Takahuhti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Irjalanaukio Takahuhdissa.

Takahuhti on yksi Tampereen kaupunginosista. Se sijaitsee Itä-Tampereella, lähellä sijaitsevat mm. Atala, Linnainmaa, Kissanmaa ja Messukylä. Alueelta löytyy monia esihistoriallisen ajan asuinpaikkoja ja löydöksiä. Takahuhti oli Messukylän suurin kylä keskiajalta 1900-luvulle.[1] Takahuhdissa käytiin Tampereen taistelua vuonna 1918. Alue on pientalovaltaista ja siellä on koulu, joka on rakennettu vuonna 1939.

Historiantutkija, professori Unto Salo on tehtyjen muinaislöytöjen perusteella päätellyt, että Takahuhdin kylässä on ollut kiinteää asutusta jo rautakaudelta lähtien ja että taloja oli kylässä tuolloin neljä. Kylän vaikutuspiiristä tunnetaan neljä rautakautista kalmistoa, Kartanonsaaren, Kukkoinkiven, Veijanmäen ja Pappulan kalmistot. Takahuhti oli vuoden 1540 maakirjan mukaan Suur-Pirkkalan suurin kylä, jossa oli 28 taloa. Asiakirjoissa alue esiintyy jo vuonna 1390, jolloin Laurens Takahwktis oli alueen katselmusmiehenä. Vanhan Takahuhdin kylän keskus oli nykyisen Ristinarkun kaupunginosan kohdalla. Takahuhti liitettiin Tampereen kaupunkiin Messukylän kuntaliitoksen yhteydessä vuonna 1947 ja ensimmäinen asemakaava vahvistettiin vuonna 1952. Takahuhti on pääosin omakotialuetta, mutta kaupunginosan keskellä on myös iso kerrostaloalue.[2]

Takahuhti rajoittuu etelässä Sammon valtatiehen, idässä Linnankatuun ja sen pohjoispuolella sijaitsevaan pellon itärajaan ja Kirjavaisenkatuun sekä Kourutaltankatuun. Pohjoisessa alue rajoittuu Teiskontiehen. Lännessä Takahuhdin raja kulkee Kalmonkadun puolesta välistä Kuusimäenkatua pitkin Kuusemäenrinteeseen ja sieltä puroa pitkin Huhmaninkadulle. [3]

Takahuhdin kaupunginosan keskipisteenä on Irjalanaukio, joka on nimetty Irjalan talon mukaan. Vuoden 1540 maakirjassa mainitaan talollinen Juho Irjaínen. Sukunimi Irjainen tulee etunimestä Yrjänä, joka kirjoitettiin 1500-luvun lähteissä usein muotoon Yrian. Nimi palautuu pyhään Georgiokseen, joka oli myöhäiskeskiajalla suosittu pyhimys.[4]

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Takahuhdin rakennusinventointi
  2. Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 192. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
  3. Tilastokatsaus Tampereelta 2007:2 s.18-21(pdf s.20-23) (pdf) joulukuu 2007. Tampereen kaupunki. Viitattu 22. heinäkuuta 2010.
  4. Louhivaara 1999, s. 193.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.