Suda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suda (muinaiskreikaksi Σοῦδα) tai Suidas (Σουΐδας) on massiivinen bysanttilainen muinaisen Välimeren alueen historiaa käsittelevä ensyklopedia. Teoksen nimi tulee latinan kielen sanasta suda, joka merkitsee "linnoitusta". Ensyklopedia käsittää 30 000 hakusanaa, joista monen lähteenä on käytetty sittemmin kadonneita antiikin aikaisia teoksia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen kokoamisesta ei tiedetä paljoakaan. Kokoamisen on täytynyt tapahtua ennen Eustathiosta (1100-luku), sillä hän lainaa teosta usein. Otsikon "Aadam" alla kirjoittaja (jonka nimeksi alkulauseessa mainitaan "Suidas") esittelee lyhyen maailman kronologian, joka päättyy keisari Johannes I Tzimiskesin kuolemaan (975), ja "Konstantinopoli" mainitsee hänen seuraajansa Basileios II:n ja Konstantinos VIII:n. Suda näyttää siis olleen koottu 900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Kohtia, joissa viitataan Mikael Psellokseen (1000-luvun loppupuoli), pidetään myöhempinä lisäyksinä.

Teos käsittelee sekä raamatullisia että pakanallisia aiheita, josta on päätelty, että kirjoittaja on ollut kristitty. Vaikka teos on kritiikitön ja luultavasti useisiin kohtiin on tehty myöhempiä lisäyksiä, ja sen artikkelit ovat arvoltaan hyvin epätasaisia, se sisältää paljon tietoa antiikin historiasta ja elämästä.

Suurin osa Sudasta katosi neljännen ristiretken (1204) ja Konstantinopolin valtauksen (1453) aikana. Tanskalainen tutkija Ada Adler on toimittanut teoksesta kriittisesti muokatun painoksen (Leipzig, 1928-1938).

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittaja selittää sanojen alkuperän, johtamisen ja merkityksen aikansa filologiaa hyödyntäen, käyttäen sellaisia varhaisempia asiantuntijoita kuin Harpokration ja Helladios. Arvokkaimpia teoksessa ovat kuitenkin kirjallisuuden historiaa käsittelevät artikkelit. Ne sisältävät yksityiskohtia ja lainauksia, jotka ovat muuten kadonneet. Kirjoittaja hyödynsi vanhemmista klassikoista (Aristofanes, Homeros, Sofokles, Thukydides, jne.) ja myöhemmistä kirjailijoista (Polybios, Josefus, Khronikon Paskhale, Georgios Synkellos, Georgios Hamartolos, jne.) tehtyjä tutkielmia. Tältä kannalta teos muodostaa kätevän hakuteoksen henkilöihin, jotka olivat merkittäviä idän 900-luvun poliittisessa, kirkollisessa ja kirjallisessa historiassa.

Teoksen sanasto on järjestetty aakkostetusti, pienillä poikkeuksilla niin, että samalla tavalla lausutut kirjaimet ja kirjainyhdistelmät on sijoitettu yhteen (antistoikhia). Tällä tavalla esimerkiksi alfa-ioota on ennen epsilonia; epsilon-ioota ja eeta-ioota yhdessä zeetan jälkeen; ja oomega omikronin jälkeen. Näin kyseessä on samaan aikaan sekä sanakirja että ensyklopedia. Joissakin myöhemmissä painoksissa (mm. Immanuel Bekker) sanasto on järjestetty aakkosjärjestykseen.

Elämäkertatiedot ovat kirjoittajan mukaan peräisin Hesykhios Miletoslaisen Onomatologionista eli Pinaksista. Muita lähteitä ovat olleet Konstantinos Porfyrogennitoksen ensyklopedian (912-59) katkelmat, Georgios Monakhoksen kronikka, Johannes Antiokialaisen katkelmat (600-luku, Rooman historiaa koskien), Diogenes Laertioksen filosofien elämäkerrat sekä Athenaioksen ja Flavius Philostratuksen teokset. Alussa oleva huomautus luettelee sanakirjat, joista sanasto on koottu, sekä niiden kirjoittajat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]