De la Motte

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
De la Motte
Suvun aatelisvaakuna
Suvun aatelisvaakuna
Kotipaikka Suku introdusoitu Ruotsin ritarihuonella vuonna 1642, No.280, sekä Suomen ritarihuoneella vuonna 1818 ,No.23.
Alkukoti Ranskan kuningaskunta, aatelisperhe
Aktiivisena Sammunut Ruotsissa, ja Suomessa, Aktiivinen tod. Ranskassa.
Ala Aatelinen
Perustaja Samson De la Motte (s - k. noin. 1620)
Aateloitu Ruotsissa 1642

De la Motte on vanha ranskalainen aatelissuku, ensimmäinen Suomeen saapunut on Samson de la Motte[1]. Suku on introdusoitu Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1642 numerolla 280[1][2]. Suomen ja Venäjän yhdistymisen jälkeen vuonna 1809[1], suku rekisteröitiin 28.1.1818 Suomen aatelismatrikkeliin numerolla 23[1][3].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samson syntyi Ranskassa. Hän avioitui puolisonaan Anna Michelsdotter de la Motte, o.s. Rapp, sekä Brita Munck af Fulkila. Samson sai 2. tammikuuta 1600 läänityksenä Sääksmäen Lahisten säterikartanon, jonka Hogenskild Bjelke oli menettänyt valtiolle[3].

Hän oli majurina Puolan sodan aikana Wolmarin piirityksessä 1601. Linnoitus menetettiin ja hänet lähetettiin vihollisen panttivangiksi, mutta hän selviytyi siitä ja sai ratsumestarin arvon 7. syyskuuta 1603. Vuonna 1606 hän sai tehtäväkseen kuljettaa koko jalkaväki Hämeestä Narvaan.

Hänen säterioikeutensa Sääksmäen Lahisten ja Luopioisten Kantolan kartanoihin vahvistettiin 22. maaliskuuta 1613. Samson allekirjoitti aatelin joukossa Maapäivien (lantdagen) päätökset 2. helmikuuta 1616 Helsingissä. Hän yleni kenraalimajuriksi ja on elänyt vielä 6. maaliskuuta 1620, mutta luultavasti kuollut pian sen jälkeen.

Lahisen herralla oli kolme lampuotia Pajulahden ja Oittilan kylissä 1630 (7) kpl, mutta 1650-luvulta lähtien jälleen (3) kpl. Nämä kolme de la Motte-suvun rälssitilaa vastaavat myöhempiä Oittilan Tihtarin ja Oittilan eli Vilppulan sekä Pajulahden Tiaisen taloja.

Suku katsottiin aateliseksi jo Ranskassa ja merkittiin Ruotsin aatelismatrikkeliin 1642 numerolla 280. Vuonna 1809 suvulla ei ollut enää edustajaa Ruotsissa mutta Suomessa se merkittiin aatelismatrikkeliin 28.1.1818 numerolla 23. Suku kuitenkin sammui mieslinjalla 1886. Lahisten kartanon se menetti 1720, mutta sen hallussa oli vielä muitakin kartanoita ja taloja.

De La Motten sukuluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[2][3][4]

Päämiehiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carpelan, Tor 1954 s.260-261 Viitattu 12.6.2020.

Viiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ätter och vapen - Finlands riddarhus (De la Motte) www.riddarhuset.fi. Viitattu 25.1.2019.
  2. a b Jully Ramsay: 79 (Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden) runeberg.org. 1909. Viitattu 24.11.2022. (ruotsiksi)
  3. a b c De la Motte nr 280 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 24.11.2022.
  4. a b c d e Jully Ramsay: 80 (Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden) runeberg.org. 1909. Viitattu 4.6.2020. (ruotsiksi)
  5. Punainen Turku: REVOLUTION: Carl de la Motte REVOLUTION. torstai 11. marraskuuta 2010. Viitattu 24.11.2022.