Lauri Pohjanpää

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lauri Pohjanpää.

Lauri Henrik Pohjanpää (vuoteen 1906 Nordqvist, 16. heinäkuuta 1889 Helsinki2. heinäkuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen runoilija, uskonnon lehtori ja teologian kunniatohtori. Hänet vihittiin papiksi 1925.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanpää tuli ylioppilaaksi 1908 Tampereen lyseosta ja aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa. Hänen lähimmät lyseoaikaiset luokkatoverinsa ja ystävänsä olivat Frans Emil Sillanpää ja Arvo Sotavalta, joista jälkimmäisen kodissa Lempäälän Sotavallan kartanossa Pohjanpää ja Sillanpää viettivät myös lomiaan.

Pohjanpää tunnetaan ennen muuta faabelirunoilijana, tiivisrytmisten eläinrunojen tekijänä. Pohjanpään laajaan runotuotantoon kuuluu lyyrisiä luonnontunnelmia, tiiviitä mieterunoja ja uskonnollista runoutta. Hänelle myönnettiin Aleksis Kiven palkinto 1957.

Lauri Pohjanpään tytär on kirjailija Helena Anhava. Myös Pohjanpään veli Arvi Pohjanpää oli kirjailija.

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mielialoja (1910)
  • Uusi kevät (1917)
  • Ristiritari (1920)
  • Metsän satuja (1924)
  • Graalin malja (1926)
  • Kiurun tupa (1930)
  • Kärsimys ja elämä (1936)
  • Mustarastas (1941)
  • Aamu ja ilta (1949)
  • Mestari (1952)
  • Meren kaupunki (1954)
  • Jänis ja kilpikonna (1956)

Romaaneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kesäyön laulu (1937)
  • Päivä ja yö (1957)
  • Kaksi sukupolvea (1960)

Kokoomateoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valitut runot (1943)
  • Kauneimmat runot (1958)
  • Valikoima runoja (1958)
  • Kaipuu ylitse ajan. Valitut runot 1910–1954 (1989)

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aleksis Kiven palkinto 1957.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.