Kulsiala
Kulsiala on toisaalta entisaikainen suomalainen hallintopitäjä ja toisaalta se on Tyrvännön lakkautetun kunnan entinen nimi. Hallintopitäjän alue käsitti myöhempien Längelmäen ja Tyrvännön seudut ja osan Pälkänettä. Kulsialan kirkon kivisakasti on säilynyt nykypäiviin Hattulan Lepaassa.[1] Kulsialan hallintopitäjä kuului vuoden 1680 tuomiokirjan mukaan Sääksmäen tuomiokuntaan ja Ylä-Sääksmäen kihlakuntaan.[2] Professori Eino Jutikkalan laskelmien mukaan Kulsialassa oli vuonna 1650 noin 1 150 asukasta.[3]
Kulsiala-nimi esiintyy vanhoissa asiakirjoissa Tyrvännön rinnakkaisnimenä merkitsemässä sekä hallintopitäjää että seurakuntaa. Varhaisin säilynyt merkintä Kulsialasta on Turun tuomiokirkon Mustassakirjassa vuodelta 1405. Ensimmäinen maininta Lepaan kirkon ympärille syntyneen seurakunnan Tyrväntö-nimestä (muodossa Turfvene tai Tijrffvoende) on vuodelta 1429. Sitä on pidetty Tyrvännön seurakunnan perustamisvuotena. Seurakunnan asiakirjoissa Kulsiala esiintyy Tyrvännön rinnalla viimeisen kerran 1796. Vielä nuorempi esiintymä löytyy hallinnon asiakirjoista, sillä Kulsiala mainitaan vuodelta 1840 peräisin olevassa kruununverokuitissa.[3]
Hallintopitäjänä Kulsiala oli alueeltaan paljon laajempi kuin seurakuntana. Vuoden 1539 maakirjassa Kulsialaan kuului 5 neljänneskuntaa, 29 kylää, 153 taloa, 45 20/24 koukkua ja 210 jousta. Neljänneskuntiin kuuluivat seuraavat kylät:[3]
- Suotaalan neljännes
- Uskilan neljännes
- Monaala
- Mälkiäinen
- Uskila
- Ikkalan neljännes
- Ikkalan kylästä muut paitsi kaksi taloa
- Ritvalan kylästä 9 taloa ja noin 3 koukkua
- Tenholan kylästä 3 taloa ja yksi koukku
- Laitikkalan neljännes
- osa Ilmoilaa
- Kotila
- Kuisema
- Kärväntilä
- Laitikkala
- Vuolijoki
- Längelmäen neljännes (vanhaa kulsialalaisten eränkäyntialuetta)
- yhdeksän Längelmäen kylää
- Kangasalla sijaitseva Tyrvännönmetsä
- vuonna 1576 Längelmäen neljännes liitettiin Pälkäneeseen ja sen tilalle Kulsialaan liitettiin Äimälän neljännes.
Hallintopitäjäjaon merkitys hallinnossa ja oikeudenkäytössä alkoi jo 1600-luvulla vähetä. Hallintopitäjät olivat vielä isonvihan (1713–1721) jälkeen muodollisesti olemassa, mutta kirkkopitäjät syrjäyttivät ne. Hämeessä hallintopitäjät jäivät kokonaan pois käytöstä 1831 Hämeen läänin perustamisen myötä. Näin Kulsialakin jäi lopulta kokonaan unohduksiin.[3]