Rantaperkiö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rantaperkiö
Rantsu
Rantaperkiön koulu
Rantaperkiön koulu
Kaupunki Tampere
Suuralue Eteläinen suuralue
Suunnittelualue Härmä
Postinumerot 33900
Lähialueet Hatanpää, Härmälä, Rautaharkko

Rantaperkiö (Rantsu) on Tampereen eteläinen kaupunginosa. Se sijaitsee Pyhäjärven rannalla. Naapurikaupunginosia ovat Hatanpää, Härmälä ja Rautaharkko. Idässä alue rajoittuu Riihimäki–Tampere-rataan. Alueella on pien- ja kerrostaloja. Tampereen keskustasta tuleva Hatanpään valtatie haarautuu Rantaperkiössä Sarankulman kaupunginosaan kulkevaan Sarankulmankatuun ja Härmälän kautta Pirkkalaan kulkevaan Nuolialantiehen. Rantaperkiötä kutsutaan Rantsuksi.

Rantaperkiö on tunnettu vuonna 1911 perustetusta urheiluseurasta Rantaperkiön Iskusta. Lentopalloilun Suomen kärkijoukkueisiin kuuluneen seuran nimi muuttui Isku-Volleyksi 1990-luvun vaihteessa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantaperkiön alueella on ollut pysyvää asutusta ainakin 1880-luvulta lähtien. Alue oli vuosisatojen ajan suurelta osin Hatanpään kartanon laidunmaata eikä sillä ollut varsinaista nimeä. Nykyisen nimen arvellaan syntyneen silloin, kun Pyhäjärven rantoja alettiin perata; perkiö merkitsee 'rantaniitystä ojitettua ja kuokittua viljelysmaata'. Rantaperkiön ja Härmälän rannoilla oli aikoinaan useita koristeellisia huviloita, joista on nykyisin jäljellä enää Lepolan huvila Härmälässä. Alue liitettiin osaksi Tampereen kaupunkia vuonna 1920. Kaupunginosa kasvoi jatkuvasti, mutta voimakas rakentamisen kausi alkoi toisen maailmansodan jälkeisen asuntopulan aikaan. Rantaperkiön asemakaava vahvistettiin vuonna 1945, ja tuolloin rakennettiin paljon omakotitaloja. Rakentaminen jatkui 1950-luvulla rivitaloilla ja 1960-luvulla ja 1970-luvulla kerrostaloilla.[1] [2]

Riihimäki–Tampere-radalla sijaitsi vuosina 1945–1988 Rantaperkiön seisake.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 256. Tampere: Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
  2. Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 120. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
  3. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 48. Helsinki: Karttakeskus, 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.