Siirry sisältöön

Kytäjärvi

Wikipediasta
Kytäjärvi
Golfkerhon järvimaisemaa isokylän suuntaan.
Golfkerhon järvimaisemaa isokylän suuntaan.
Valtiot Suomi
Maakunnat Uusimaa
Kunnat Hyvinkää
Koordinaatit 60°36′36″N, 24°38′48″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Vantaanjoen vesistö (21)
Valuma-alue Kytäjärven alue (21.03)
Tulojoet joki Suolijärvestä,
Myllärinoja Myllärinlammista,
Mustajoki, Koirajoki
Laskujoki Kytäjoki Vantaanjokeen
Järvinumero 21.032.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 80 m [1] (N2000)
Pituus 2,8 km [1]
Leveys 1,7 km [1]
Rantaviiva 8,38806 km [2]
Pinta-ala 2,69916 km² [2]
Tilavuus 0,0102711 km³ [2]
Keskisyvyys 3,81 m [2]
Suurin syvyys 12,1 m [2]
Valuma-alue 135,62 km² [3]
Keskiylivirtaama 6,6 m³/s (MHQ) [4]
Keskialivirtaama 0,11 m³/s (MNQ) [4]
Saaria 1 [1]
Kartta
Kytäjärvi

Kytäjärvi on Uudellamaalla Hyvinkään Kytäjällä sijaitseva järvi. Se muodostaa lyhyen osuuden Vantaanjoen vesistön pääuomasta, joka tulee Koirajoesta ja jatkaa Kytäjokeen.[2][1]

Kytäjärvi on 2,8 kilometriä pitkä, 1,7 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 270 hehtaaria eli 2,7 neliökilometriä.[2] Järvi on muodostunut alavaan laaksoon, joka jää, pohjoisessa kumparemaisen ylänköalueen, ja etelässä Haarumäkien ja Lumikallion, väliin. Sen rantaviiva on selkeän muotoinen. Rannoilla pilkistää järvelle vain pienet Rytkönniemi ja Kaalimaannokka. Keimonniemi jää Kytäjärven, joen ja Ala-Suolijärven eli Välilammen [5] väliin, mutta se muodostaa Kytäjärvelle vain pyöreän muotoisen nimekkeen. Kytäjärvessä on Kytäjoen luusuan edustalla sijaitseva saari, jonka pinta-ala on neljä aaria.[1][6]

Kytäjärvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on määritetty 10,27 miljoonaa kuutiometriä (tai 12 miljoonaa m³ [7]), jolloin sen keskisyvyydeksi on saatu 3,8 metriä. Järven keskiosassa on laaja-alainen ja maljamainen syvänne, jonka keskeltä on mitattu 12,1 metrin syväys.[2] Vesistöviranomaiset ovat löytäneet syvänteestä vedenlaadun mittauksilleen myös 14,5 metrin kohdan.[7][1]

Kytäjärven rantaviivan pituus on 8,4 kilometriä, josta saaren rantaviivan osuus siitä on vain 100 metriä.[2] Järven itäpäässä kulkee lahdenpohjukan poikki yli 500 metriä pitkä pohjapato, joka erottaa järvestä alle 10 hehtaarin suuruisen kosteikkoalueen. Vesialueen vedenpinta on Kytjärveä alempana. Kytäjoki saa vetensä maapadon pohjoispäässä sijaitsevasta säännöstelypadosta, jolla järven vedenkorkeutta säädellään. Järven länsirannikolla sijaitsee Kytäjä Golf, jonka viheriöt ulottuvat rantaan asti.[1]

Järven pohjoisrannalla on kolme kiinteästi asuttua asuintaloa. Etelärannikolla sijaitsee Isokylä, jossa on sijainnut historiallinen kylätontti, ja jonne on rakennettu vuodesta 2005 alkaen kotitaloja. Isokylässä on yli 70 taloa.[8] Tien eteläpuolella on vielä lisää asuintaloja. Länsirannikolla on Vanhakylässä Golf-kerhon rakennuksia ja muutama siihen liittyvä vapaa-ajan asunto. Länsirannikko on kokonaan golfkenttää, mutta itäpuolella on vain peltomaata ja kosteikkoa maapatoineen. Eteläpuolelle pääsee Hyvinkäältä alkavalta yhdystieltä 1361, josta haarautuu Vanhakylässä pohjjoiseen meneväksi yhdystieksi 11322. Viimeksi mainitulta tieltä haarautuu järven pohjoispuolella kartanon ohittava kylätie, joka palaa takaisin Hyvinkäältä tulevalle tielle.[1][9]

Suolijärven ja Kytäjärven välisessä lyhyessä koskessa on pudotusta 9 metriä. Kosken keskivirtaama on alle 0,7 m³/s. Koskessa on ollut aluksi pato ja voimalaitos, mutta nykyään siinä on vain säännöstelypato.[10]

Hyvinkään järvillä ja niitä ympäröivissä maastoissa toteutettiin Apus ry:n toimesta linnustoselvitys, joka julkaistiin vuonna 2018. Raportissa todetaan järven olevan huono vesilintujen elinympäristö, sillä järvi on syvä ja sen rannikolla ei ole merkittävästi suojaisia lahdelmia. Sen sijaan maapadon erottamalla kosteikolla on monipuolisempi linnusto. Järvellä reviirejä omasivat seuraavat harvinaisemmat linnut: laulujoutsen, kanadanhanhi, haapanoita (2–3 reviiriä), taveja (2), heinäsorsia (5), mahdollisesti tukkasotka, telkkiä (7), isokoskeloita (3), kuikka, kaakkuri, silkkiuikku, mahdollisesti härkälintu, kaulushaikara, ruskosuohaukka, rantasipejä (4), kalalokkeja (3), kalatiiroja (2), harmaapäätikkoja, satakieli, ruokokerttusia (2), viitakerttusia (2), luhtakerttunen ja pajusirkkuja (4).[11]

Kytäjärvi on tyypiltään pieni humusjärvi ja se sijaitsee savipohjaisella alueella, joten se on altis rehevöitymiselle. Koirajoki, joka on pieni savimaiden joki, on ollut järven suurin kuormittaja, sillä sen valuma-alueella on sijainnut vuonna 2003 lopettanut Lopen Läyliäisten vedenpuhdistamo. Kytäjärven vedenlaadun tarkkailu on toteutettu vuodesta 2006 alkaen kolmen vuoden välein keväisin ja loppukesäisin. Vakituinen näytteenottopaikka on keskisyvänteessä 14,5 metrin syvyydestä. Järven tilaan vaikuttavat eniten Koirajoen, Mustajoen ja Suolijärven tulovedet.[7][12][13]

Kytäjärven vedenlaatu on tilaltaan tyydyttävä. Se lämpötilakerrostuu talvella ja loppukesästä selvästi. Vaikka päällysvedessä on kesät ja talvet eliöille riittävästi happea, alkaa se kerrostumiskaudella loppua yli 10 metriä syvästä alusvedestä. Kauden päätteeksi alusvesi on hapetonta ja järvessä esiintyykin kalakuolemia. Pohjanläheinen happikato käynnistää Kytäjärvessä sisäisen kuormituksen. Tällöin pohjan sedimentteihin kerrostunut fosfori liukenee takaisin veteen ja nostaa kokonaisfosforipitoisuudet 3–5−kertaisiksi päällysveden arvoihin nähden. Syvänteen osuus järven pohjan pinta-alasta on noin kolmannes, joten tästä ei aiheudu suurta ongelmaa järvelle. Vedessä oleva kokonaistyppipitoisuus on usein yli tuhat mikrogrammaa litrassa vettä, mutta se voi heilahdella äkillisesti yli 3 000 mikrogrammaan. Näiden tietojen valossa järvi on rehevöitynyt. Kaikesta huolimatta Rytkön leirikeskuksen uimarannan vesi on uimiseen aivan kelvollista.[7][12][13]

Kytäjärvessä on ollut käytössä säännöstelypato 1960-luvulta asti, joka alunperin perustui vuonna 1955 myönnettyyn säännöstelylupaan. Helsingin kaupungille oli tarkoitus varmistaa riittävästi raakavettä (Vesistötoimikunnan päätös 18/1955) säännöstelemällä Hirvijärveä, Suolijärveä ja Kytäjärveä. Nykyään järvet ovat osa pääkaupunkiseudun vedenhankinnan varajärjestelmää. Säännöstelylupa on viimeksi päivitetty vuonna 2017 ja lupa on ollut käytössä vuodesta 2019 alkaen. Säännöstelystä ja patojen hoidosta vastaa Helsingin Vesi. Padon yhteydessä on mittauspiste, jolla seurataan järven vedenkorkeutta. Vedenkorkeudesta voidaan päätellä veden virtaamia epäsuorasti.[4][7][14]

Järven säännöstelyväli on 78,14–80,04 metriä mpy. (N60). Myös järveen pohjoisesta tulevan Suolijärven vesiä säännöstellään.[7] Vuonna 2024 ilmoitettiin vedenpinnankorkeudet NN-korkeusjärjestelmässä, joka on ilmeisesti sama kuin N43-järjestelmässä. Vedenpinnan korkeudet on tilastoitu vuosina 1960–1999. Säännöstelyraja vaikuttaisi olevan 79,90 metriä. Vedenkorkeuden keskikorkeudesta (MW) ei ole tietoa, mutta keskiylikorkeus (MHW) on näinä vuosina ollut 80,15 metriä, keskialikorkeus (MNW) 78,96 metrin korkeudella. Ylin vedenpinta (HW) oli 80,68 metriä, joka mitattiin 4.5.1966, ja alin (NW) 78,54 metriä, joka mitattiin 30.3.1976. Virtaamia on tilastoitu vuosina 1961–2024. Luusuassa veden keskivirtaamaa (MQ) ei ole tiedossa, mutta keskiylivirtaama (MHQ) on arvioitu 6,6 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja keskialivirtaama (MNQ) 0,11 m³/s. Suurin mitattu virtaama (HQ) 26,9 m³/s (mitattu 3.5.1966) ja alin (NQ) 0,0 m³/s (mitattu viimeksi 3.11.2024).[4]

Vesistösuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Vantaanjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 21) Kytäjärven alueella (21.03), jonka Kytäjärven alueeseen (21.032) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 80,0 metriä (mpy., N2000, ennen se oli 79,7 m N60). Toisen jakovaiheen Kytäjärven alueen (21.03) pinta-ala on 164,81 neliökilometriä (km²). Sen alakohta sijaitsee Kytäjoen ja Keihäsjoen yhtymäkohdassa. Tästä kohdasta on ilmoitettu yläpuolisen valuma-alueen pinta-alaksi 256,16 km². Kolmannen jakovaiheen Kytäjärven alue (21.032) pinta-ala on 7,89 km² ja tämän vesistöalueen alakohta sijaitsee Kytäjärven luusuassa. Luusuassa valuma-alueen pinta-ala on 135,62 km² (tai 137,73 km² [15]) ja järvisyys 7,62 %. Siihen laskee kolme lähes yhtä suurta vesistöaluetta: Koirajoen valuma-alue (50,79 km²), Suolijärven-Hirvijärven valuma-alue (48,01 km²) ja Kupparjoen valuma-alue (28,93 km²). Kytäjärveä lähinnä sijaitseva suuri järvi on Suolijärvi. Pohjoispuolen ylängöltä laskee Kytäjärveen Myllärinlammi Myllärinojaa myöten. Muita järviä tai merkittäviä ojia ei siihen laske. Järven laskujoki Kytäjoki yhtyy Vantaanjokeen Hyvinkään keskustaajaman länsipuolella. Sen pituus on 8,6 kilometriä ja sen yhtymäkohdassa on vedenpinnan korkeus on hieman alle 80,0 metriä, eli sama kuin Kytäjärvelläkin. Joen pudotus on siten korkeintaan 2,5 metriä.[1][3][16]

Kytäjärven pohjoisrantoja seurasi Hyvinkään–Karkkilan rautatie, joka valmistui vuonna 1911 ja sen liikennöinti lopetettiin lokakuussa 1967. Rata rakennettiin pohjoisrannassa osittain järven pohjalle, jolloin rata erotti järvestä pienen lammen. Kytäjän asema sijaitsee edelleen järven itäpäässä pohjoisrannan tuntumassa. Kun Kytäjoki tulvi keväisin, peitti tulva raiteet, mutta junavuorot ajettiin siitä huolimatta.[17] Ratahankkeen laittoi alulle Kytäjän kartanon omistaja Hjalmar Linder. Kartano sijaitsi järven koillisrannassa lähellä Kytäjän asemaa. Kartanon päärakennus purettiin pois vuonna 2023. Järven etelärannan Kaalimaannokan niemessä tapahtui vuonna 1972 Kytäjän kolmoissurma.[18][19]

  1. a b c d e f g h i j Kytäjärvi, Hyvinkää (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.8.2025.
  2. a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke 🔒 (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 20.7.2025.
  3. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  4. a b c d Vesistöennusteet: Vantaanjoen vesistöalue - Kytäjärvi (vuosilta 1960–2024) ymparisto.fi. Helsinki: vesistöviranomainen. Viitattu 6.8.2025.
  5. Suolijärvi (21.033.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 5.8.2025.
  6. Kytäjärvi, Hyvinkää (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.8.2025.
  7. a b c d e f Vahtera, Heli & Veneranta, Lari & Helenius, Minna & Lahti, Kirsti: Hyvinkään pintavesien seurantaohjelma (PDF) (Selvitys kunnan pintavesistä ja lähteistä, julkaisu 54/2005, s.9, 14, 56–59) hyvinkaa.fi. 2005. Hyvinkää: Hyvinkää & Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 6.8.2025.
  8. Isokylän asemakaava (PDF) hyvinkaa.fi. 2005. Hyvinkään kaupunki: Seppo Lamppu T:mi / Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson / Hyvinkää. Viitattu 7.8.2025.
  9. Kytäjärvi, Hyvinkää (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.8.2025.
  10. Koski-inventointi, s. 97–98. (Vesihallituksen julkausuja nro 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
  11. Ellermaa, Margus: Hyvinkään linnustoselvitys 2018 (PDF) (APUS RY:N RAPORTTEJA 2/2018, s.21–22) apus-birdlife.fi. 2018. Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry. Viitattu 7.8.2025.
  12. a b Vahtera, Heli: Hyvinkää pintavesien seuranta (PDF) (Vedenlaatu järvissä ja lammissa, Raportti 22/2017, s.4, 22–27) hyvinkaa.fi. 2017. Hyvinkää: Hyvinkään kaupunki. Viitattu 7.8.2025.
  13. a b Kytäjärvi (PDF) hyvinkaa.fi. Hyvinkää: Hyvinkään kaupunki. Viitattu 7.8.2025.
  14. Vahtera, Heli: Riihimäen järvien vedenlaatu (PDF) (Raportti 23/2021, s.7, 13–19) riihimaki.fi. 8.12.2021. Riihimäki: Riihimäen kaupunki & Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 13.8.2025.
  15. Kytäjärven valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 7.8.2025.
  16. Kytäjärvi (21.032.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 5.8.2025.
  17. Peruskartta 1:20 000. 2042 11 Kytäjä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 5.8.2025.
  18. Peruskartta 1:20 000. 2042 11 Kytäjä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1979. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 5.8.2025.
  19. Peruskartta 1:20 000. 2042 11 Kytäjä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 5.8.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Markkula, Hannes: Kuusi suomalaista murhaa. Gummerus: Helsinki, Jyväskylä, 1997. ISBN 951-20-5081-1