Epilä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Epilä
Pispalan valtatie at Epilä.jpg
Kaupunki Tampere
Suuralue Lounainen suuralue
Suurpiiri Raho
Osa-alueet Winterin alue
Postinumerot 33270
Lähialueet Epilänharju, Hyhky, Kaarila
Nahkatehtaankatua Epilässä

Epilä on kaupunginosa Tampereella. Alue rajoittuu Epilänharjuun ja Tohloppiin sekä Kaarilan kaupunginosaan.

Epilässä on ollut pysyvää asutusta 1500-luvulta lähtien. Nykyisellä Winterin alueella sijainnut Epilä mainitaan vuoden 1540 maakirjassa Pirkkalan pitäjän Tohlopin kylään kuuluneena talona, jonka omisti tuolloin Heikki Epi. Nimi pohjautuu mahdollisesti ruotsalaiseen miehennimeen Ebbe. Vuosina 1759–1836 Epilä oli Harjun kappeliseurakunnan kappalaisen virkatalo.[1] Alueella on ollut Kaarilan kartanon laidunmaita. Suomen sisällissodan aikana maalis-huhtikuussa 1918 Epilässä käytiin ankaria taisteluja; Aatto Koivusen komentama punakaarti voitti ruotsalaisen eversti Hjalmarsonin johtamat valkoiset useaan otteeseen. Ankarin hyökkäystaistelu käytiin 26. maaliskuuta 1918.

Porin radan valmistuttua vuonna 1895 avattiin Epilän seisake, jonka ympäristöön alkoi kehittyä uusi asunto- ja teollisuusalue. Näin talonnimestä oli tullut alueennimi. Epilän alue siirrettiin muiden Tampereen läntisten esikaupunkialueiden mukana siihenastisesta Pohjois-Pirkkalasta Tampereen kaupunkiin vuoden 1937 alussa. Epilän, Kaarilan ja Hyhkyn kaupunginosien yhteinen asemakaava vahvistettiin vuonna 1953. Porin radan Epilän seisake poistettiin käytöstä 1970-luvun lopulla.[1]

Valtaosan 1900-lukua Epilä oli teollisuusvaltainen alue, mutta nykyään se on lähinnä pientalovaltainen asuinalue[2]. Teollisuusajalla Epilässä toimivat mm. Epilän Konepaja Oy, Oy Epilän nahkatehdas Ab, Epilän sementtivalimo Oy, Oy Excelsior Ab, Ab Lukko Oy, Sahanterä Oy, Uusi Kivipaino Oy ja Winterin maalitehdas. Nahkatehtaan entinen tehdasrakennus on 2000-luvun alussa uudistettu kerrostaloksi.

Epilän rautatieasema Tampere-Pori-radan varrella oli henkilöliikenteen käytössä 1895-1979. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 229–230. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere.
  2. Ympäristöuutiset - Juttuarkisto (arkistoitu)
  3. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 117–118. Helsinki: Karttakeskus, 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.