Emilie Bergbom

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emilie Bergbom vuonna 1904.

Emilie Sofia Bergbom (7. helmikuuta 1834 Vaasa28. syyskuuta 1905 Helsinki)[1] oli suomalainen kulttuurihenkilö. Hän toimi veljensä Kaarlo Bergbomin kanssa Suomalaisen Teatterin (nykyinen Kansallisteatteri) johtajana ja vastasi sen toimintaan liittyvistä käytännön asioista.

Emilie Bergbomin isä oli senaattori Johan Erik Bergbom ja äiti Fredrika Juliana Roschier. Hänen veljensä Ossian Wuorenheimo toimi myöhemmin senaattorina. Perhe muutti Vaasasta Viipuriin vuonna 1839 ja Emilie Bergbom aloitti opinnot Viipurin saksankielisesä tyttökoulussa. Viipurista perhe muutti Helsinkiin, jossa Bergbom jatkoi opintojaan Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa. Hän opiskeli myöhemmin edelleen yksityisopettajien johdolla ja puhui hyvin ranskaa ja englantia. Lisäksi Bergbom opiskeli myös suomen kieltä.[1]

Bergbom oli suomalaisuusaatteen innokas kannattaja, vaikka hän kirjoittikin kirjeensä ruotsiksi ja aikalaisten mukaan puhui suomea huonosti.lähde? Hän oli kirjailija Minna Canthin läheinen ystävä ja kävi tämän kanssa vilkasta kirjeenvaihtoa.[2]

Teatterityön ohella Bergbom työskenteli vuosina 1869–1900 Suomen Hypoteekkiyhdistyksen kirjanpitäjänä ollen tehtävässä ensimmäisiä julkisessa laitoksessa toimineita naisia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirsti Mäkinen, Tuula Uusi-Hallila: Minna Canth, taiteilija ja taistelija
  • Helmi Krohn: Emilie Bergbom, elämä ja työ, Otava 1917

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suutela, Hanna: Bergbom, Emilie (1834 - 1905) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 12.1.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.11.2014.
  2. Emilie Bergbom Minnansalonki.fi. Kuopion kaupunginkirjasto. Arkistoitu 5.12.2014. Viitattu 27.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]