Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muistomerkki etelästä nähtynä.

Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki (saks. Denkmal für die ermordeten Juden Europas, tunnetaan myös nimellä Holokaustimuistomerkki, Holocaust-Mahnmal) on suuri juutalaisten kansanmurhalle omistettu muistomerkki Berliinin keskustassa. Muistomerkki muodostuu 2 711:stä betonisesta paadesta, jotka on sijoiteltu kahden hehtaarin alueelle. Muistomerkki kattaa kokonaisen korttelin ja sijaitsee vain hieman Brandenburgin portilta etelään. Muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Peter Eisenman, ja se toteutettiin vuosina 2003–2005 pitkän suunnittelun jälkeen.[1]

Muistomerkin kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiskohta muistomerkistä, ihmisiä liikkumassa paasien välissä.

Betonipaadet ovat kaikki täsmälleen 2,38 metriä pitkiä ja 0,95 metriä leveitä, mutta niiden korkeus vaihtelee 0,5 metristä aina 4,7 metriin. Ne sijaitsevat epätasaisessa maastossa ja muodostavat ikään kuin valtavan labyrintin vailla keskipistettä. Alueen kaakkoisreunalle on sijoitettu maanalaiseen halliin juutalaisten joukkotuhosta kertova näyttely.[1] Itse muistomerkin alueella saa liikkua vapaasti ympäri vuorokauden.[2] Muistomerkin sijainti on historiallisesti hyvin latautunut. Adolf Hitlerin kuolinpaikka führerbunker sijaitsi vain kivenheiton päässä tältä paikalta, ja kylmän sodan aikana se oli Berliinin muurin halkomaa kuolemanvyöhykettä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisten joukkotuholle omistetun päämuistomerkin tarpeellisuudesta käytiin Saksassa 1980-luvulta alkaen vilkasta julkista keskustelua.[1] Erityinen kansalaisliike ehdotti muistomerkin sijoittamista sen nykyiselle paikalle pian Berliinin muurin murtumisen jälkeen vuonna 1990 ja vuonna 1992 Saksan hallitus ilmoitti tukevansa ajatusta. Ensimmäinen suunnittelukilpailu pidettiin 1995.[3] Yli 500 ehdotuksen joukosta valittiin voittajaksi idea, jossa jalkapallokentän kokoiseen laattaan olisi kaiverrettu jokaisen holokaustin yli viiden miljoonan uhrin nimi.[4] Liittokansleri Helmut Kohl ilmoitti kuitenkin vastustavansa ehdotusta, mikä pysäytti hankkeen etenemisen parin vuoden ajaksi. Vuonna 1997 pidettiin uusi, rajoitettu kutsukilpailu, jonka suosikiksi kohosi Eisenmanin ja Richard Serran yhteinen ehdotus. Eisenman laati ehdotuksensa pohjalta vuonna 1998 uuden suunnitelman, missä yhteydessä Serra vetäytyi sivuun. Saksan liittopäivät hyväksyivät muistomerkin rakentamisen tämän uudistetun suunnitelman mukaisesti kesäkuussa 1999. Rakennustyöt julistettiin symbolisesti alkaneiksi jo vuoden 2000 alussa, mutta tosiasiassa rakentaminen käynnistyi vasta kolme vuotta myöhemmin. Kaikki paadet saatiin paikoilleen joulukuuhun 2004 mennessä, mutta virallisesti muistomerkki vihittiin 10. toukokuuta 2005 ja avattiin yleisölle kaksi päivää myöhemmin.[3]

Saksassa jotkut arvostelivat hanketta, koska pitivät suurten muistomerkkien pystyttämistä vanhanaikaisena tai koska muistomerkki ei huomioinut muita natsien joukkotuhonnan ja vainon kohteeksi joutuneita ihmisryhmiä kuin juutalaiset. Lisäksi jotkut moittivat muistomerkin ideaa kopioksi Berliinin juutalaismuseon pihalla olevasta Daniel Libeskindin teoksesta. Valmistumisensa jälkeen muistomerkki sai kuitenkin Saksassa laajan hyväksynnän.[1] Muistomerkin rakennusvaiheessa syntyi myös skandaali, kun paljastui, että kivipaasien pintaan töhrimisen estämiseksi levitetyn kemikaalin oli toimittanut sama yhtiö, joka oli sodan aikana valmistanut IG Farbenin alihankkijana juutalaisten joukkomurhaamisessa käytettyä Zyklon B -myrkkykaasua.[4]

Muistomerkin ja sen yhteydessä toimivan näyttelyn ylläpidosta vastaa Saksan liittopäivien päätöksellä perustettu säätiö. Vuonna 2009 säätiön perustamiskirjaan tehtiin lisäys, jonka mukaan se vastaa myös Kansallissosialistien vainoamien homoseksuaalien muistomerkin sekä Kansallissosialistien murhaamien sintien ja romanien muistomerkin ylläpidosta.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 321. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
  2. Memorial to the Murdered Jews of Europe with exhibition at the Information Centre (englanniksi) Stiftung Denkmal für die ermordeten Juden Europas. Viitattu 31.7.2014.
  3. a b History of the Memorial to the Murdered Jews of Europe (englanniksi) Stiftung Denkmal für die ermordeten Juden Europas. Viitattu 31.7.2014.
  4. a b Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan, s. 111. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011.
  5. Foundation Memorial to the Murdered Jews of Europe (englanniksi) Stiftung Denkmal für die ermordeten Juden Europas. Viitattu 31.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]