Suomen EEC-vapaakauppasopimus

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta EEC-vapaakauppasopimus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Euroopan talousjärjestöt 1980-luvulla. EEC:n jäsenmaat sinisellä, EFTA-maat vihreällä ja SEV-maat punaisella.

Suomen EEC-vapaakauppasopimus oli vuonna 1973 solmittu Suomen ja Euroopan talousyhteisön (ETY, engl. EEC) välinen vapaakauppasopimus. Se tuli voimaan vuoden 1974 alussa. Sopimuksen mukaan useimpien teollisuustuotteiden tullit poistuivat 1. heinäkuuta 1977 kokonaan Suomen ja EEC-maiden välisestä kaupasta, mutta pisimmän siirtymäajan saaneiden tuotteiden osalta vasta vuoden 1985 alussa.[1]

Presidentti Kekkonen totesi huhtikuussa 1970 valtiopäivien avajaispuheessa, että Suomi pyrkii kauppasuhteiden tasapuoliseen kehittämiseen sekä lännen että idän kanssa. Hän katsoi, että EEC:n laajeneminen (Britannian ja Tanskan liittyminen EEC:hen) tuo Suomen eteen markkina-asetelmien muutoksen, joka vaatii toimenpiteitä. Virkamiestasolla Suomi aloitti neuvottelut EEC:n kanssa joulukuussa 1971. Neuvottelijat parafoivat sopimuksen 22.7.1972. Se oli klassinen vapaakauppasopimus eikä tähdännyt syvempään talousyhteistyöhön. Sopimus ei koskenut maataloustuotteita. Sopimus allekirjoitettiin 5.10.1973 ja eduskunta hyväksyi sen 16.11.1973. Tasapainottaakseen asiaa Suomi solmi Kevsos-sopimuksen Itä-Euroopan Keskinäisen taloudellisen avun neuvoston kanssa 16.5.1973 ja vapaakauppasopmuksia niiden kanssa.[1]

Sopimus oli jatkoa Suomen länsisuuntaiselle kauppapolitiikalle. Suomen EFTA-sopimus, jolla Suomi pyrki parantamaan kaupankäynnin edellytyksiä Länsi- ja Keski-Euroopan kanssa, oli solmittu maaliskuussa 1961. Suomi liittyi EFTA:n täysjäseneksi vuonna 1986.[1]

EEC-sopimus aiheutti laajan keskustelun Suomessa ja sitä vastaan esitettiin vetoomuksia, mm. EEC-vetoomus, jonka allekirjoitti monta tunnettua Suomen kansalaista. Vetoomus julkaistiin Helsingin Sanomissa 19. syyskuuta 1973 maksettuna kokosivun ilmoituksena otsikolla ”EEC-vapaakauppasopimus torjuttava”. Asiaan osallistui vastustavana tahona myös Neuvostoliiton Helsingin suurlähettiläs Viktor Fjodorovitš Maltsevlähde?.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Yrjö Blomstedt (päätoim.): ”Kekkosen aika (kirj. Lauri Haataja)”, Suomen historia 8: Paasikiven aika : Kekkosen aika : taloudellinen kasvu ja yhteiskuntamurros : massakulttuurin maihinnousu : taistelu kulttuurista, s. 215–217. Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-2489-2.