Walter Rydman

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Walter Rydman (18. syyskuuta 1880 Turku20. joulukuuta 1950 Helsinki[1]) oli suomalainen liikemies ja yritysjohtaja. Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen 1941. Hän oli Oy Stockmann Ab:n johtaja vuodesta 1919, apulaistoimitusjohtaja 1943–1947 ja toimitusjohtaja 1947–1950.[2]

Rydman tuli ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1902. Hän oli 1902–1916 Albionin lamppumakasiinin ja Wieniläisen huonekaluvaraston Rydman & Co:n prokuristi ja 1916–1919 toimitusjohtaja. Hän siirtyi sen jälkeen Stockmann oy:n palvelukseen. [1][3]

Asepalvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walter ei suorittanut asepalvelustaan Suomen suuriruhtinaskunnan armeijassa normaalin kutsuntamenettelyn kautta, vaan ilmoittautui kesken yliopisto-opintojensa vapaaehtoiseen palvelukseen Henkivartiokaartin 3. Suomen tarkk’ampujapataljoonassa. Vapaaehtoisen asepalveluksensa myötä Walter hankki itselleen arvokkaita kontakteja, sillä lukuisat hänen palvelustovereistaan nousivat myöhemmin korkeisiin asemiin ja toimivat Walterin työtovereina. Henry Bardysta tuli kirurgi ja professori, Aarne Granfeltista (Kuusi) Salaman toimitusjohtaja, Heimo Helmisestä ministeri ja Antti Tulenheimosta yliopiston rehtori ja kansleri, pääministeri ja Helsingin kaupunginjohtaja ennen Walterin serkkua Eero Rydmania (1889–1963). Ehkä vieläkin tärkeämpää oli se, että tarkk’ampujapataljoonassa Walter hankki sellaista sotilasosaamista, josta oli hänelle merkittävää hyötyä, kun hän myö hemmin liittyi suojeluskuntaan.

Venäläisvastaisena agitaattorina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan Keisarillisesta Aleksanterin-Yliopistosta filosofian kandidaatiksi alkuvuodesta 1902 vasta 22-vuotiaan Walterin yhteiskunnallinen aktiivisuus voimistui entisestään. Kagaali järjesti opiskelevan nuorison avulla valtakunnallisen kampanjan yhteiskuntakerrosten lähentämiseksi toisiinsa venäläisten sortotoimenpiteiden torjumiseksi. Helsinkiin perustettiin kanslia, jonka esimieheksi Walter tuli. Jo helmi-maaliskuussa vuonna 1902 Walter oli itse osallistunut agitaatiomatkalle itäiseen Hämeeseen, jossa hän oli ollut yllyttämässä asevelvollisuusikäisiä kutsuntalakkoon ja uhmaamaan venäläisiä viranomaisia. Tästä antaa ainutkertaisen todistuksen hänen omat muistiinpanonsa vuoden 1902 retkeltä:

"Helmikuussa v. 1902, juuri kun olin suorittanut kaikki tutkintoni fil. kandidaattiarvoa varten ja odotin n.k. publiikkia, sain aivan odottamatta kutsun saapua isäni vanhan ystävän tuomari Edvard Polón’in luokse, jonka silloin jo tunsin yhdeksi passiivisen vastarinnan mieheksi. Noudatin tietysti heti kutsua ja saavuttuani hänen luokseen Bulevardilla kertoi hän, että nyt tarvittaisiin nuoria miehiä, jotka olisivat valmiit asevelvollisten keskuudessa agiteeraamaan kutsuntalakon puolesta. Kun olin ilmoittanut suostuvani työhön, selitti hän mitkä kunnat tällä kertaa oli ajateltu minulle. Matkareittini tuli olemaan: Lahti– Vesivehmaa – Asikkala – Padasjoki – Kuhmoinen – Jämsä, josta Jyväskylän kautta kotiin. Matkavalmistuksiini kuului tehdä luettelo muutamista kauppiaista, jotka asuivat reitin varrella ja jotka olivat isäni kanssa liikeyhteydessä ja hänelle velkaa. Tarkoitukseni oli käymällä näiden luona (varustukseeni kuului myös joukko hintaluetteloita y.m.) verhota matkani oikea tarkoitus ja kiinni joutuessa ainakin ensi hädässä voida antaa matkalleni täysin luonnollisen aiheen. Myöhemmin sain kuulla, että tämä olikin vienyt viranomaiset harhaan."

[4]

Eugen Schauman ja Bobrikov[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kagaalin myötä Walter tutustui myös itseään viisi vuotta vanhempaan Eugen Schaumaniin. Nuorilla miehillä oli yhteinen arvomaailma ja yhteisiä harrastuksia myös kagaaliaktivismin ulkopuolella. Bobrikovin surman aattona kesäkuun 15. päivänä vuonna 1905 nuoret miehet olivat kuitenkin allapäin, kun he kohtasivat koiriensa Lucaksen ja Tommin kanssa Kaisaniemen puistossa.

"Seuraavana aamuna Eugenin ystävä Walter Rydman oli Kaisaniemessä ulkoiluttamassa koiraansa, kun hän tapasi samoilla asioilla käyskennelleen Eugenin. Herrat tervehtivät toisiaan ja istahtivat penkille keskustelemaan sortopolitiikasta. Rydman oli närkästynyt siitä, että kansan mieliala oli niin lamaantunut että se alistui vastarinnatta sortoon. Tuskin oli miestä, jolla olisi rohkeutta surmata Bobrikov. Kyllä semmoisia miehiä on. Ole rauhallinen vaan, Rydman kertoo Eugenin vastanneen.”

[5]

Kagaalin toiminta loppui pitkälti Bobrikovin murhan jälkeen. Ajat olivat muutoinkin taas tilapäisesti helpottumassa, kun Venäjän sisäiset vaikeudet ja tappio Japanille vuonna 1905 pakottivat keisari Nikolai II:n antamaan marraskuun manifestin, joka lopetti ensimmäisen sortokauden.

Vapaussota ja mukaan suojeluskuntatoimintaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun punakaartit ottivat juuri itsenäiseksi julistautuneen valtion pääkaupungin haltuunsa vuonna 1918, joutui Walter perheineen jäämään Helsinkiin. Walterilla oli kuitenkin kauppayhteyksiensä kautta mahdollista toimittaa valkoisille aseita pohjoiseen. Punaiset pääsivät tästä vihille ja penkoivat hänen toimistonsa etsien todisteita – mutta eivät ymmärtäneet katsoa kirjoituspöydän alustan alle, josta asetoimituksista todistavat asiapaperit olisivat löytyneet. Walter sai pitää henkensä.

Vapaussodan jälkeen Walter liittyi Oldboys-pataljoonasta muodostettuun Ikämies-pataljoonaan, jonka 2. komppanian päällikkö Walterista tuli. Walter oli käynyt armeijan vapaaehtoisena kesken yliopisto-opintojensa, joten varsinaista ylempää sotilaskoulutusta hänellä ei ollut, mutta hän oli aktiivinen ja hänellä oli luontaista auktoriteettia. Pelkällä kersantin arvolla Walterista tuli pataljoonan vt. komentaja syksyllä 1921. Walter sai myös aikaan sen, että suojeluskunta ryhtyi järjestämään suomenkielistä upseerikoulutusta. Ensimmäisten joukossa näin kouluttautui myös Walter, josta 1923 tuli myös pataljoonan vakinainen komentaja ja myöhemmin rykmentinkomentaja.Walteria ylistetään laajasti IM-pataljoonan 10-vuotishistoriikissa:

”W.R. on pataljoonamme ensimmäinen mies sekä virallisesti että todellisesti, ja ei ole sitä alaa tai muotoa, jossa hän ei olisi mukana ensimmäisenä tietä näyttämässä alaisilleen. Onhan tunnettua, miten hän paitsi sitä, että on mukana kaikessa ja kaikkialla, on vielä esim. kilpailuissa saavuttanut ainutlaatuista menestystä. Hän on Helsingin piirin pataljoonan komentajista kilpailutantereella, olipa kysymyksessä ampuminen, hiihto, tiedustelujuoksu tai muu, ainakin kaikki huomioon ottaen, ehdoton ykkönen. W.R. on päällikkö, joka ymmärtää miehiään ja jota miehet ymmärtävät.”

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rydmanin vanhemmat olivat kauppias ja valtiopäivämies Victor Magnus Rydman ja Zaida Johanna Charlotta Savonius. Hänellä oli kaksi sisarusta, Maria Bergh ja Elsa Rydman. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1905 Emma Karin Arvidsson, jonka kanssa hän sai lapset: Karin Rydman, Niilo Walter Rydman, Björn Olav Rydman, ja Ulla Duncker. [6]. Walter Rydmanin pojanpoika on säveltäjä Kari Rydman ja pojanpojan pojanpoika Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman.[7] Sisäministeri Heikki Ritavuori ja Helsingin ylipormestari, presidenttiehdokas Eero Rydman olivat Walter Rydmanin serkkuja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]