De la Motte
| De la Motte | |
|---|---|
 Suvun aatelisvaakuna |
|
| Kotipaikka | Suku introdusoitu Ruotsin ritarihuonella vuonna 1642, No.280, sekä Suomen ritarihuoneella vuonna 1818 ,No.23. |
| Alkukoti | Ranskan kuningaskunta, aatelisperhe |
| Aktiivisena | Sammunut Ruotsissa, ja Suomessa, Aktiivinen tod. Ranskassa. |
| Ala | Aatelinen |
| Perustaja | Samson de la Motte (s - k. noin. 1620) |
| Aateloitu | Ruotsissa 1642 |
De la Motte on vanha ranskalainen aatelissuku, ensimmäinen Suomeen saapunut on Samson de la Motte[1]. Suku on introdusoitu Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1642 numerolla 280[1][2]. Suomen ja Venäjän yhdistymisen jälkeen vuonna 1809[1], suku rekisteröitiin 28.1.1818 Suomen aatelismatrikkeliin numerolla 23[1][3].
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Samson syntyi Ranskassa. Hän avioitui puolisonaan Anna Michelsdotter de la Motte, o.s. Rapp, sekä Brita Munck af Fulkila. Samson sai 2. tammikuuta 1600 läänityksenä Sääksmäen Lahisten säterikartanon, jonka Hogenskild Bjelke oli menettänyt valtiolle[3].
Hän oli majurina Puolan sodan aikana Wolmarin piirityksessä 1601. Linnoitus menetettiin ja hänet lähetettiin vihollisen panttivangiksi, mutta hän selviytyi siitä ja sai ratsumestarin arvon 7. syyskuuta 1603. Vuonna 1606 hän sai tehtäväkseen kuljettaa koko jalkaväki Hämeestä Narvaan.
Hänen säterioikeutensa Sääksmäen Lahisten ja Luopioisten Kantolan kartanoihin vahvistettiin 22. maaliskuuta 1613. Samson allekirjoitti aatelin joukossa Maapäivien (lantdagen) päätökset 2. helmikuuta 1616 Helsingissä. Hän yleni kenraalimajuriksi ja on elänyt vielä 6. maaliskuuta 1620, mutta luultavasti kuollut pian sen jälkeen.
Lahisen herralla oli kolme lampuotia Pajulahden ja Oittilan kylissä 1630 (7) kpl, mutta 1650-luvulta lähtien jälleen (3) kpl. Nämä kolme de la Motte-suvun rälssitilaa vastaavat myöhempiä Oittilan Tihtarin ja Oittilan eli Vilppulan sekä Pajulahden Tiaisen taloja.
Suku katsottiin aateliseksi jo Ranskassa ja merkittiin Ruotsin aatelismatrikkeliin 1642 numerolla 280. Vuonna 1809 suvulla ei ollut enää edustajaa Ruotsissa mutta Suomessa se merkittiin aatelismatrikkeliin 28.1.1818 numerolla 23. Suku kuitenkin sammui mieslinjalla 1886. Lahisten kartanon se menetti 1720, mutta sen hallussa oli vielä muitakin kartanoita ja taloja.
De la Motten sukuluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päämiehiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Samson de la Motte (s - k. noin. 1620), kenraalimajuri, aateloitu Ruotsin ritaruhuoneella ja Suomen Ritarihuoneella.
- Carl de la Motte (noin. 1615) everstiluutnantti[5] "peri isältään Sääksmäen Lahisten kartanon, jonka omistukseen kuului mm. Saarijärven Vahangan kylän talot".
- Karl de la Motte (12. marraskuuta 1641 – 4. joulukuuta 1676) majuri, valtiopäivämies 1660[4].
- Carl Johan de la Motte (noin. 1667– 28. helmikuuta 1736 (64-73) Rågö, Lokalahti, Finland, Turun hovioikeuden auskultantti. — Turun hovioikeuden notaari (vuoden 1710 jälkeen). Omisti Lokalahden Ruissaaren. Valtiopäivämies 1720.
- Reinhold de la Motte (2. heinäkuuta 1705 Lokalahti, Finland – lokakuuta 1742 (37) Stockholm, Sweden, Luutnantti.
- Katarina de la Motte aatelisrouva (syntynyt noin 1640 Sääksmäki lahikainen (nyk. lahinen) – noin 1695 Sääksmäki, Lahinen Heinola, Paaso., Heinolan Paason kartanon emäntä[4], Puolisot (1) noin 1659 Evert Johan Johansson Ållongren[4] (2) Puoliso noin 1667, Heinola, Christian Magnus von der Pahlen[4].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Carpelan, Tor 1954 s. 260-261. Viitattu 12.6.2020.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ätter och vapen - Finlands riddarhus (De la Motte) www.riddarhuset.fi. Viitattu 25.1.2019.
- ↑ a b Jully Ramsay: 79 (Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden) runeberg.org. 1909. Viitattu 24.11.2022. (ruotsiksi)
- ↑ a b c De la Motte nr 280 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 24.11.2022.
- ↑ a b c d e Jully Ramsay: 80 (Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden) runeberg.org. 1909. Viitattu 4.6.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Punainen Turku: REVOLUTION: Carl de la Motte REVOLUTION. torstai 11. marraskuuta 2010. Viitattu 24.11.2022.