Kaupunkioikeudet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Utrechtille kaupunkioikeudet myöntänyt asiakirja vuodelta 1122.

Kaupunkioikeudet olivat merkittävä eurooppalaisten kaupunkien piirre lähes koko toisen tuhatluvun. Ne toivat mukanaan myös velvollisuuksia.

Oikeudellisesti kaupunki erotettiin ympäröivästä maaseudusta hallitsijan myöntämällä asiakirjalla, jossa määriteltiin sen oikeudet ja lait. Tavallisesti oikeudet liittyivät kaupankäyntiin, kuten markkinoiden pitämiseen, tavaran varastointiin ja niin edelleen, sekä ammattikuntalaitokseen. Jotkut oikeudet olivat pysyviä, ja niihin saattoi kuulua oikeus tulla nimitetyksi kaupungiksi. Samalla voitiin myöntää jonkin verran itsehallinnollisia oikeuksia, oikeus osallistua valtiopäiville, ja myös verohelpotuksia saatettiin myöntää.

Suomessa kaupunginoikeudet lakkasivat olemasta vuoden 1977 alussa, jolloin voimaan tullut uusi kunnallislaki poisti kuntamuotojen väliset erot. Vielä 1990-luvun lopulla oli tosin eräitä vain kaupunkeja koskevia säädöksiä mm. rakennuslaissa, mutta ne eivät koskeneet kuntia, jotka olivat tulleet kaupungeiksi myöhemmin kuin uuden kunnallislain tullessa voimaan ja toisaalta ne koskivat paitsi niitä kaupunkeja, jotka kunnallislain voimaanastumiseen astikin olivat olleet kaupunkeja, myös niitä kaupunkeja, jotka olivat olleet lain voimaanastumiseen asti kauppaloita (lain astuessa voimaan kaikista Suomen kauppaloista tuli kaupunkeja paitsi Karhulasta, joka yhdistettiin Kotkaan).