Ilpo Saunio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilpo Saunio pianon ääressä vuonna 1963, kuunteluoppilaina Henrik Otto Donner ja Erkki Salmenhaara.

Ilpo Juhani Saunio (1. huhtikuuta 1939 Tyrväntö30. joulukuuta 1999 Helsinki[1]) oli suomalainen pianisti, musiikkitoimittaja ja musiikintutkija, koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti. Hän oli merkittävä suomalaisen työväenmusiikin tutkija.

Ilpo Saunio opiskeli pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa vuosina 1959–1965 sekä musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa vuosina 1959–1960 ja Kölnin yliopistossa 1960–1961. Hän toimi Kansan Uutisten musiikkikriitikkona vuosina 1965−1982.

Saunio osallistui keväällä 1967 yhdessä Markku Lahtelan, Kalevi Seilosen ja Tauno Tuomivaaran kanssa rauhanjärjestö Sadankomitean Helsingissä järjestämään, varusmiespalveluksesta kieltäytyneitä tukeneeseen mielenosoitukseen, jonka päätteeksi nelikko poltti julkisesti sotilaspassinsa. Teko herätti laajaa paheksuntaa ja miehet tuomittiin sakkoihin.

Saunio teki Yleisradioon 1970-luvulla laajoja etnomusikologisia ohjelmasarjoja mm. jazzin ja Latinalaisen Amerikan musiikin historiasta. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1979 Työväenmusiikki-instituutti (vuodesta 1991 Maailman musiikin keskus, engl. Global Music Centre), jonka johtajana hän toimi vuoteen 1989. Laitoksen toiminta on 1980-luvun lopulta lähtien painottunut maailmanmusiikin tutkimukseen, ja Saunio teki kenttätöitä Saksassa ja Kuubassa sekä Aasian ja Afrikan maissa.

Sauniolle myönnettiin valtion tiedonjulkistamispalkinto vuonna 1971.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Otavan musiikkitieto (toim. Keijo Virtamo). Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  • Vuosisatamme kronikka. Jyväskylä: Gummerus, 1987.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Musiikkikriitikko, pianisti Ilpo Saunio. Helsingin Sanomat, 4.1.2000. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.9.2010.