De la Motte

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
De la Motte
Suvun vaakuna
Suvun vaakuna
Perustaja Samson De la Motte

De La Motte on vanha ranskalainen aatelissuku, ensimmäinen Suomeen saapunut on Samson De La Motte. Suku on introdusoitu Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1642 numerolla 280. Suomen ja Venäjän yhdistymisen jälkeen vuonna 1809, suku rekisteröitiin 28.1.1818 Suomen aatelismatrikkeliin numerolla 23.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samson syntyi Ranskassa, oli suomessa Kenraalimajuri, kuoli noin 1620, Sääksmäki avioitui Anna Michelsdotter de la Motte, o.s. Rapp, sekä Brita Munck af Fulkila.

Samson Sai 2.1.1600 läänityksenä Sääksmäen Lahisten säterikartanon, jonka Hogenskild Bjelke oli menettänyt valtiolle.

Oli majurina Puolan sodan aikana Wolmarin piirityksessä 1601. Linnoitus menetettiin ja hänet lähetettiin vihollisen panttivangiksi mutta selviytyi siitä ja sai ratsumestarin arvon 7.9.1603. 1606 hän sai tehtäväkseen kuljettaa koko jalkaväki Hämeestä Narvaan.

Hänen säterioikeutensa Sääksmäen Lahisten ja Luopioisten Kantolan kartanoihin vahvistettiin 22.3.1613. Allekirjoitti aatelin joukossa Maapäivien (lantdagen) päätökset 2.2.1616 Helsingissä. Hän yleni kenraalimajuriksi ja on elänyt vielä 6.3.1620 mutta luultavasti kuollut pian sen jälkeen.

Ruotsi-Suomen historiassa 1500-luvun loppu oli rauhatonta aikaa kuninkaallisten valtataistelujen vuoksi. Kustaa Vaasan poika Juhana III oli hallitsijana vuoteen 1592 asti, jolloin hänen poikansa Sigismund oli sekä Puolan että Ruotsin kuningas. Kustaa Vaasan kolmas poika Kaarle-herttua ei ollut tähän tyytyväinen ja yllytti sekä ruotsalaisia että suomalaisia veljenpoikaansa vastaan. Kaarle-herttua vei sitten voiton ja valloitti Suomen 1599 rangaisten julmasti Sigismundin kannattajia. Useat menettivät maansa ja autioituneet tilat lahjoitettiin sotilaille ja ulkomaalaisille liittolaismaiden tai valloitettujen alueiden aatelisille. Niinpä de la Motte-suku ilmestyi Suomeen 1500-luvun lopulla ja sen ensimmäisenä edustajana oli Samson de la Motte.

Suku katsottiin aateliseksi jo Ranskassa ja merkittiin Ruotsin aatelismatrikkeliin 1642 numerolla 280. 1809 suvulla ei ollut enää edustajaa Ruotsissa mutta Suomessa se merkittiin aatelismatrikkeliin 28.1.1818 numerolla 23. Suku sammui mieslinjalla kuitenkin 1886. Lahisten kartanon se menetti 1720. Sen hallussa oli kuitenkin muita kartanoita ja taloja.

Kenraalimajuri, syntynyt Ranskassa. Lahisten ja Kantalan kartanon isäntä Sääksmäeltä. Viimeiset rälssilampuotitilat Suur-Jämsän alueella perusti Sääksmäen Lahisen herra Samson de la Motte, Ruotsin palvelukseen mennyt ranskalainen aatelismies, joka lopuksi kohosi kenraalimajuriksi 1622.

Lahisen herralla oli kolme lampuotia Pajulahden ja Oittilan kylissä 1630 (7) kpl, mutta 1650-luvulta lähtien jälleen (3) kpl. Nämä kolme de la Motte-suvun rälssitilaa vastaavat myöhempiä Oittilan Tihtarin ja Oittilan eli Vilppulan sekä Pajulahden Tiaisen taloja.

De La Motten sukuluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päämiehiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carl de la Motte (noin. 1615) everstiluutnantti "peri isältään Sääksmäen Lahisten kartanon, jonka omistukseen kuului mm. Saarijärven Vahangan kylän talot".
  • Karl de la Motte (12. marrakuuta 1641– 4. joulukuuta 1676) majuri, valtiopäivämies 1660.
  • Carl Johan de la Motte (noin. 1667– 28. helmikuuta 1736 (64-73) Rågö, Lokalahti, Finland, Turun hovioikeuden auskultantti. — Turun hovioikeuden notaari (vuoden 1710 jälkeen). Omisti Lokalahden Ruissaaren. Valtiopäivämies 1720.
  • Reinhold de la Motte (2. heinäkuuta 1705 Lokalahti, Finland – lokakuuta 1742 (37) Stockholm, Sweden, Luutnantti.
  • Katarina de la motte aatelisrouva (syntynyt noin 1640 Sääksmäki lahikainen (nyk. lahinen) – noin 1695 Sääksmäki, Lahinen Heinola, Paaso., Heinolan Paason kartanon emäntä, Puolisot (1) noin 1659 Evert Johan Johansson Ållongren (2) Puoliso noin 1667, Heinola, Christian Magnus von der Pahlen.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]