Messukylän vanha kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Messukylän vanha kirkko
Messukylä Old Church.jpg
Sijainti Messukylä, Tampere
Koordinaatit 61°29′05.4″N, 023°50′31.9″E
Rakentamisvuosi 1510–1530
Materiaali harmaakivi
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Kirkon alkuperäisten seinämaalausten jäännökset palautettiin 1950-luvun restauroinnissa näkyviin maalikerroksen alta.

Messukylän vanha kirkko on keskiaikainen harmaakivikirkko Messukylän kaupunginosassa Tampereella. Kirkko on Tampereen vanhin rakennus. Sitä on kansankielessä kutsuttu suojeluspyhimyksensä Mikaelin mukaan myös Mikoksi.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikalle ensimmäisenä nousseen puukirkon arvioidaan olleen 1400-luvulta, ja tuolta ajalta peräisin olleesta kuoriaidan laudasta löytynyttä vuosilukua 1434 pidetään sen todennäköisenä rakennusvuotena. Nykyinen kivikirkko rakennettiin puukirkon tilalle muuraustavasta ja ikkunoista päätellen vuosina 1510–1530. Tarkkoja vuosilukuja ei ole kuitenkaan jäänyt muistiin asiakirjoihin. Kirkon vanhin pystyssä oleva osa on 1400-luvun lopulla puukirkon kylkeen rakennettu sakaristo.

Messukylän vanhan kirkon länsipäädyn pääsisäänkäynti.

Kirkossa on säilynyt 1430–1440-luvuilta viisi puuveistosta, joista Neitsyt Marian kuva on siirretty Kansallismuseoon. Loput neljä ovat edelleen kirkossa nähtävänä. Yksi niistä esittää kirkon suojeluspyhimystä arkkienkeli Mikaelia, kahden muun on arveltu olevan Pyhä Olavi ja apostoli Pyhä Jaakob. Triumfikrusifiksi on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan kuoriaidan yläpuolen orrelta alttaripöydälle.

1600-luvun puolivälissä kirkko kunnostettiin ja sen seinien laastipinnat koristeltiin maalauksilla. Myöhemmin maalaukset peitettiin kalkilla eikä niistä ole paljon jäljellä. Messukylän vanhan kirkon saarnatuoli saatiin 1600-luvulla lahjana maaherra E. J. Creutzilta, ja se on puu-upotuskoristeineen ainoa laatuaan Suomessa. Keskiajan tavan mukaan kirkon lattian alusta käytettiin hautausmaana. Viimeinen hautaus kirkon alle tapahtui vuonna 1793, kirkkomaahan haudattiin vuoteen 1860 asti.

Vuosina 1796–1797 kirkkoa korjattiin ja siihen tehtiin joitakin muutoksia. Tuolta ajalta on rakennukseen jäänyt rakennusmestari Matti Åkerblomin kädenjälki. Suurimpia muutoksia olivat asehuoneen muuttaminen kirkon sivusakaraksi, uuden eteisen rakentaminen, seinien korottaminen parilla hirsikerralla sekä katon vuoraaminen tynnyriholviksi. Messukylän uuden kirkon valmistuessa vuonna 1879 Åkerblomin rakentama kellotapuli purettiin ja tuomiosunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen kivikirkko jäi pois käytöstä. Vanhaa kirkkoa käytettiin vuosikymmenien ajan lähinnä viljavarastona, mutta vuosina 1958–1959 kirkko entisöitiin ja haljennut takaseinä muurattiin umpeen. Myös seiniä peittänyt kalkkikerros poistettiin, ja se mitä vanhoista maalauksista oli jäljellä saatiin jälleen esiin. Nykyään kirkko on avoinna kesäisin erilaisia tilaisuuksia varten.

Kirkon sisätiloissa on kuvattu Yle TV2:n historiallista draamasarjaa Hovimäki vuosina 1998–2002. Kuvitteellisen Hirvi­kosken kirkon ulkopuolta esitti Sastamalan kirkko.

Kirkon piha oli 1600-luvun lopulta 1800-luvun alkuvuosiin saakka armeijan harjoituskenttänä. Ruotsin kuningas Kustaa III suoritti siellä joukkojen tarkastuksen vuonna 1775.[2]

Kirkkorakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkorakennus on tyypillinen Satakunnan keskiaikainen kirkko. Seinät on rakennettu harmaakivestä ja rukoushuone on asetettu itä-länsisuuntaisesti. Kirkon ainoat ulkoseinien koristelut, risti ja ruusuke, löytyvät pohjoisseinustalle sijoitetun sakariston päädystä. Rakennuksen ulko-ovi on sijoitettu ajalleen tyypillisesti länsipäätyyn.

Seurakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Messukylän kirkko oli osa Pirkkalan seurakuntaa, kunnes erosi omaksi seurakunnakseen vuonna 1636. Messukylä liittyi Tampereeseen vuonna 1947, ja vuotta myöhemmin 1948 myös seurakunta liitettiin osaksi Tampereen seurakuntayhtymää.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirsti Arajärvi: Messukylän, Teiskon, Aitolahden historia I. Tampereen kaupunki, Teiskon ja Aitolahden kunnat, 1954.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Messukylän vanha kirkko
  2. Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 149. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]