Anders Herman Chydenius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anders Herman Chydenius (1. heinäkuuta 1833 Helsinki3. kesäkuuta 1896 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko.[1]

Anders Herman Chydeniuksen vanhemmat olivat Yleisen revisionilaitoksen ylikomissaari Anders Johan Chydenius (1795–1865) ja Margareta Sofia Enbom. Chydenius oli naimisissa vuodesta 1861 Karoline Frederikke Hagemannin (k. 1908) kanssa. Hän kävi Helsingin yksityislyseota ja pääsi ylioppilaaksi 1848. Chydenius opiskeli Helsingin yliopistossa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1857. Hänet erotettiin yliopistosta puoleksitoista vuodeksi hänen osallistuttuaan niin sanotuille Töölön päivällisille vuonna 1855.[1]

Chydenius työskenteli vuodesta 1860 toimittajana Ruotsissa Göteborgs-Posten-lehdessä ja Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning -lehdessä ja tutustui siellä ja Tanskassa liberaalisiin aatteisiin. Hän palasi vuonna 1862 Suomeen Helsingfors Dagbladiin ja oli sen päätoimittaja 1883–1887. Chydenius toimi viimeksi Helsingin polyteknillisen opiston ylimääräisenä kansantalouden opettajana 1889–1891. Hän halvaantui vuonna 1891.[1]

Chydenius oli porvarissäädyssä Kajaanin edustaja valtiopäivillä 1877–1878, Tornion 1882, Uudenkaupungin 1885 ja uudelleen Tornion 1888, kuuluen niin sanottuun liberaaliseen puolueeseen. Hän yritti välillä jopa yksin saada läpi puoluetta perustettaessa lausuttuja vapaamielisiä periaatteita.[1][2][3] Vuoden 1885 valtiopäivillä Chydenius teki rohkean anomusehdotuksen, jonka mukaan säätyvaltiopäivät olisi muutettu kaksikamariseksi parlamentiksi korvaamalla aatelittomat säädyt yhteissäädyllä, jonka vaaleissa olisi ollut käytössä yleinen äänioikeus. Aloitetta ei otettu käsittelyyn.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kotivuori, Yrjö: Anders Herman Chydenius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, s. 87.
  3. Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 53–54. Helsinki: Otava, 1921.
  4. Juhani Mylly: Edustuksellisen kansanvallan läpimurto, s. 61. Helsinki: Suomen eduskunta (Edita), 2006

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]