Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyörre - KY:n logo

Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta (KY) oli vuonna 1911 perustettu, ylioppilaskunta-asetuksella määrätty julkisyhteisö. Ylioppilaskunta lakkautettiin 1.1.2010 sen yhdistyessä osaksi Aalto-yliopiston ylioppilaskuntaa. Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan toimintaa jatkaa vuonna 2010 perustettu Helsingin kauppatieteiden ylioppilaat ry, jonka nimi sittemmin keväällä 2016 muutettiin Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry:ksi toiminnan muutettua Otaniemeen.

KY oli sääntöjensä mukaan perustettu jäsentensä yhdyssiteeksi sekä edistämään heidän yhteiskunnallisia sosiaalisia ja henkisiä pyrkimyksiään ja opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Ylioppilaskunta toimi jäsentensä edunvalvojana erityisesti korkeakoulu- ja opintososiaalisissa asioissa. KY tarjosi jäsenilleen monenlaisia palveluja ja takasi taloudelliset resurssit laajalle harrastustoiminnalle.

Ylioppilaskunnan jäseniä olivat asetuksen mukaan kaikki entisessä Helsingin kauppakorkeakoulussa (HSE) ylempää tai alempaa korkeakoulututkintoa suorittaneet. Lisensiaatin- tai tohtorintutkintoa suorittavat pystyivät halutessaan liittymään ylioppilaskunnan jäseniksi.

Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnalla oli mittava omaisuus. Sen sijoitussalkun arvo oli syksyllä 2007 noin 60 miljoonaa euroa.[1] Vuonna 2010 perustetty yhdistys (nyk. Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry) jatkaa ylioppilaskunnan toimintaa kylterien etujen ajajana.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1910-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akateeminen kaupallinen koulutus sai alkunsa Suomessa vuonna 1904, kun Suomen Liikemiesten Kauppaopistoon perustettiin ylioppilaille omat rinnakkaisluokat. Vuodesta 1904 vuoteen 1911 ylioppilaiden luokat kuuluivat Suomen Liikemiesten Kauppaopiston Oppilasyhdistykseen. Yhteiselo ei toiminut näiden eri tason opiskelijoiden välillä kitkattomasti ja riidat kärjistyivät äärimmilleen vuonna 1911, kun ylioppilasluokista muodostettiin ensimmäinen suomenkielinen Kauppakorkeakoulu. Tämän seurauksena 7.10.1911 perustettiin Kauppakorkeakoulun Oppilasyhdistys (KKO), josta tuli myöhemmin 1920-luvulla Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunta (KY).

Ensimmäisinä vuosina jäsenmäärä oli vain noin 70, ja toimintaa vaikeutti taloudellisten resurssien niukkuus. Toiminnalla pyrittiin kuitenkin jo silloin ajamaan opiskelijoiden etuja. Lisäksi Oppilasyhdistyksen nykyäänkin näkyviä aikaansaannoksia olivat ylioppilaskunnan oma lippu, kuntanauha ja -merkki. Vuosikymmenen loppua leimasivat epävakaisuudet, sisällissota ja pula-aika, ja syksyllä 1917 toiminta jouduttiin vuoden ajaksi keskeyttämään kokonaan.

1920-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen alussa voimakas uudistumisenhalu johti uuden, jatkuvuutta tavoittelevan Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan (KY) perustamiseen vuonna 1923. KY:n perustamisvuodeksi katsotaan kuitenkin jo Kauppakorkeakoulun Oppilasyhdistyksen syntymävuosi 1911. Vapaa-ajantoimintaa pyrittiin ahkerasti harjoittamaan esimerkiksi kaupungin eri ravintoloissa.

Oman haasteensa ylioppilaskuntatoiminnalle aiheutti kieltolaki, mutta neuvokkaiden opiskelijoiden ansiosta juhlissa ei yleensä tarvinnut litkiä pelkkää limonadia. Ratkaisu ongelmalliseen yhteisen tilan puuttumiseen löytyi vuonna 1927, kun rehtori Bonsdorff antoi ylioppilaskunnalle käyttöön oman huoneiston Kauppakorkeakoulun piharakennuksesta. Tämä oli selvä piristysruiske ylioppilaskuntatoiminnalle, koska nyt opiskelijoilla oli mahdollisuus nauttia yhteisestä vapaa-ajan viettopaikasta ja siellä sijainneesta ravintolasta aamusta iltaan.kenen mukaan? Unelma oman talon hankkimisesta oli kuitenkin jo alkanut kehittyä ja se hallitsi KY:n toimintaa lähes 20 vuoden ajan.

1930-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talohankkeen rahoituksen saaminen oli pitkä prosessi ja monenlaisia varainkeruumenetelmiä nähtiin, huipennuksena arpajaiset vuonna 1930. Välillä heikentynyt taloudellinen tilanne ajoi koko projektin vastatuuleen, mutta omakotiajatukseen uskovan ydinjoukon, sitkeän ponnistelun ja onnenkantamoistenkin turvin lopulta vuonna 1939 allekirjoitettiin nykyisen KY-talon tontin ostosopimus ja rakennustyöt polkaistiin käyntiin heti. Kolmekymmenluvun uudistuksiin kuului myös vuonna 1934 aloitettu mursukasvatus. Valmistuneet, viisaat mursaattorit pitivät huolta uusien opiskelijoiden akateemisesta perussivistyksestä jakamalla tietämystä oman ylioppilaskunnan historiasta ja traditioista. KY:n kansainvälinen yhteistyökin sai alkunsa, kun toteutettiin ensimmäinen harjoittelijavaihto ulkomaille.

1940-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KY:n talo vuoden 1942 paikkeilla hiljattain avattuine Espilä-ravintoloineen.

Sotien aikaan vuosikymmenen alussa korkeakoulun ovet olivat vaihtelevasti auki. KY ansiosta rintamalla oleville lähetettiin asemasodan aikaan opintomonisteita, joista tuli pian suosittuja myös kotona olevien keskuudessa. Vaikka ylioppilaskunnalla ei sodan aikaan varsinaista toimintaa ollutkaan, traditioista, kuten mursujaisista ja vapun vastaanottajaisista, pidettiin kiinni. KY-talo valmistui Pohjoiselle Rautatiekadulle vuonna 1940. Sota oli hidastanut sen rakentamista, mutta lopulta se saatiin valmiiksi. Helmikuussa valmistuneessa talossa juhlittiin heti ylioppilaskunnan ensimmäistä vuosijuhlaa. Pian tämän jälkeen 42 onnellista kuntalaista pääsi muuttamaan uuteen oppilaskotiin. Talossa avattiin myös KY:n omat kerhotilat. Vielä 1940-luvulla kaikilla muualta muuttaneilla ei ollut mahdollisuutta asua KY:n ylläpitämissä asunnoissa. Pohjoisen Rautatiekadun asunnot olivat kiven alla ja hintakin oli kaupungin alivuokralaisasuntoihin verrattuna huima.kenen mukaan?

Kuvataiteilija Aarre Heinonen voitti ensimmäisen palkinnon rakennuksen seinämaalauskilpailussa vuonna 1945, ja maalaus valmistui vuonna 1947. [2]

1950-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatteet olivat jääneet 1930-luvulle ja sodanjälkeisessä Suomessa aika kului yhteiskuntaa ja talouselämää jälleenrakentaen. Tutkinnon muututtua kolmivuotiseksi, KY kasvoi hetkessä parin sadan jäsenen yhteisöstä tuhatpäiseksi opiskelijajoukoksi. KY:n ensimmäinen saavutus kaupallisessa yrittäjätoiminnassa oli Amer-Tupakka Oy:n perustaminen 1950. Amerin laadukkaasta Boston-savukkeesta tuli nopeasti suosikkimerkki taitavan markkinoinnin, kuten verkkosukissa esiintyneiden Boston-tyttöjen, avulla. Julkisuudessa KY ja Boston yhdistettiin nopeasti; myös Mursujaiset ja vappu järjestettiin Bostonin nimissä. Kun KY:llä myöhemmin vuonna 1964 perustettiin jazz-orkesteri, sai sekin nimen Boston Promenade.

Kerhotoiminta alkoi elpyä 1950-luvun alussa. KY:n urheiluseura eli loistoaikojaan, esimerkiksi akateemisissa sarjoissa KY oli usein voittamaton. Tällöin perustettiin myös pari kertaa vuodessa ilmestyvä KY:n Sanomat ja useita kerhoja valokuvauksesta autoiluun. Yksi uusista kerhoista oli Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat (KYL), joka alun perin toimi sekakuorona, kunnes se vuonna 1953 muutettiin mieskuoroksi.

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskelijamäärät kasvoivat nopeasti 1960-luvun alussa ja asunto-ongelmat lisääntyivät varsinkin Helsingissä. Tilannetta helpottamaan KY:llä suunniteltiin jopa risteilijäaluksen ostoa opiskelija-asuntolaksi, mutta hanke kaatui liian korkeaan hintapyyntöön. Sen sijaan nykyäänkin KY:n omistuksessa olevaa Ruusulankadun opiskelija-asuntolaa alettiin rakentaa.

Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunta oli 1960-luvulla mukana myös televisiobisneksessä: sillä oli osuus Suomen ensimmäisen kaupallisen televisiokanavan perustajasta, Tesvisiosta. Yleisradio koki kilpailun piikkinä lihassaan ja osti tuolloin jo konkurssikypsän Tesvision tammikuussa 1964. Heti perään Yleisradio osti myös tamperelaisen Tamvision osakkeet – näistä muotoutui sittemmin nykyisinkin voimissaan oleva Yleisradion TV2.

Suurin tapahtuma KY:n historiassa 60-luvulla oli kuitenkin Finnfocus – mittava vientinäyttely Lontooseen vuonna 1968. Runsaan tuen avulla KY vuokrasi Amerin varustamolta M/S Finnpartner -laivan, joka purjehti Towerin sillan kupeeseen ja teki Suomea sekä suomalaisia yrityksiä tunnetuksi kansainvälisesti. Hanke oli rohkea riskisijoitus, joka onnistuessaan keräsi laajaa myönteistä julkisuutta ylioppilaskunnalle.

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskuntatoiminta politisoitui 1970-luvulla, ja aikakaudelle olivat leimallista KY:n poliittiset valtataistelut ja niistä johtuva hallitusten suuri vaihtuvuus. Suurin puheenaihe 1970-luvulla oli KY-talon kohtalo, vaihtoehtoina rakennuksen opiskelija-asuntojen säilyttäminen tai kiinteistön kaupallisen potentiaalin hyödyntäminen. KY:läisten ongelmat asuntojen saatavuuden kanssa jatkuivat vielä 1970-luvulle, vaikka Vaasankadun asuntola valmistui 1970. Pitkällisen kädenväännön jälkeen KY kuitenkin päätti muuttaa KY-talon asuntolan konttoritiloiksi. Tämä pahensi opiskelijoiden asuntotilannetta väliaikaisesti, mutta pitkällä aikavälillä osoittautui tuottavaksi ja viisaaksi ratkaisuksi.kenen mukaan? Osittain tämän päätöksen ansiosta KY pystyy tarjoamaan opiskelijoilleen asuntoja nykyiseen malliin.kenen mukaan?

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskunnan toiminta ei ollut 1980-luvulla enää niin poliittista. Haalareiden käyttö yleistyi, kun opiskelijaelämä kehittyi lähemmäksi nykymuotoaan eli hauskanpitoa. Kuntalaiset juhlivat ylioppilaskunnan omistamissa ravintoloissa ja erityisesti KY-talossa sijainnut KY-Exit oli Helsingin suosituimpia yökerhoja. Myös vanhoja perinteitä elvytettiin järjestämällä kevättanssiaiset koulun juhlasalissa vuonna 1982. KY-taloon saatiin viimein 1980-luvulla monta vuosikymmentä toivottu sauna. Kasinotalouden pyörteissä KY alkoi hajauttaa osakesalkkuaan.

KY:n omistamia yrityksiä hallinnoimaan perustettiin Ekomen-konserni, jonka alla muut yritykset toimivat. Ekomen Oy perustettiin yhdistämällä siihen ravintolatoimintaa harjoittanut Kylteri Oy, graafisen alan Kyriiri Oy ja kiinteistöpalveluyritys Ekoservice Oy. Toimintansa Ekomen aloitti 1985. Muutamassa vuodessa yritys kasvoi keskisuureksi konserniksi, joka työllisti yli 280 henkilöä.[3]

Opiskelijat olivat aikaisemmin saaneet kokeilla business-taitojaan KY:n yrityksissä, mutta 1980-luvulla yritysten johtoon siirtyi ammattilaisia. Erityisesti ravintolatoiminta katsottiin parhaimmaksi antaa alan ammattilaisten johdettavaksi. Myös erilaiset yrityspelit kuuluivat ajan henkeen. KY:läisten aloittamasta pelistä kasvoi satojen yritysten pohjoismainen ”Skandinavian Business Tournament” -kilpailu.

KY oli paljon mukana myös ylioppilaskunnan ulkopuolisessa toiminnassa ja tiedotusvälineet seurasivat ahkerasti KY:n asioita. Vuonna 1983 ylioppilaskunta osallistui yleisurheilun Helsingin MM-kisojen järjestelyihin vastaamalla virallisten kisatuotteiden myynnistä. KY jatkoi rajojensa etsimistä ja antoi rahoitusta uuden radiokanavan perustamiseksi. Kyseinen kanava, Radio City, täytti vappuna 2005 kaksikymmentä vuotta.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenen alun lama iski myös KY:n toimintaan. Ekomen-konserni meni konkurssiin 1991. Konkurssi tuli monille yllätyksenä. Konkurssiin vaikuttivat Ekomenin liiallinen keskittyminen kiinteistö- ja ravintola-aloille, jotka molemmat hiipuivat. Yrityksen kasvuvauhti oli ollut liian kova ja hallitsematon, eikä kustannusrakenne suurten korkokulujen vuoksi sopeutunut tulojen pienenemiseen. Ekomenin saneeraus oli aloitettu liian myöhään.[3]

KY painiskeli suurten taloudellisten vaikeuksien kanssa. Vuosikymmentä leimasivat organisaation uudelleenjärjestelyt ja paremman palvelutarjonnan tavoittelu, esimerkiksi 1990-luvulla perustettiin Suomen ensimmäinen korkeakoulussa toimiva rekrytointipalvelu, joka jatkaa toimii tänäkin päivänä. KY teki lisää kiinteistösijoituksia vastauksena opiskelijoiden huonoon asuntotilanteeseen ja opiskelijoiden etuja valvottiin erityisen kärkkäästi aikojen ollessa vaikeita. Talouden tasapainoon saaminen vaati lopulta sen, että KY luopui Amerin K-osakkeista suuren mediakohun saattelemana: edustajiston kokousta seurattiin kansallisissa uutisissa asti. Kansainvälinen toiminta vilkastui 1990-luvulla entisestään ja ympäristöasiat olivat tärkeitä ylioppilaskunnalle.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KY perusti Kylteri-lehden monivuotisen Contactorin lakkautuksen jälkeen. Asuntojen määrä oli edelleen kasvussa, viimeiset asuntokohteet valmistuivat Helsingin Arabianrantaan alkuvuodesta 2006, ja huhtikuussa 2009 Arkadiankadulle Töölöön.

KY-talon nimeksi tuli vuonna 2021 Kulma 21.[4]

Ylioppilaskunnasta yhdistykseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 alussa Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta yhdistyi Aalto-yliopiston ylioppilaskuntaan yhdessä Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan (TKY) ja Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan (TOKYO) kanssa. Kylterikulttuurin jatkumisen turvaamiseksi perustettiin yhdistysmuotoinen Helsingin kauppatieteiden ylioppilaat ry ja KY-säätiö, joille ylioppilaskunta lahjoitti osan omaisuudestaan. Lahjoitukset ovat herättäneet erimielisyyksiä ja keskustelua niin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa kuin mediassakin.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustajisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustajisto oli ylioppilaskunnan ylin päättävä elin. Sen 30 jäsentä valittiin joka toinen vuosi pidettävissä vaaleissa, joissa ehdolle saattoi asettua kuka tahansa ylioppilaskunnan jäsen. Edustajiston toiminnasta määrättiin KY:n säännöissä.

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus käytti ylioppilaskunnan yleistä toimeenpano- ja hallintovaltaa eli johti ylioppilaskunnan toimintaa, vastasi hallinnosta sekä valvoi sääntöjen ja määräysten noudattamista.

Hallitukseen kuului puheenjohtajan lisäksi vähintään viisi ja enintään yhdeksän jäsentä. Edustajisto nimitti hallituksen puheenjohtajan ja hänen esityksestään hallituksen jäsenet. Parlamentaarisen periaatteen mukaan hallituksen ja sen yksittäisten jäsenten tuli jatkuvasti nauttia edustajiston luottamusta.

Hallituksen puheenjohtajat
  • 1959 - 1960 - Heikki Hara
  • 1960 - 1961 - Jorma Sammalkorpi
  • 1961 - 1962 - Panu Haapala
  • 1962 - 1963 - Heikki Vuorimaa
  • 1963 - 1964 - Jaakko Kentala
  • 1964 - 1965 -
  • 1965 - 1966 - Pekka Niini
  • 1966 - 1967 -
  • 1967 - 1968 - Erkki Rissanen
  • 1968 - 1969 - Pekka Lampén
  • 1969 - 1970 - Matti Uuspää
  • 1970 - 1971 - Markku von Hertzen
  • 1971 - Kari Aminoff
  • 1971 - 1972 - Kari J. Toikka
  • 1972 - Aarno Järvinen
  • 1973 - Harri Viitanen
  • 1974 - 1975 - Heikki Siikaniva
  • 1976 - Esa Mälkönen
  • 1977 - 1978 - Karl Wallin (ent. Riku Joki)
  • 1979 - 1980 - Erkki Moisander
  • 1980 - Timo Syrjälä
  • 1981 - Petri Heiskanen
  • 1982 - Jaana Jussila
  • 1983 - Kaisa Vikkula o.s. Hurme
  • 1984 - Mikko Tavastila
  • 1985 - Matti Vikkula
  • 1986 - Jouni Mölsä
  • 1987 - Kari Jääskeläinen
  • 1988 - Esko Pyykkönen, Petri Ailus (jatkoi, kun Pyykkönen siirtyi kesken kauden pääsihteeriksi)
  • 1989 - Timo-Pekka Räty
  • 1990 - Kirsi Kärki-Luoto
  • 1991 - Salla Vainio
  • 1992 - Ari Mäkelä
  • 1993 - Kimmo Kallama
  • 1994 - Petteri Harjula
  • 1995 - Meri Löyttyniemi (o.s. Peltonen)
  • 1996 - Timo Aukia
  • 1997 - Tiina Saukko (o.s. Laitinen)
  • 1998 - Sari Köykkä
  • 1999 - Sandy Tscherep
  • 2000 - Marika Schaupp
  • 2001 - Minna Mehtälä
  • 2002 - Henri Heikura
  • 2003 - Elina Seppä
  • 2004 - Antti Lehtoranta
  • 2005 - Sakari Penttinen
  • 2006 - Tessa Viinanen
  • 2007 - Jenni Laakso
  • 2008 - Katariina Kyckling
  • 2009 - Matti Parpala

Yhdistysaikaiset hallituksen puheenjohtajat:

  • 2010 - Tiina Kanninen
  • 2011 - Lauri Heiliö
  • 2012 - Sauli Böhm
  • 2013 - Heini Toivanen
  • 2014 - Essi Myllymäki
  • 2015 - Antti Korpelainen
  • 2016 - Henrik Kekarainen
  • 2017 - Jyri Heimo
  • 2018 - Kari Karttunen
  • 2019 - Arttu Aine
  • 2020 - Heikki Helaniemi
  • 2021 - Niko Ylä-Poikelus
  • 2022 - Topias Turppa
  • 2023 - Rasmus Räsänen

KY:n toimisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KY:n toimistolla työskenteli osa- tai täyspäiväisesti noin 20 henkilöä. Palvelu- ja aatteellisen toimiston esimiehenä toimi pääsihteeri, joka omalta osaltaan vastasi henkilöstöhallinnosta, budjetista ja sääntöjen noudattamisesta. Edustajisto valitsi pääsihteerin kolmivuotiskaudeksi.

Pääsihteerit
  • Mikko Leppänen: 1961
  • Jorma Haarni: 1962
  • Marja Mare: 1963–1964
  • Jyrki Otila: 1964–1965
  • Olle Koskinen: 1965–1966
  • Kari Ravilo: 1966–1969
  • Kari Aminoff: 1970–1971
  • Jukka Suomela: 1971
  • Reijo Vilén: 1972–1973
  • Jukka–Pekka Järventaus: 1974–1978
  • Nils Tuominen: 1978–1980
  • Karl Wallin (ent. Riku Joki): 1980–1983
  • Aimo Parviainen: 1983–1985
  • Jarmo Tähtinen: 1985–1988
  • Esko Pyykkönen: 1988–1991
  • Pekka Rantala: 1991–1994
  • Kimmo Kallama: 1994–1997
  • Minna Perilä: 1997–2000
  • Anu Karjalainen: 2000–2003
  • Sandy Tscherep: 2003–2006
  • Kimmo Kääriä: 2006–2009
  • Jenni Männistö (ent. Laakso): 2009–2010

Yhdistysaikaiset pääsihteerit/toiminnanjohtajat:

  • Susanna Kemppinen: 2010–2012
  • Pekka Lampinen 2012–2014
  • Karri Tuominen 2014–2017
  • Esa-Pekka Mattila 2017–2019
  • Nina Pitkänen 2019–2021
  • Heidi Riihimäki 2021–

Valiokunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallituksen alaisuudessa toimi kuusi valiokuntaa:

  • Koulutuspoliittinen valiokunta eli KOVA
  • Kulttuurivaliokunta eli KUVA
  • Liikunta- ja hyvinvointivaliokunta eli LiHy
  • Yrityssuhdevaliokunta eli CORE (entinen Sales Academy ja Yrppä)
  • Masters' Committee
  • Tutor Committee

Jaostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaostojen toiminta oli hyvin värikästä ja laajamittaista. Niillä oli kerhoja vakiintuneempi asema KY:n organisaatiossa.

KY:llä toimi kolme erilaista jaostoa:

  • KY-SUB, kansainvälinen jaosto
  • Kulttuurijaosto (KUJ)
  • NESU-KY on vapaa-ajanjärjestö, joka kuuluu pohjoismaissa toimivaan Nordiska Ekonomie Studerandes Union -opiskelijajärjestöön, josta tulee lyhenne NESU. NESU-KY järjestää mm. sitsejä, yritysiltoja, dammarit ja herrarit.

KY:llä ennen toimineita jaostoja

  • Kehitysyhteistyöjaosto (KEHY)
  • Ympäristöjaosto/toimikunta, 1980-90-luvun vaihteen lisäksi ainakin 1994
  • AIESEC-KY

Ainejärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainejärjestöt toimivat ylioppilaskunnan korkeakoulusektorin yhteydessä. Yleensä ainejärjestön perustivat kyseisen aineen pääaineopiskelijat. Ainejärjestöjen toiminta oli hyvin monimuotoista. Ne järjestivät esimerkiksi vierailuja alan yrityksiin, yhteistä ohjelmaa professoreiden ja muun henkilökunnan kanssa, illanviettoja sekä paljon muuta hauskaa ja mielenkiintoista. Ainejärjestöillä oli myös mahdollisuus osallistua opetuksen kehittämiseen omassa aineessaan.

  • Aalto Management (ent. Jopo) - johtamisen ja organisaatioiden pääaineen sekä johtamisen ohjelman opiskelijoiden ainejärjestö
  • Aalto Marketing Society (ent. Acti) - markkinoinnin ainejärjestö
  • CEMS Club - CEMS-tutkintoa suorittavien ainejärjestö
  • Jury - yritysjuridiikan opiskelijoiden ainejärjestö
  • Aalto Economics (ent. KY Economics) - kansantaloustieteen opiskelijoiden ainejärjestö
  • Aalto Finance (ent. KY Finance) - rahoituksen opiskelijoiden ainejärjestö
  • KY Accounting - laskentatoimen lukijoiden ainejärjestö
  • Aalto ISM (ent. Piste) - tieto- ja palvelujohtamisen opiskelijoiden ainejärjestö
  • Probba - Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan kandidaatintutkintoa (BScBA in International Business) suorittavien opiskelijayhdistys
  • KY Communication (ent. Viesti) - talouselämän viestintää opiskelevien ainejärjestö

Kerhot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskunnan alaisuudessa toimi kerhoja, jotka järjestivät muun muassa tapahtumia, illanviettoja ja kilpailuja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lappalainen, Elina & Valkonen, Noora: Puuhailusta miljoonabisneksiin. Keskisuomalainen, 29.8.2007.
  2. Kuvataiteilijamatrikkeli, Aarre Heinonen kuvataiteilijamatrikkeli.fi.
  3. a b Laitinen, Erkki K. & Laitinen, Teija: Yrityksen rahoituskriisin ennustaminen, s. 341. Helsinki: Talentum Media Oy, 2004.
  4. Helsingin kauppa­korkea­koulun ylioppilaskunnan legendaarinen talo kokee täydellisen muutoksen Helsingin ydin­keskustassa, Helsingin Sanomat Rakennuslehti 21.11.2021, biitattu 21.11.2021

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]