Kulosaaren kartano
| Kulosaaren kartano Kulosaaren kartano |
|
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Kulosaari, Helsinki, Suomi |
| Koordinaatit | 60°11′N 25°01′E / 60.19°N 25.01°E |
| Rakennustyyppi | Kartanon päärakennus |
| Tyylisuunta | Uusklassinen arkkitehtuuri |
| Suunnittelija | Carl Ludvig Engel |
 Kulosaaren kartano |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kulosaaren kartano (ruots. Brändö gård) on Helsingissä, Naurissalmen rannalla, vastapäätä nykyisen Kulosaaren aluetta.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tämän artikkelin, sen osan tai kuvan sisällön epäillään olevan tekijänoikeusrikkomus, koska se on kopioitu lähteestä: Asiasta saatetaan keskustella keskustelusivulla. Tarkennus: Pääosa tekstistä on kopioitu sanasta sanaan tämän lähteen sivulta 18. |
Kulosaaren, Brändön, kartanon historia ulottuu 1500-luvulle. Tilan vanhin tunnettu omistaja on Erik Filpusson, joka omisti kartanon 1540–1587. Kartanon omistajaksi tuli vuonna 1811 eversti Lars Johan Jägerhorn af Storby. Armeijan yli-intendentin virasta eronnut Jägerhorn keskittyi tilan hoitoon ja ryhtyi pian päärakennuksen korjaus- ja laajennustöihin. Kartanon uusklassisen päärakennuksen piirustukset hän tilasi ruotsalaissyntyiseltä arkkitehti Pehr Granstedtilta (1764-1828). Päärakennuksen runkona pidetään paikalla aiemmin sijainnutta Augustin Ehrensvärdin rakennuttamaa rakennusta. Grandstedt oli 1790-luvun alussa komennettu Hangon linnoitukseen rakennustöihin ja ryhtynyt sivutyönään tekemään suunnittelutöitä yksityisille. Hangosta Granstedt siirtyi Viaporiin, ja Suomen sodan jälkeen Viaporin siirryttyä venäläisille Granstedt jäi pysyvästi Suomeen. Koska Helsingissä oli tuohon aikaan vain muutamia arkkitehdin ammattia harjoittaneita, työtilanne oli hyvä. Granstedt suunnitteli toistakymmentä rakennusta Helsingin keskustaan.
Viaporin linnoituksen päällikkönä aiemmin toiminut Carl Olof Cronstedt tilasi Granstedtilta piirustukset Herttoniemen kartanon päärakennuksen uudistamiseksi vuonna 1815. Päärakennuksen kunnostuksen piirustukset eivät ole säilyneet, mutta sen laajennus- ja korjaustyöt ajoittunevat samalle ajalle Herttoniemen kartanon päärakennuksen kunnostuksen kanssa. Kartanon 1700-luvulla rakennettua puista päärakennusta laajennettiin itään päin. Näin alkuperäinen sisäänkäynti asettui rakennuksen keskelle ja rakennuksen julkisivusta tuli pääsisäänkäynnin suhteen symmetrinen. Rakennus sai tällöin nykyisen empire-asun, julkisivurappauksen ja vaaleanpunaisen värin. Yhdennäköisyys Herttoniemen kartanoon on ilmeinen.
Suomen kartanoita tutkineen kansatieteilijä Bo Lönnqvistin mukaan Jägerhornin aikaan tilalta myytiin maitoa, voita, vasikoita, läskiä, viljaa ja viinaa. Kalavedet oli annettu vuokralle kuten myös puutarha. Jägerhorn ehti nauttia uudesta päärakennuksesta todennäköisesti vain muutaman vuoden ennen kuolemaansa. Jägerhornin leski Fredrika Lovisa jäi hoitamaan tilaa vuoteen 1824 asti, jonka jälkeen tilan omistajaksi tuli majuri Konstantin Wulisma ja myöhemmin hänen leskensä ja perillisensä. Kartano siirtyi vuonna 1864 eversti Karl Thesleffille. Kartano oli yksityisomistuksessa vuoteen 1919 ja sen jälkeen Brändö Gård Ab:n omistuksessa vuoteen 1927, jolloin sen osti Helsingin kaupunki.[1]
Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: ”Nykyinen vuokrasopimus jatkuu vuoden 2020 loppuun asti.” |
Kartano on nykyisin vuokrattu Julkisten ja hyvinvointialojen liiton Helsingin yhteisjärjestölle. Vuokrasopimus jatkuu vuoden 2020 loppuun asti.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 197. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kulosaaren Kartano – Helsingin yhteisjärjestö JHL ry
- https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-31-19.pdf