Euroopan vapaakauppajärjestö

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta EFTA)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Euroopan vapaakauppajärjestö
  • European Free Trade Association (englanniksi)
  • Fríverslunarsamtök Evrópu (islanniksi)
  • Associazione europea di libero scambio (italiaksi)
  • Det europeiske frihandelsforbund (norjaksi)
  • Communauté économique européenne (ranskaksi)
  • Associaziun europeica da commerzi liber (retoromaaniksi)
  • Europäische Wirtschaftsgemeinschaft (saksaksi)
EFTAn jäsenvaltiot
EFTAn jäsenvaltiot
Perustettu 1960
Tyyppi vapaakauppa-alue
Päämaja Geneve, Sveitsi
Jäsenet Islanti
Liechtenstein
Norja
Sveitsi
Viralliset kielet englanti
Pääsihteeri Henri Gétaz (Sveitsi)
Sivusto efta.int

Euroopan vapaakauppajärjestö eli EFTA (lyhenne sanoista European Free Trade Association[1]) on valtioiden välistä vapaakauppaa edistävä kansainvälinen järjestö, johon kuuluvat nykyisin Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi. EFTA ja Euroopan unioni (EU) muodostavat yhdessä Euroopan talousalueen (ETA), johon Sveitsi ei kuulu.

EFTA perustettiin alun perin Yhdistyneen kuningaskunnan johdolla vastavedoksi EEC:lle, josta myöhemmin kehittyi EU. Britannian sen aikainen Konservatiivipuolueen johto vastusti Euroopan yhdentymiskehitystä, joka näytti johtavan ylikansallisten instituutioiden pikemminkin kuin vain maiden välisen yhteistyön suuntaan. Toisaalta Ranska ei halunnut Britanniaa EEC:hen. EFTAn oli tarkoitus olla löyhempi yhteisö ja sen toimialan rajoittua vain vapaakauppaan ilman poliittisempia ulottuvuuksia.

EFTAn perustivat Britannia, Norja, Itävalta, Portugali, Ruotsi, Sveitsi ja Tanska vuonna 1960.[2] Islanti liittyi EFTAan vuonna 1970.

Euroopan talousliitot vuonna 1988. EEC sinisellä, EFTA vihreällä, SEV punaisella.

Suomi liittyi EFTAan liitännäisjäseneksi vuonna 1961 FINEFTA-sopimuksella. Vuonna 1986 Suomesta tuli EFTAn täysjäsen.

Suomen lähentyminen EEC:hen alkoi vuoden 1973 vapaakauppasopimuksella, kun EFTA menetti painoarvoaan Britannian liityttyä EEC:n jäseneksi vuoden 1973 alusta Edward Heathin pääministerikaudella. Suomelle Britannia on ollut perinteisesti merkittävä vientimaa, erityisesti paperiteollisuudelle. Britannian mukana EEC:n jäseneksi siirtyi Tanska. Portugali siirtyi EFTAsta EY:hyn vuonna 1986. EFTAan liittyi vuonna 1991 Liechtenstein, joka halusi tällä tavoin päästä mukaan EFTAn ja EU:n väliseen kauppapoliittiseen järjestelyyn eli Euroopan talousalueeseen (ETA) sen jälkeen kun Sveitsi oli kansanäänestyksessä hylännyt ETA-jäsenyyden. Norjan, Islannin ja Liechtensteinin suhteet Euroopan talousalueeseen järjestyvät EFTA:n kautta, kun taas ETAsta kansanäänestyksellä kieltäytynyt Sveitsi on solminut EU:n kanssa kahdenvälisiä sopimuksia. Liechtenstein käyttää rahanaan Sveitsin frangia ja sen ulkomaanedustuksen hoitaa Sveitsi, jolloin se on yhdentynyt Sveitsiin. Islanti ei ole harkinnut EU:hun liittymistä, mikä on Norjassa torjuttu toistaiseksi. Norjassa EU-jäsenyyttä pelätään yhteisen maatalouspolitiikan, aluetukien ja energiapolitiikan vuoksi.

Neuvostoliitto suhtautui kriittisesti EEC:hen siksi, että sen jäsenet olivat pääasiassa Nato-maita. Tämän vuoksi Suomessa Neuvostoliiton kanssa käytävän bilateraalikaupan turvaamiseksi yhdentymistä länteen harjoitettiin pienin askelin. Neuvostoliitolle bilateraalikauppa- ja kauppapolitiikka oli ulkopolitiikan elimellinen jatke, mikä edellytti Suomelta puolueettomuuden korostamista.

Suomen EFTA-liitännäisjäsenyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1967 postimerkin Suomen ja EFTAn solmimasta kauppaliitosta eli niin sanotusta FINEFTA-sopimuksesta.

Skandinaaviset veljeskansat olivat kaavailleet pohjoismaista tulliliittoa miltei koko 1950-luvun ajan. Suomi suhtautui asiaan varovasti eikä kiirehtinyt päätöstään. Niin kutsuttu ulkoseitsikko eli EEC:n ulkopuolelle jääneet OECD-maat, joihin Suomi ei kuulunut, aloittivat loppuvuonna 1958 Ruotsin ja Britannian johdolla neuvottelut yhteisestä vapaakauppa-alueesta. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Pravda varoitti Skandinavian maita liittymästä vapaakauppa-alueeseen, joka olisi vain NATO:n peitejärjestö.

Pääministeri V. J. Sukselainen ilmoitti pohjoismaisessa pääministerikokouksessa Kungsälvissä Ruotsissa heinäkuussa 1959, että Suomi voisi liittyä EFTAn jäseneksi vain siinä tapauksessa ettei siihen sisältyisi poliittisia sitoumuksia. Vapaakauppasopimuksen syntyminen loppuvuoden 1959 aikana oli Suomelle ongelma, koska Ruotsi uhkasi Suomen pahimpana kilpailijana vallata Britannian paperimarkkinat. Toisaalta Suomi oli sitoutunut myöntämään Neuvostoliitolle samat edut kuin muillekin kauppakumppaneilleen. Marraskuussa 1959 hallitus antoi eduskunnalle EFTA-kysymyksestä tiedonannon, jossa todettiin vapaakauppaetujen välttämättömyys Suomen kilpailukyvylle, mutta myös niihin liittyneet poliittiset ja tekniset vaikeudet. Eduskunta antoi hallitukselle neuvotteluvaltuudet kaupallisten etujen hankkimiseksi ilman poliittisia sitoumuksia.

Miltei samanaikaisesti EFTA-sopimuksen voimaanastumisen kanssa Neuvostoliitto jätti Suomelle nootin, jossa se vaati samoja etuja, jotka Suomi valmistautui antamaan EFTAn jäsenmaille. Neuvotteluja Suomen ja EFTAn suhteiden järjestämisestä käytiin tiiviisti kevään 1960 ajan ja Suomen pääneuvottelijana oli suurlähettiläs Olavi Munkki. Presidentti Urho Kekkonen katsoi, että Sukselaisen maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen tilalle olisi saatava enemmistöhallitus, johon Moskovan olisi EFTA-neuvotteluissa helpompi luottaa. Hallitustunnustelijan, Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Päiviö Hetemäen yritys raukesi Kokoomuksen alettua epäillä Kekkosen vain pyrkivän käyttämään EFTA-sopimusta välikappaleenaan sisäpoliittisen valtansa kasvattamiseksi. Ongelma ratkesi lopulta Neuvostoliiton puoluejohtajan Nikita Hruštšovin vierailtua Urho Kekkosen 60-vuotispäivillä syyskuun alussa 1960, jolloin todettiin, että Neuvostoliitto ymmärsi Suomen pyrkimykset kilpailukykynsä säilyttämiseksi. Neuvottelut Neuvostoliiton vaatimasta niin sanotusta suosituimmuuslausekkeesta käytiin Moskovassa marraskuussa 1960, ja näin syntyi neuvotteluratkaisu, jonka sekä EFTA että Neuvostoliitto saattoivat hyväksyä. Neuvostoliitolle periaatteellisen suosituimmuuslausekkeen taloudellinen merkitys oli vähäinen, koska Suomi osti Neuvostoliitosta lähinnä raaka-aineita, joita EFTAn tullijärjestelyt eivät koskeneet. FINEFTA-sopimus astui voimaan heinäkuun alussa 1961.[3][4]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1985 postimerkin EFTAn 25-vuotisesta ajasta. Suomi liittyi seuraavana vuonna EFTAn täysjäseneksi.
Valtio Liittyi
Norjan lippu Norja 1960
Sveitsin lippu Sveitsi 1960
Islannin lippu Islanti 1970
Liechtenstein 1991

Entiset jäsenvaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Liittyi Erosi
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 1960 1973
Itävalta 1960 1995
Portugalin lippu Portugali 1960 1986
Ruotsin lippu Ruotsi 1960 1995
Tanskan lippu Tanska 1960 1973
Suomen lippu Suomi 1986 1995

EFTA:n pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsihteeri Valtio Vuodet
Frank Figgures Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 1960–1965
John Coulson Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 1965–1972
Bengt Rabaeus Ruotsin lippu Ruotsi 1972–1975
Charles Müller Sveitsin lippu Sveitsi 1976–1981
Per Kleppe Norjan lippu Norja 1981–1988
Georg Reisch Itävalta 1988–1994
Kjartan Jóhannsson Islannin lippu Islanti 1994–2000
William Rossier Sveitsin lippu Sveitsi 2000–2006
Kåre Bryn Norjan lippu Norja 2006-2012
Kristinn F. Árnason Islannin lippu Islanti 2012–2018
Henri Gétaz Sveitsin lippu Sveitsi 2018–

EFTA-maiden suhde Euroopan Unioniin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EFTA-maat Soveltaa Eurooppaoikeutta EURATOM:issa Euroopan puolustusvirastoossa Schengenin sopimuksessa EU:n arvolisavero kannassa Euroopan tulliliitossa Euroopan unionin sisämarkkinoissa Euroalueessa
Islannin lippu Islanti Osittain Ei Ei Kyllä Ei Ei Osittain ETA:n kautta [5] Ei,(Islannin kruunu)
Liechtenstein Osittain Ei Ei Kyllä Ei, Sveitsin ja Liechtensteinin välinen arvonlisävero Ei, Sveitsin ja Liechtensteinin välinen arvonlisävero Osittain ETA:n kautta [5] Ei, (Sveitsin frangi)
Norjan lippu Norja, paitsi: Osittain Ei Osallistuu ei-jäsenenä Kyllä Ei Ei Osittain ETA:n kautta[5] Ei, (Norjan kruunu)
Huippuvuorten lippu Huippuvuoret Osittain Ei demilitarisoitu Ei Ei, arvonlisavero vapaa-alue Ei[5][6] Ei Ei, (Norjan kruunu)[5][6]
Bouvet’nsaaren lippu Bouvet’nsaari Ei Ei Osallistuu Ei Ei Ei Ei Ei,(Norjan kruunu)
Pietari I:n saaren lippu Pietari I:n saari Ei Ei demilitarisoitu Ei Ei Ei Ei Ei, (Norjan kruunu)
Kuningatar Maudin maan lippu Kuningatar Maudin maa Ei Ei demilitarisoitu Ei Ei Ei Ei Ei, (Norjan kruunu)
Sveitsin lippu Sveitsi, paitsi: Osittain Osittain tarkkailijana[7] Ei Kyllä Ei, Sveitsin ja Liechtensteinin välinen arvonlisävero Ei, Sveitsin ja Liechensteinin tulliliitto Useiden kahdenvälisten sopimusten kautta Ei, (Sveitsin frangi)
Samnaun-coa.png Samnaun Osittain Osallistuu Sveitsin kanssa [7] Ei Kyllä Ei, arvonlisävero vapaa-alue Ei, Sveitsin ja Liechensteinin tulliliitto Useiden kahdenvälisten sopimusten kautta Ei, (Sveitsin frangi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo: E Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.11.2018.
  2. Historia 1960, Tietoa EU:n toiminnasta, Euroopan unioni
  3. Kalervo Siikala: Suomi ja EFTA. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1962, s. 160–163. Helsinki: Otava, 1961.
  4. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 223–224. Helsinki: Otava, 1987.
  5. a b c d e The Basic Features of the EEA Agreement | European Free Trade Association Efta.int. Viitattu 8.5.2017.
  6. a b EUR-Lex - 21994A0103(41) - EN Eur-lex.europa.eu. Viitattu 17.8.2016.
  7. a b EUR-Lex - 32014D0954 - EN - EUR-Lex 30.12.2014. Eur-lex.europa.eu. Viitattu 17.8.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]