Arvo Ylppö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arvo Ylppö
Arvo Ylppö vuonna 1945 aloitettaessa keräys Lastenlinnan rakentamiseksi.
Arvo Ylppö vuonna 1945 aloitettaessa keräys Lastenlinnan rakentamiseksi.
Syntynyt 27. lokakuuta 1887
Akaa (nyk. Toijala)
Kuollut 28. tammikuuta 1992 (104 vuotta)
Helsinki
Tutkimusala lastentaudit
keskoset
Instituutti Helsingin yliopisto
Lastenlinna
Tutkinnot Helsingin yliopisto LKT 1913
Tunnetuimmat työt neuvolatoiminta
Arvo Ylppö vuonna 1987 julkaistussa 100-vuotisjuhlapostimerkissä.
Jukka Tuominen, Hopeinen puu, 2010 on Arvo Ylpön muistomerkki

Arvo Henrik Ylppö (27. lokakuuta 1887 Akaa28. tammikuuta 1992 Helsinki) oli lastentautiopin professori, arkkiatri ja suomalaisen neuvolajärjestelmän isä. Kansainvälisesti Ylppö tunnettiin keskostutkimuksistaan.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylppö valmistui ylioppilaaksi Tampereen Reaalilyseosta vuonna 1906 ja aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Hän loi tutkijan- ja lääkärinuraansa aluksi Saksassa maineikkaassa lastenhoito- ja tutkimuskeskus "Kaiserin Auguste Victoria Hausissa", jossa hän teki väitöskirjaansa. Ylppö väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistosta 26-vuotiaana vuonna 1913.[1]

Erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikaan Ylppö joutui Berliinissä tekemään yhä enemmän lääkärin töitä. Hän jopa opetteli Berliinin murteen voittaakseen potilaiden luottamuksen. Pian pienten lasten äidit vaativat, että juuri "pikku berliiniläisen" pitäisi hoitaa heidän lapsensa.

Ylppö palasi Suomeen 1920-luvulla, ja toimi Helsingin yliopistossa ensin lastentautiopin dosenttina, sitten professorina 1925-1957. Yliopistoviran ohella hän oli Helsingin yleisen sairaalan lastenosaston ylilääkäri ja Lastenlinnan ylilääkäri.[2]

Ylppö julkaisi useita tutkimuksia lastenlääketieteen alalta. Hän sai tutkimuksissaan selville, että keskosten menehtyminen johtui yleensä jostakin hoidettavissa olevasta sairaudesta, ei epäkypsyydestä, kuten tuolloin yleisesti ajateltiin. Havainto johti keskostutkimusten ja hoidon kehittämiseen. Ylppö laati myös keskosen määritelmän: alle 2500 grammaa painavina syntyneet lapset tarvitsivat erityistä hoitoa.[3]

Ylpöllä oli suuri rooli myös suomalaisen lääketeollisuuden kehityksessä. Hän kuului lääketehdas Orionin perustajaosakkaisiin ja toimi sen hallintoelimissä 46 vuotta. Hän toi käytännön kokemuksensa kentältä Orionin lääkekehitykseen. Hän piti kotimaista lääketeollisuutta kansakunnalle merkittävänä. Ylpön suku on myöhemminkin kuulunut Orionin suurimpiin omistajiin.

Tutkimusten lisäksi Ylppö julkaisi kansantajuiset teokset Äiti pikkulapsensa hoitajana vuonna 1919 ja Auringonpojan terveysaapinen vuonna 1925- Hänen muistelmateoksensa Elämäni pienten ja suurten parissa ilmestyi vuonna 1964 ja mielipidekirja Ihmisen ääni -sarjassa vuonna 1979.[3]

Vuosina 1920–1960 Ylppö oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtajana siitä eteenpäin. Ylppö toimi vuonna 1917 perustetun Lastenlinnan sairaalan ylilääkärinä vuosina 1920–1963.[2]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylppö sai arkkiatrin arvon vuonna 1952. Arkkiatri, joka tarkoittaa lääkärikunnan vanhinta, on korkein Suomessa lääkärille myönnettävä kunnianosoitus. Arkkiatreja voi kerrallaan olla vain yksi. Ylppö kantoi tätä arvonimeä 40 vuotta eli pidempään kuin kukaan toinen suomalainen arkkiatri.

Ylpön nimeä kantava mitali Ylppö-mitali, joka myönnetään erityisen ansioituneille lastenlääkäreille, jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1957. Mitalin ensimmäiset kappaleet saivat Ylppö itse ja yhdysvaltalainen lastenlääkäri Clement Smith. Ylpön 100-vuotispäivän kunniaksi julkaistiin lokakuussa 1987 postimerkki.

Helmikuussa 2010 paljastettiin Helsingissä Jukka Tuomisen tekemä Arvo Ylpön muistomerkki Hopeinen puu.[4]

Ylpön kunniaksi on nimetty Arvo Ylpön koulu Toijalassa ja 1987 Arvo Ylpön puisto Helsingissä[5]. Ylppö sijoittui kuudenneksi Yleisradion Suuret suomalaiset -kilpailussa.[6]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylppö oli naimisissa kahdesti: puolisot olivat Marjatta Wegelius ja lääketieteen lisensiaatti Lea Irene Jokelainen (1919-2011) ja näistä liitoista syntyi kuusi lasta – ensimmäisestä kaksi ja jälkimmäisestä neljä. Ylpön vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Ylppö (1843−1909) ja emäntä Henriikka Maunu (1860−1934).[3] Ylpön sisar oli hammaslääketieteen tohtori, professori Aune Ylppö (1900–1980). Hänen toinen sisarensa, opettaja ja koulunjohtaja Ilta Ojansuu (o.s. Ylppö, 1882−1972) oli naimisissa suomen kielen professorin Heikki Ojansuun kanssa. Ojansuu oli Ylpön sisarusten serkku.

Eläkevuosinaan Ylpöstä tuli eräänlainen pitkäikäisyyden ja terveiden elämäntapojen kansallinen symboli. Ylppö kuoli 28. tammikuuta 1992 104-vuotiaana. Ylppö on haudattu Helsingin Hietaniemeen.[7]

Hänen erityisen harrastuksensa kohteena oli liikunnan lisäksi kuvataide, ja hänen tuttavapiiriinsä kuului useita suomalaisia kuvataiteilijoita.lähde? Ylppö tunnettiin myös kovana korttipelimiehenä, hänen mielipelinsä oli skruuvi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aura Korppi-Tommola: Ylppö, Arvo (1887–1992) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1.3.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.11.2013
  2. a b c Arvo Ylppö HS Muistot. Viitattu 30.6.2015.
  3. a b c Suomen lasten arkkiatri Akaan Seutu. Viitattu 30.6.2015.
  4. Hopeinen puu Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 30.6.2015.
  5. Vihreät sylit, kävelyretkiä Helsingin puistoihin viitattu 30.11.2013
  6. Mannerheim on suurin suomalainen 2004. YLE. Viitattu 30.6.2015.
  7. Hautapaikan sijainti U32-24-11

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ylppö, Arvo: Elämäni pienten ja suurten parissa. Toimittanut Maija Suova. WSOY 1964, Porvoo.
  • Ylppö, Arvo: Ihmisen ääni. Toimittanut Irma Heydemann. WSOY 1979, Porvoo.
  • Numminen, Inkeri: Arvo Ylpön vuosisata, WSOY 1987, Porvoo.