Siirry sisältöön

Olof Eriksson

Wikipediasta
Olof Eriksson
Olof Eriksson vuonna 1967.
Olof Eriksson vuonna 1967.
Henkilötiedot
Syntynyt5. huhtikuuta 1911
Helsinki
Kuollut27. toukokuuta 1987 (76 vuotta)
Helsinki
Ammatti heraldikko
Vanhemmat Verner Thomé
Muut tiedot
Merkittävät teoksetSuomen vaakuna
Olof Erikssonin itselleen vuonna 1957 suunnittelema vaakuna.[1]
Suomen markan vaakunapuoli.
Torniossa 1971 paljastetun Astemittauksen muistomerkin Erikssonin suunnittelema yläosa symboloi maanmittauksessa käytettyä kolmioverkkoa ja Delta Dragon -tähteä, jota käytettiin leveysasteiden mittauksessa. Muistomerkissä olevan Maupertuis'n kasvokuvan teki ranskalainen kuvanveistäjä Gwen Jégou.[2]
6. divisioonan muistomerkki, Rovaniemi, 1981.

Olof Werner William Eriksson (5. huhtikuuta 1911 Helsinki – 27. toukokuuta 1987 Helsinki[3]) oli suomalainen heraldikko. Hän suunnitteli useita suomalaisia kunnallisvaakunoita ja yhteisöjen tunnuksia sekä piirsi nykyisin käytössä olevan Suomen vaakunan vuodelta 1978, joka perustuu Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä olevaan vaakunaan. Vuodesta 1962 lähtien insinööriliiton sormuksessa on ollut Erikssonin suunnittelema tunnus, suhdeviivaimen poikkileikkaus. [4] Eriksson suunnitteli myös vuoden 1964 markan kolikon vaakunapuolen. Hänet palkittiin vuonna 1965 Pro Finlandia -mitalilla.

Olof Eriksson on suunnitellut myös useita sukuvaakunoita, exlibriksiä ja liike- ja järjestömerkkejä. Hän piirsi postikortteja Suomen Punaiselle Ristille sekä muille järjestöille.[5] Partiolaisten rantasipi-aiheinen lippu on tehty Erikssonin partiolaisille antaman taulun pohjalta.[6]

Olof Eriksson oli taidemaalari Verner Thomén poika.[7]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olof Erikssonin kirjallisia teoksia:

  • Graafisen tyylin perusteet. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-00341-0
  • Heraldica Fennica. (Suomen heraldisen seuran 20-vuotisjuhlakirja. Toimituskunta: Ahti Hammar, Olof Eriksson ym) Espoo: Weilin + Göös, 1978. ISBN 951-35-1695-4
  • Käytännön lipputietoutta: Järjestöille, liikelaitoksille sekä yksityisille kansalaisille. (3. tarkistettu painos) Helsinki: Kansallis-osake-pankki, 1982. ISBN 951-99411-8-5
  • Heraldiikka ja symbolit: Opas heraldisten tunnusten muotoilun perusteisiin. Helsinki: Suomen heraldinen seura, 1982. ISBN 951-99419-4-0
  • Numminen, Ahto & Eriksson, Olof: Tekstauskirja. (7. painos (5. uusittu painos 1980)) Helsingissä: Otava, 1988 (10. painos 1999). ISBN 951-1-10218-4

Olof Erikssonin suunnittelemat kunnanvaakunat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olof Eriksson suunnitteli Suomessa yhteensä 80 maalaiskunnan, 16 kaupungin ja 10 kauppalan vaakunat ja oli siten Suomessa eniten kuntien vaakunoita suunnitellut heraldikko.[8] Hän piirsi muun muassaselvennä seuraavien kuntien vaakunat:

Käytössä olevat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytöstä poistuneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi Olof Eriksson on suunnitellut seuraavat käytöstä poistuneet vaakunat:lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Termonen, Teuvo: Suomalaista postikorttitaidetta, osa 4, s. 25. Suomen Postikorttiyhdistys Apollo 2006. ISBN 952-91-9956-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen Heraldinen Seura www.heraldica.fi. Viitattu 20.8.2023.
  2. ↑ Osmo Pekonen, Kristóf Fenyvesi, Johan Stén: Mathematical monuments in Finland. Bridges 2021 Conference Proceedings, 2021, s. 368 (pdf). Tessellations Publishing. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Kuolleita: Heraldikko Olof Eriksson. Helsingin Sanomat 30.5.1987, s. 16.
  4. ↑ insinöörisormus Insinööriliitto. Viitattu 13.7.2022.
  5. ↑ Termonen (2006).
  6. ↑ Anu Kara ja Matte: Mikä tekee Rantasipistä Rantasipin? Rantasipit ry, Partio. Arkistoitu 26.5.2012.
  7. ↑ Harmo, Maunu: Vaakuna on idea: Kolme suurta ankkuroivat nykykyaikaisen suomalaisen heraldiikan keskiaikaisille opeille. Juhlapuhe Suomen Heraldinen Seura ry:n 50-vuotisjuhlassa Vanhan Ylioppilastalon Musiikkisalissa sunnuntaina maaliskuun 4. päivänä 2007. Hopealeijona – Silverlejonet: Suomen Heraldisen Seuran tiedotuslehti, 2007, nro 26, s. 13. Helsinki: Suomen Heraldinen Seura. ISSN 1459-7500 Lehden verkkoversio. (PDF) Viitattu 21.8.2012.
  8. ↑ Olaf Eriksson (1911-1987) Rovaniemen taidemuseo. Viitattu 23.3.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eriksson, Olof hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olof_Eriksson&oldid=23056156”