Yhdenvertaisuuslaki (2015)
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli ei juurikaan käsittele vuonna 2014 säädettyä lakia. Tarkoitus on kuvattu väärin, esimerkiksi kansalaisuus ei ole vaatimuksena (se jopa nimenomaan on kielletty syrjintäperuste). Syrjintäperusteet tulisikin luetella. Soveltamisala ja sen rajaukset tulisi selostaa. Lakia koskeva sitaatti tulisi aina ottaa suoraan laista ja sanatarkasti. Yhdenvertaisuussuunnitelma on lain yksi osa; laki itsessään koskee muutakin. Suhde muuhun lainsäädäntöön kuten tasa-arvolakiin tulisi kuvata. Lakia valvovat viranomaiset tulisi luetella käyttämällä lähteenä ko. lakia, jossa niistä säädetään. Syrjintälautakuntaa tai vähemmistövaltuutettua ei ole ollut olemassa artikkelia koskevan lain voimassaoloaikana. |
- Katso myös: Yhdenvertaisuuslaki
Yhdenvertaisuuslaki on Suomessa toteutettu Euroopan unionin rasismi- ja työsyrjintädirektiivi, jonka tarkoituksena on edistää ja turvata kansalaisten yhdenvertaisten palvelujen toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa.
Lain mukaan viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja työnantajien täytyy "arvioida ja edistää yhdenvertaisuutta omassa toiminnassaan". Arvioinnissa otetaan huomioon ihmisten alkuperä, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto ja muut erotteluperusteet, jotka on kielletty yhdenvertaisuuslaissa. Lailla halutaan taata kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää eri viranomaisten palveluita, kouluttautua ja edetä työuralla.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lain ensimmäinen versio tuli voimaan 20. tammikuuta 2004[2] ja korvautui uudella versiolla yhdenvertaisuuslaista 1. tammikuuta 2015[3]. Viranomaisten velvollisuus oli kaikessa toiminnassaan noudattaa yhdenvertaisuutta ja tarvittaessa poistaa yhdenvertaisuuden esteet. Laki kielsi sekä välittömän että välillisen syrjinnän ja syrjintään yllyttämisen. Syrjintä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella oli kielletty. Lain mukaan viranomaiset laativat työministeriön ohjeiden mukaisen yhdenvertaisuussuunnitelman.[4]
Jos työpaikalla on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, työpaikan on tehtävä yhdenvertaisuussuunnitelma. Sille ei määritelty tiettyä mallia, mutta suunnitelman tulee olla todennettavissa ja tarkastettavissa.[5]
Valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työpaikoilla noudatettavaa yhdenvertaisuutta valvoo Suomessa työsuojeluviranomainen. Esimerkiksi vuonna 2018 se teki noin 1250 tarkastusta, joilla valvottiin yhdenvertaisuutta ja syrjinnän kieltoa. Näistä tapauksista noin kolmessasadassa kävi ilmi, että työnantajat olivat laiminlyöneet yhdenvertaisuuslakia.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Yhdenvertaisuussuunnittelu Yhdenvertaisuus. Viitattu 2.1.2022.
- ↑ Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21
- ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141347#Pidp450161264
- ↑ Yhdenvertaisuuslaki työkalupakki syrjintää vastaan
- ↑ Yhdenvertaisuus työpaikalla - Työturvallisuuskeskus ttk.fi. Arkistoitu 2.1.2022. Viitattu 2.1.2022.
- ↑ Terveydentilaa epäillään yleisimmin työsyrjinnän syyksi – joka neljännessä tarkastuksessa löydettiin puutteita Yle Uutiset. 25.6.2019. Viitattu 2.1.2022.