. Thaleen tavoin hän oli monessa mukana. Anaksimandroksen poliittisesta toiminnasta tiedämme sen, että hän osallistui tuolloin käynnissä olleeseen miletoslaisten siirtokuntien perustamistoimintaan Mustanmeren rannikolle. Hänet mainitaankin nimenomaan Apollonia-nimisen kaupungin (nykyinen Sozopol) perustajaksi.

Piirros siitä, miltä Anaksimandroksen maailmankartta mahdollisesti näytti.

Anaksimandroksen voidaan muutenkin olettaa matkustelleen laajasti, olihan hän kiinnostunut maantieteestä ja ensimmäisen maailmankartan laatija. Anaksimandroksen karttaa parantelivat sittemmin sekä Eratosthenes että Hekataios Miletoslainen.[1] Spartaan Anaksimandroksen yhdistää kaksikin kertomusta. Ensiksikin hänen sanotaan esitelleen ensimmäisenä juuri spartalaisille aurinkokellon teknisenä uudistuksena suorakulmaisen osoittimen eli gnomonin (γνώμων), jonka avulla voitiin mitata esimerkiksi auringon korkeus. Lisäksi hänen kerrotaan ennustaneen maanjäristyksen ja varoittaneen spartalaisia siitä.

Anaksimandros oli myös tähtitieteen menestyksekäs harjoittaja ja eksaktin tieteen varhaisia puolestapuhujia. Opetustoimintansa lisäksi Anaksagoras kirjoitti ehkä useitakin teoksia. Tunnetuin on hänen luonnonfilosofinen teoksensa Luonnosta, jonka hän ilmeisesti kirjoitti vuoden 547 eaa. tienoilla. Tämä teos lienee ollut saatavilla vielä Aleksandrian kirjastossa, mutta myöhemmät kirjoittajat lienevät olleet pelkkien sitaattikokoelmien varassa. Tässä teoksessa Anaksimandros kritikoi sitä Thaleen näkemystä, että kaikkeuden alkulähteeenä olisi vesi. On mahdollista, että juuri tässä teoksessa Anaksimandros myös esitti ajatuksen, että ihmiset ja eläimet olisivat syntyneet mutaatioilla. Ihmisten hän oletti olevan mutaatioita joistain eläimistä, todennäköisesti vesieläimistä.[2]

Sudassa mainitaan nimeltä kaikkiaan neljä Anaksimandroksen kirjoittamaa teosta, ja lisäksi annetaan ymmärtää, ettei tässä vielä kaikki. Ottaen huomioon Anaksimandroksen varsin monipuoliset kiinnostuksen kohteet Sudan luettelo ei vaikuta aivan tuulesta temmatulta:[3]

  • Luonnosta (Περὶ φύσεως, Peri fyseōs)
  • Maan ympärys (Γῆς περίοδος, Gēs periodos)
  • Kiintotähdistä (Περὶ τῶν ἀπλανῶν, Peri tōn aplanōn)
  • Pallo (Σφαῖρα, Sfaira).

On hyvin todennäköistä, että Anaksimandros kuoli kotikaupungissaan vuonna 546 eaa.[4]

Luonnonfilosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosmologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Anaksimandroksella oli moniaita kiinnostuksen kohteita, hänen kuuluisuutensa johtuu ennen kaikkea hänen kaikkeuden syntyyn ja muutokseen kohdistuvista kosmologisista pohdinnoistaan. Alkusyntykysymyksessä hän noudatti joonialaisen luonnonfilosofian ajattelutapaa, jossa luonnonilmiöiden selitettiin ilman myyttisiä kertomuksia ja uskonnollisia oletuksia. Thales oli esittänyt, että kaikki oli syntynyt vedestä.[5] Anaksimandroksen arvostelu Thaleen käsitykselle oli, että vesi ei voi synnyttää kaikkia mahdollisia vastakohtaisuuksia, joita maailmassa esiintyy — esimerkiksi vesi voi olla vain märkää, mutta ei koskaan kuivaa — ja siksi se ei voi olla ainoana kaiken lähde. Tuntui siis siltä, ettei maailman aineellista moninaisuutta ole mahdollista johtaa mistään muustakaan havaittavasta elementistä, kuten maa, tuli tai ilma. Kaiken perustana täytyy olla ainesta, jota ei voida havaita suoraan, mutta joka pystyy selittämään kaikki erilaiset vastakohtaisuudet.

Kosmologisen alkulähteen Anaksimandros käsitteellisti sanalla apeiron (ἄπειρον), 'rajaton', 'ääretön'.[5] Tälle käsitteelle hän ei antanut täsmällistä tulkintaa, tai ainakaan se ei ole meille säilynyt. Anaksimandroksen 'apeiron'-käsitteen tulkinnassa jälkipolvi on erityisen heikossa asemassa siksi, että siinä joudutaan paljolti tukeutumaan Aristoteleeseen, joka tunnetusti valjasti perinnäisen sanaston omaan käyttöönsä. Lähtökohtaisesti siis saatavilla on Aristoteleen ja hänestä riippuvan perinteen (esimerkiksi Theofrastos) näkemys. Nykyaikana Anaksimandroksen apeiron onkin synnyttänyt suuren määrän selityskirjallisuutta.

Muiden muassa Aristoteles ja Augustinus ovat ymmärtäneet Anaksimandroksen todellisuuskäsityksen eräänlaiseksi alkukaaokseksi, joka sisälsi erilaisia vastakohtaisuuksia, kuten kuuma ja kylmä, märkä ja kuiva, ja niin edelleen. Se myös ohjasi kappaleiden liikkeitä, niin että niistä kehittyi erilaisia muotoja ja monimuotoisuuksia, joita maailmassa tavataan. Aristoteles sanoo muun muassa seuraavasti:

»Tämän vuoksi, kuten sanomme, ei ole olemassa äärettömän prinsiippiä, vaan sitä pidetään muiden asioiden prinsiippinä ja sen sanotaan sisältävän itseensä kaiken ja ohjaavan kaikkea. Näin sanovat ne, jotka eivät äärettömän ohella muodosta muita syitä, jollaisia voivat olla esimerkiksi järki ja ystävyys. Ja sen sanotaan olevan myös jumalallinen, sillä se on kuolematon ja tuhoutumaton, kuten Anaksimandros ja useimmat luonnonfilosofeista sanovat.[6]»

Tästä otteesta on yleensä hyväksytty Anaksimandroksen omaksi luonnehdinnaksi vain "kuolematon ja tuhoutumaton" (ἀθάνατον ... καὶ ἀνώλεθρον),[7] kun taas apeironin luonnehdinta jumalalliseksi (θεῖον, theion) on Aristoteleen omaa päättelyä, jossa hän ikään kuin koukkaa uskonnollisen ajattelun puolelle. Samoin Aristoteles menee oikeastaan joonialaisen naturalismin ulkopuolelle väittäessään, että apeiron ohjaa kaikkea.

Useimmiten apeiron kuvitellaan loputtomaksi ja rajoittamattomaksi massaksi, joka ei kulu ajan eikä rapistumisen voimasta. Se antaa ikuisesti materiaa, synnyttäen näin kaiken, mitä voidaan havaita. Tästä epämääräisestä ja loputtomasta massasta syntyi lopulta keskeinen kappale, sylinterinmuotoinen maa, jota ympäröivät pallonmuotoiset tulikehät, jotka olivat alun perin sen ympärillä kuin kuori puun ympärillä. Lopulta ne irtaantuivat ja muodostivat maan ympärille renkaanmuotoisia, tulentäyttämiä ilmakuplia.

"Filosofian ensimmäinen lause"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thales ei tiettävästi kirjoittanut mitään. Anaksimandros kirjoitti, mutta hänen ajatuksiinsa ovat enimmäkseen säilyneet myöhempien filosofien — varsinkin peripateetikkojen ja näiden kommentaattorien — selostusten perusteella. Vaikka nämä selostukset ovat osin epäluotettavia, ovat ne silti arvokkaita todistuksia sekä Anaksimandroksen olemassaolosta että hänen ajattelustaan. Anaksimandrokselta on säilynyt vain yksi aito tekstiote, jota on tapana kutsua filosofian ensimmäiseksi lauseeksi. Kyseessä on alkuaan Theofrastoksen teksti,[8] jota Simplikios Aristoteles-kommentaarissaan siteeraa.[9] Aluksi sitaatti on epäsuora: "Anaksimandros ... sanoi olioiden alkulähdettä ja elementtiä äärettömäksi." Diels & Kranz (DK) ja moni muu pitää sanoja "alkulähde" (ἀρχή, arkhē) ja "ääretön" (ἄπειρον, apeiron) Anaksimandroksen omina ilmaisuina, jos kohta edellinen on myös usein kyseenalaistettu ja katsottu Aristoteleen käyttämäksi termiksi. Sitten seuraa suoraksi lainaukseksi katsottu jakso:

»Mistä olioilla on syntynsä, siihen tapahtuu myös niiden häviäminen velvoitteen mukaan: ne näet korvaavat ja kostavat toisilleen oikeudenloukkauksen aikajärjestyksen mukaan.[10]»

»ἐξ ὧν δὲ ἡ γένεσίς ἐστι τοῖς οὖσι, καὶ τὴν φθορὰν εἰς ταῦτα γίνεσθαι κατὰ τὸ χρεών· διδόναι γὰρ αὐτὰ δίκην καὶ τίσιν ἀλλήλοις τῆς ἀδικίας κατὰ τὴν τοῦ χρόνου τάξιν.»

Tässä Anaksimandros puhuu "varsin runollisin sanakääntein", kuten Theofrastos Simplikioksen välityksellä tekstikatkelmaa luonnehtii. Kysehän on periaatteessa luonnollisista ilmiöistä, joita kuitenkin kuvaillaan lainopillisin käsittein. Anaksimandroksen kuvasto tulee ymmärrettävämmäksi, kun otetaan huomioon kaksi seikkaa. Ensiksikin dike (δίκη) ei vielä Anaksimandroksen aikaan ollut yhtä yksiselitteisesti juridinen termi ('oikeus') kuin Platonilla parisataa vuotta myöhemmin. Kielenparreltaan Anaksimandros mieluumminkin vertautuu Homerokseen, jolla dike enimmäkseen viittaa siihen, mikä itse kullekin kuuluu ja mitä jokainen näin ollen on oikeutettu itselleen vaatimaan.[11] Taustalla on käsitys, että jokaisella on jumalan (Zeuksen) osoittama ja takaama oma tilansa, jolle tunkeutuminen on adikia eli oikeudenloukkaus, sekä oma arvonsa, joka takaa esimerkiksi kestiystävyyden jopa kerjäläiselle.[12] Toiseksi, on esitetty syitä ajatella, että Anaksimandros olisi ottanut kaikkeuskäsityksensä malliksi kreikkalaisen kaupunkirakenteen ja sen heijastaman poliittisen ajattelun, johon kuului aristokraattisesti ymmärretty tasapuolisuus (ἰσονομία, isonomia): kaikilla väestöryhmillä on oma elämänpiirinsä, jonka ylläpito perustuu sopusointuun ja järjestykseen.[13] Jos Anaksimandroksen käsitys heijastaa yhteiskunnallisen tasapainon ihannetta, on selvää että oppositiossa olevien elementtien, kuten esimerkiksi kuuman ja kylmän aineen, tunkeutuminen toistensa tilaan vertautuu oikeudenloukkaukseen.[14] Tätä taustaa vasten Anaksimandroksen kielikuva on varsin luonteva.[15]

Anaksimandros tuntuu sanovan, että luonnon ainesosat maksavat samalla mitalla toisilleen yksilöitymiseensä kohdistuvat loukkaukset. Tästä herää kysymys, miten apeiron liittyy tähän kokonaisuuteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekstilaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anaximandre, Fragments et témoignages. Texte grec, traduction, introduction & commentaire par Marcel Conche. Collection Épiméthée. Paris: Presses universitaires de France, 1991.
  • Diels, Hermann & Kranz, Walther: Die Fragmente der Vorsokratiker. I #12. 12. unveränderte Auflage. Dublin / Zürich: Weidmann, 1966. Teoksen verkkoversio.

Muut lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aristoteles: Fysiikka. Suomentaneet Tuija Jatakari ja Kati Näätsaari; Selitykset laatinut Simo Knuuttila. Jyväskylä: Gaudeamus, 1992. ISBN 951-662-546-0.
  • Cornford, F. M.: From religion to philosophy. A study in the origins of Western speculation. New York : Harper, 1957.
  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 55 (II.1), 451-452. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.
  • Drozdek, Adam: Greek philosophers as theologians. The divine arche. Aldershot & Burlington: Ashgate, 2007. ISBN 978-0-7546-6189-4.
  • Engman, Joyce: Cosmic Justice in Anaximander. Phronesis, 1991, 36. vsk, s. 1-25.
  • Janik, Joanna: Δίκη in the works of Homer. Eos, 2000, 87. vsk, s. 5-31.
  • Naddaf, Gerard: On the Origin of Anaximander's Cosmological Model. Journal of the History of Ideas, 1998, 59. vsk, s. 1-28.
  • Varto, Juha: Ajattelemisen alku ja loppu. Kreikkalaista eetosta etsimässä. Lahti: Elan Vital, 2008. ISBN 978-952-5764-01-7.
  • Vlastos, Gregory: Equality and Justice in Early Greek Cosmologies. Classical Philology, 1947, 42. vsk, s. 156-178.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anaksimandroksen kartografisesta toiminnasta ja sen motiiveista ks. Marcel Conchen laitoksen esipuhetta (s. 43–47).
  2. Vaikka Anaksimandros ei esittänytkään minkäänlaista teoriaa luonnonvalinnasta, jotkut pitävät hänen ajatuksiaan evoluutio-opin kaikkein varhaisimpana esityksenä.
  3. Suda 1986 Ἀναξίμανδρος.
  4. Grammaatikko Apollodoros nimittäin kertoo Anaksimandroksen täyttäneen 58. olympiadin toisena vuotena (so. 547/6) 64 vuotta ja kuolleen vähän sen jälkeen.
  5. a b Hudson, John: Suurin tiede, Kemian historiaa, s. 21. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
  6. Aristoteles: Fysiikka 203b10-15; otteen suomennos Kati Näätsaari.
  7. Diels & Kranz (DK) 12 B 3.
  8. Theofrastos: Fyysikkojen opit (Φυσικῶν δόξαι), joka ei ole yhtenäisenä teoksena säilynyt.
  9. Simplikios: In Aristotelis Physicorum libros commentaria 24, 13 (= DK 12 A 9 ; DK 12 B 1 ).
  10. Suomentanut käyttäjä:Neander. Hieman toisenlainen käännös: Varto (2008: 73).
  11. Homeerisen 'dike'-käsitteen sisällöstä ks. Janik (2000), jossa myös kommentoidaan aikaisempia tutkimuksia.
  12. Janik (2000: 24-31) korostaa kestiystävyyden teemaa Odysseiassa.
  13. Naddaf (1998: 19-28); vt. myös Engman (1991), Vlastos (1947).
  14. Engman (1991: 23-24).
  15. On tosin myös esitetty (Cornford 1957: 11; Drozdek 2007: 10), että tässä ei ole Anaksimandroksen kannalta mitään kielikuvallista. Tämän näkemyksen mukaan kaikkeuden perusolemus olisi moraalinen – ja siten viime kädessä jumalallinen.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anaksimandros: Fragmentteja. (Suomeksi tulkinnut Mika Saranpää) Niin & näin, 1996, nro 1, s. takakansi. Artikkelin verkkoversio.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kahn, Charles H.: Anaximander and the Origins of Greek Cosmology. Hackett, 1994. ISBN 0872202550.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anaksimandros.