Kulosaaren silta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kulosaaren silta
Näkymä Kalasatamasta Kulosaareen. Sillan vasemmalla puolella metrorata ja tornitalo Loisto.
Näkymä Kalasatamasta Kulosaareen. Sillan vasemmalla puolella metrorata ja tornitalo Loisto.
Ajokaistoja 3+3
Ylittää Kuorekarinsalmi
Sijainti SörnäinenKulosaari, Helsinki
Ylläpitäjä Helsingin kaupunki
Siltatyyppi teräksinen palkkisilta
Pisin jänneväli 42 m
Pituus 321 m
Leveys 32 m
Liikenne päivässä 65 000 ajoneuvoa
Avattu liikenteelle 1957
Koordinaatit 60°11′10.5″N, 024°59′08″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kulosaaren silta on vuonna 1957 valmistunut tieliikennesilta, joka yhdistää Kulosaaren Helsingin kantakaupunkiin Sörnäisissä. Sillan kautta kulkee 3+3-kaistainen Itäväylä, joka on osa seututietä 170. Aiemmin sillan kautta kulkivat myös valtatie 6 ja valtatie 7, mutta ne siirrettiin kulkemaan Viikin kautta Lahdenväylää yhdessä valtatien 4 kanssa. Nykyään valtatie 7 alkaa virallisesti Porvoonväylän alusta ja valtatie 6 Koskenkylästä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silta oli valmistuessaan ajan mittapuussa hyvin suuri: 321 metriä pitkä ja 32 metriä leveä. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti sillan rakentamisesta maaliskuussa 1950. Sillan suunnitteli Bruno Kivisalo.[1] Se suunniteltiin niin leveäksi, että metro mahtuisi sille, mutta myöhemmin ilmeni, että silta oli kuitenkin liian kapea. Metrosuunnitelmat olivat 1950-luvulla vasta ajatustasolla, ja silloin pohdinnassa ollut metrokalusto muistutti enemmän pikaraitiotievaunuja kuin nykyisiä Helsingin leveitä metrovaunuja. Raiteille varattu keskikaista otettiin 1960-luvulla autoliikenteen käyttöön.[2] Metroliikenteelle rakennettiin myöhemmin oma silta Kulosaaren sillan pohjoispuolelle.

Kivisalo voitti sillan suunnittelukilpailun. Sillassa on kantavana rakenteena teräspalkit ja se on varhaisia hitsattuja siltoja Suomessa. Sillan suunnittelussa Kivisalo käytti Suomessa ensimmäistä kertaa arinateoriaa, joka myöhemmin yleistyi palkkisiltojen suunnittelussa.[3] Arinaksi kutsutaan rakennetta, jonka muodostavat ristikkäiset palkit.[4] Kulosaaren sillassa on yhdeksän aukkoa, joiden jännemitat ovat 30, 34, 35, 30, 35, 40, 42, 40 ja 35 metriä.[3]

Aikaisempi silta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puusilta 1930-luvulla.

Aiemmin paikalla sijainnut puurakenteinen avattava kääntösilta sijaitsi nykyisen metrosillan kohdalla. Se purettiin uuden sillan valmistuttua. Vanhalle sillalle oli sijoitettu myös Kulosaaren raitiotien kiskot. Raitiovaunuliikenne Kulosaareen oli ollut keskeytettynä vuodesta 1936 lähtien siltapenkereen vajoamisen vuoksi, mutta 1937 linjaa liikennöitiin tilapäisesti ja vuodesta 1939 lähtien uudestaan vakituisesti sodan aiheuttaman linja-autopulan vuoksi. Lopullisesti raitioliikenne sillalla lopetettiin 14. helmikuuta 1951.

Vanha Kulosaaren puusilta oli valmistunut vuonna 1918. Sen rakenne koostui paalupukeista ja lyhyistä puupalkeista. Silta oli puiseksi katusillaksi kookas.[5][6]

Kuormitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillan rakenteita.

Kulosaaren silta on varsin kuormitettu, sillä sen kautta kulkee päivittäin noin 65 000 ajoneuvoa. Rakenteita vahvistettiin useita vuosia kestäneessä urakassa 2010-luvulla. Kun työt olivat lähes valmiita kesällä 2010, sillan alla olleet rakennustelineet ja osa kaukolämpöputkien eristeistä syttyivät tuleen. Tulipalo heikensi sillan kantavia rakenteita[7][8] siinä määrin, että osa jouduttiin vaihtamaan. Työt saatiin niiden osalta valmiiksi loppukesällä 2011.[9]

Sillan kevyen liikenteen väylä on sallittu mopoille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kolbe, Laura: Kulosaari - Helsingin 42. kaupunginosa (Internet Archivessa, tallennettu 6.10.2007) Laura Kolbe. Arkistoitu 6.10.2007. Viitattu 1.5.2015.
  2. Miettinen, Henri: Pikaraitioteiden pikaisuus (PDF) (s. 16–17) henrimiettinen.files.wordpress.com. 12.02.2022. Aalto-yliopisto. Viitattu 20.6.2022.
  3. a b Aitta, 2004, s. 201
  4. Aitta, 2004, s. 492
  5. Aitta, 2004, s. 98
  6. Rytsä, Paavo: Kulosaaren vanha ja uusi silta (Filmikatsaus vuodelta 1955, kesto 1.26) 24.1.2012. Yle Elävä arkisto. Viitattu 7.4.2018.
  7. Kulosaaren palanut silta korjattu ennen koulujen alkua 4.6.2012. Yle. Viitattu 13.3.2017.
  8. Kulosaaren sillan tulipalon tuhoja korjataan pitkään 4.6.2012. Yle. Viitattu 13.3.2017.
  9. Kulosaaren sillan korjaus viivästyy kuukausia 12.7.2010. Yle. Viitattu 13.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]