Kulosaaren silta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kulosaaren silta
Kulosaari Bridge Helsinki Finland.jpg
Ajokaistoja 3+3
Ylittää Kuorekarinsalmi
Sijainti SörnäinenKulosaari, Helsinki
Ylläpitäjä Helsingin kaupunki
Siltatyyppi teräksinen palkkisilta
Pisin jänneväli 42 m
Pituus 321 m
Leveys 32 m
Liikenne päivässä 65 000 ajoneuvoa
Avattu liikenteelle 1957
Koordinaatit 60°11′10.5″N, 024°59′08″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kulosaaren silta on vuonna 1957 valmistunut silta, joka yhdistää Kulosaaren Helsingin kantakaupunkiin. Sillan kautta kulkee 3+3-kaistainen Itäväylä joka on osa seututietä 170. Aiemmin sillan kautta kulkivat myös valtatie 6 ja valtatie 7, mutta ne siirrettiin kulkemaan Viikin kautta Lahdenväylää yhdessä valtatien 4 kanssa. Nykyään valtatie 7 alkaa virallisesti Porvoonväylän alusta ja valtatie 6 Koskenkylästä.

Silta oli valmistuessaan ajan mittapuussa hyvin suuri: 321 metriä pitkä ja 32 metriä leveä. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti sillan rakentamisesta maaliskuussa 1950. Sillan suunnitteli Bruno Kivisalo[1] Silta suunniteltiin niin leveäksi, että metro mahtuisi sille, mutta myöhemmin ilmeni, että silta oli kuitenkin liian kapea. Metrosuunnitelmat olivat 1950-luvulla vasta ajatustasolla ja silloin pohdinnassa ollut metrokalusto muistutti enemmän pikaraitiotievaunuja kuin nykyisiä Helsingin leveitä metrovaunuja. Raiteille varattu keskikaista otettiin myöhemmin autoliikenteen käyttöön. Metroliikenteelle rakennettiin myöhemmin oma silta Kulosaaren sillan pohjoispuolelle.

Kivisalo voitti sillan suunnittelukilpailun. Sillassa on kantavana rakenteena teräspalkit ja se on varhaisia hitsattuja siltoja Suomessa. Sillan suunnittelussa Kivisalo käytti Suomessa ensimmäistä kertaa arinateoriaa, joka myöhemmin yleistyi palkisiltojen suunnittelussa.[2] Arinaksi kutsutaan rakennetta, jonka muodostavat ristikkäiset palkit.[3] Kulosaaren sillassa on yhdeksän aukkoa, joiden jännemitat ovat 30, 34, 35, 30, 35, 40, 42, 40 ja 35 metriä.[2]

Silta on varsin kuormitettu, sillä sen kautta kulkee päivittäin noin 65 000 ajoneuvoa. Sillan rakenteita vahvistettiin useita vuosia kestäneessä urakassa 2010-luvulla ja kun työt olivat lähes valmiita kesällä 2010, sillan alla olleet rakennustelineet ja osa kaukolämpöputkien eristeistä syttyivät tuleen. Tulipalo heikensi sillan kantavia rakenteita[4][5] siinä määrin että osa niistä jouduttiin vaihtamaan. Työt saatiin niiden osalta valmiiksi loppukesällä 2011.[6] Kulosaaren sillan kevyen liikenteen väylä on sallittu mopoille.

Aikaisempi silta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin paikalla sijainnut puurakenteinen avattava kääntösilta sijaitsi nykyisen metrosillan kohdalla ja se purettiin uuden Kulosaaren sillan valmistuttua. Vanhalle sillalle oli sijoitettu myös Kulosaaren raitiotien kiskot. Raitiovaunuliikenne Kulosaareen oli ollut keskeytettynä vuodesta 1936 lähtien siltapenkereen vajoamisen vuoksi, mutta 1937 linjaa liikennöitiin tilapäisesti ja vuodesta 1939 lähtien uudestaan vakituisesti sodan aiheuttaman linja-autopulan vuoksi. Lopullisesti raitioliikenne sillalla lopetettiin 14. helmikuuta 1951.

Vanha Kulosaaren puusilta oli valmistunut ja sen rakenne koostui paalupukeista ja lyhyistä puupalkeista. Silta oli puiseksi katusillaksi kookas;[7] se oli valmistunut vuonna 1918.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kolbe, Laura: Kulosaari - Helsingin 42. kaupunginosa (Internet Archivessa, tallennettu 6.10.2007) Laura Kolbe. Viitattu 1.5.2015.
  2. a b Aitta, 2004, s. 201
  3. Aitta, 2004, s. 492
  4. Kulosaaren palanut silta korjattu ennen koulujen alkua 4.6.2012. Yle. Viitattu 13.3.2017.
  5. Kulosaaren sillan tulipalon tuhoja korjataan pitkään 4.6.2012. Yle. Viitattu 13.3.2017.
  6. Kulosaaren sillan korjaus viivästyy kuukausia 12.7.2010. Yle. Viitattu 13.9.2011.
  7. Aitta, 2004, s. 98
  8. Rytsä, Paavo: Kulosaaren vanha ja uusi silta (Filmikatsaus vuodelta 1955, kesto 1.26) 24.1.2012. Yle Elävä arkisto. Viitattu 7.4.2018.
Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.