Onni Tarjanne

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Onni Tarjanne 1920-luvulla.

Onni Alcides Tarjanne (vuoteen 1906 Törnqvist; 5. syyskuuta 1864 Virrat23. toukokuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja rakennusopin professori.[1] Hän ansioitui erityisesti massiivisten kaupunkitalojen suunnittelijana. Tarjanteen päätyö oli kuitenkin Kansallisteatteri, joka oli Suomen ensimmäisiä julkisia rakennuksia, jossa kertaustyylien piirteet olivat väistyneet uuden kansallisromanttisen tyylin tieltä.

Henkilötietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarjanteen vanhemmat olivat kappalainen Karl Gustaf Törnqvist ja Karolina Gustafva Regina Schreck. Nimensä Tarjanne suomensi vuonna 1906. Hän valmistui vuonna 1885 Polyteknillisestä opistosta (vuodesta 1908 Teknillinen korkeakoulu) ja jatkoi opintojaan Münchenissä ja teki myös opntomatkoja Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan.[2]

Tarjanne toimi lehtorina Turun teollisuuskoulussa 1887–1889. Polyteknillisen opiston rakennuskonstruktio-opin nuorempana opettajana hän toimi 1889–1898 ja vanhempana opettajana 1898–1908. Vuosina 1908–1917 ja 1921–1928 hän oli Teknillisen korkeakoulun rakennusopin professori. Vuosina 1917–1921 hän toimi yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtajana. Tarjanne oli Suomalaisen teknikkojen seuran perustajajäsen 1896 ja toimi myös Arkkitehtiliitossa, samoin kuin osallistui Helsingin kunnalliselämään.

Tarjanteen puoliso vuodesta 1891 oli Josefina Margareta Weijola (1865–1942). Oikeuskansleri Toivo Tarjanne oli heidän poikansa.

Työt Helsingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin kaikista Tarjanteen suunnittelemista rakennuksista lienee Suomen kansallisteatteri (Vilhonkatu 11, Helsinki) vuodelta 1902.[2] Hänen muita töitään Helsingissä ovat:

  • Marian sairaala (kirurg. osasto) (Lapinlahdenkatu 16) – sairaala, rakennettu vuonna 1894
  • Erottajankatu 5 – toimistorakennus, 1896
  • Kansakoulu (Snellmaninkatu 18) – koulurakennus, 1899
  • Kemian laboratorio (Abrahaminkatu 1–5) – oppilaitos, 1899
  • Meritullinkatu 16 – asuintalo, 1900
  • Rauhankatu 1 – asuintalo, (yhdessä Lars Sonckin kanssa), 1900
  • Uudenmaankatu 25 – asuintalo, (yhdessä Lars Sonckin kanssa), 1900
  • Pietarinkatu 5 – asuintalo, 1902 (lisärakennus 1905)
  • Huvilakatu 1 – asuintalo, 1906
  • Huvilakatu 20–22 – asuintalo, 1908
  • Lönnrotinkatu 36 - bostads AB ST HANS lisärakennus, 1909
  • Karjalaisten talo (Liisankatu 17) – asuintalo, 1910
  • Eteläesplanadi 10 – liikerakennus, 1910
  • Museokatu 11 – asuintalo, 1912
  • Armfeltintie 13 – asuintalo 1911
  • Uudenmaankatu 13 – asuinrakennus, 1914
  • Salama (Aleksanterinkatu 15) – rahalaitos, 1914
  • Teknillisen korkeakoulun sähköteknillinen laboratorio (Albertinkatu 40–42), 1925

Tarjanne suunnitteli myös vuonna 1969 puretun Heimolan talon Yliopistokatu 5:een

Työt muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takaharjun parantola Punkaharjulla valmistui vuonna 1903.

Tarjanteen muualle suunnitelemia rakennuksia ovat muun muassa seuraavat:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 750–751. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 917. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b Onni Tarjanne. Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 5.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Onni Tarjanne.