Vanhankaupunginkoski
| Vanhankaupunginkoski | |
|---|---|
.jpg) Vanhankaupunginkosken pato kesällä. |
|
| Kunta | Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Joki | Vantaanjoki |
| Pato | vuodelta 1876 |
Vanhankaupunginkoski on kulttuurihistoriallisesti merkittävä koski Vantaanjoen suussa Helsingin Vanhankaupunginselän pohjukassa. Kosken alkuperäinen nimi on Helsinge fors eli Helsinginkoski, jonka ääreen Helsingin kaupunki (ruots. Helsingfors) perustettiin vuonna 1550. Koski sijaitsee Vanhankaupungin kaupunginosassa. Koski jakautuu itä- ja länsihaaraan, joiden väliin jää Kuninkaankartanonsaari. Kosken läntinen haara on padottu.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjokisuuhun 12. kesäkuuta 1550 vanhan Koskelan kylän paikalle. Vantaanjoen länsi- ja itähaaran väliselle saarelle perustettiin Helsingin kuninkaankartano vuonna 1551. Jatkuvien tulvien vuoksi Pietari Brahe siirsi Helsingin hallinnollisen keskustan Vironniemelle vuonna 1640.
Vanhankaupunginkoskessa on ollut vuosisatojen kuluessa erilaisia myllyjä ja patoja, joista viimeisin pato on rakennettu vuonna 1876.[1] Padon yhteydessä on vesivoimalaitos teholtaan 0,2 MW. Siinä oli Helsingin vedenpuhdistamo, joka otti raakaveden Vantaanjoesta, puhdisti sen ja pumppasi Alppilan vesitorniin kosken vedestä saadulla sähköenergialla. Vesilaitos rakensi toiminnan laajetessa useita rakennuksia, jotka jäivät kuitenkin tyhjiksi vedenkäsittelyn loppuessa siellä vuonna 1972. Niihin tiloihin on perustettu Tekniikan museo.
Vantaanjoessa oli aiemmin runsas lohi- ja taimenkanta. Lohi hävisi padon rakentamisen myötä, mutta alkuperäistä taimenkantaa on säilynyt Vantaanjoen latvavesissä. Vanhankaupunginkoskesta on saatu myös sinisampia, joista suurimmat olivat kesällä 1756 saadut kaksi sinisampea painoltaan 51 ja 67 kiloa.[2] 1900-luvulla sinisampi on hävinnyt Itämerestä liikakalastuksen ja suurten jokien patoamisen seurauksena.
Vuoden 1946 suureen alueliitokseen asti Helsingin ja Helsingin maalaiskunnan välinen raja kulki Vanhankaupunginkosken läntistä haaraa pitkin, jolloin Kuninkaankartanonsaari ja kosken itäinen haara jäivät maalaiskunnan puolelle.
Virkistyskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Kuninkaankartanonsaaressa toimii Tekniikan museo Helsingin Veden entisissä tiloissa.[3] Vesilaitoksen rakennukset ovat osa Helsingin 1800-luvun teollista perintöä, vaikka niiden käyttötarkoitus on jo muuttunut toisenlaiseksi alkuperäisestä.
Vesi- ja viemärilaitosten rakennukset Vanhassakaupungissa ja kosken pohjoispuolella Koskelassa sisältyvät Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[4]
Kosken länsirannalla on Helen Oy:n omistama ja ylläpitämä Vanhankaupunginkosken vesivoimala, joka toimii osana Tekniikan museota voimalamuseona.[5] Voimalan valmistui vuonna 1876 ja sen tuottama sähköteho on noin 0,2 MW.[6] Vesivoimalan toiminta päättyi vuonna 1970 ja käynnistettiin uudelleen vuonna 2000.[5]
Vantaanjoen vesistöä on kunnostettu paljon viimeisen 20 vuoden aikana. Vesistöä pidetään nykyisin Suomenlahden parhaana taimenjokena.[7] Jätevesipäästöt ovat hyvin paljon vähentyneet ja vaelluskaloille sopivia kutualueita on varsin paljon jo kunnostettu ympäri Vantaanjokivesistöä. Kutualueita voisi olla jopa 300 kilometrin matkalla eri joissa ja puroissa. Kunnostustöitä ovat tehneet Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) sekä SKES.[8]
Padon purku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aktivistit ovat vaatineet kulttuurihistoriallisesti arvokkaan padon purkamista, vaikka sen seurauksia on pidetty ongelmallisina.[9] Jukka Relanderin lokakuussa 2014 tekemä esitys padon purkamisesta johti siihen, että eri lautakuntien selvitysten pohjalta Helsingin kaupunginhallitus teki 11. toukokuuta 2015 päätöksen ruveta selvittämään padon purkamisen vaikutuksia ympäristöön ja Vantaanjoen tilaan.[10] Selvityksen tuloksena purkamisen kielteisiä vaikutuksia pidettiin hyötyjä suurempana ja miljöön suojelua niin tärkeänä, ettei purkamiselle katsottu olevan perusteita, vaan päädyttiin suosittelemaan alueen ja sen palvelujen kehittämistä.[11] Helmikuussa 2022 kaupunkiympäristölautakunta esitti kaupunginhallitukselle, että kaupunki tilaisi padon purusta teknisen selvityksen.[12] Kesäkuussa 2022 kaupunginvaltuusto päätti tilata selvityksen Sitowise Oy:ltä.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virkisty Vantaanjoella. Tietoa Vantaanjoen vesistöstä, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Marttinen, Vesa: "Uimaranta tuhoutuu ja simpukat kuolevat" – Helsingin Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta liikkuu virheellisiä väitteitä, tarkistimme faktat Yle Uutiset. 29.1.2022. Viitattu 19.3.2022.
- ↑ Helsingin historiayhdistyksen vuosikirja 1937, s.85; Entisaikain Helsinki. 1937
- ↑ Tekniikan museo (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Vantaanjokisuun vesi- ja viemärilaitokset Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 17.1.2016.
- ↑ a b Voimalamuseo Tekniikan museo. Arkistoitu 18.3.2016. Viitattu 17.1.2016.
- ↑ Vanhankaupungin voimalamuseo Helen Oy. Arkistoitu 23.1.2016. Viitattu 17.1.2016.
- ↑ Keränen, Tuomas: Vantaanjokeen nousi kutemaan poikkeuksellisen suuria taimenia Yle Uutiset. 17.12.2014. Viitattu 19.3.2022.
- ↑ Stenholm, Kari: Vantaanjoki (PDF) Virtavesien hoitoyhdistys ry.
- ↑ Selvitys Helsingin Vanhankaupunginkosken padon purkamisen oikeudellisista edellytyksistä 9.9.2016. Helsingin kaupunki. Viitattu 11.2.2021.
- ↑ Vanhankaupunginkosken padon purkamista selvitetään sittenkin Yle Uutiset. 11.5.2015.
- ↑ FCG: Vanhankaupunginkosken padon purkamisen yh- teiskunnallisen kannattavuuden arviointi 16.1.2019. Helsingin kaupunki. Viitattu 13.2.2022.
- ↑ Helpinen, Varpu: Vanhankaupunginkosken pato aiotaan purkaa Helsingissä – vastakkain ovat vaelluskalat ja juridiset pykälät Yle Uutiset. 1.2.2022. Viitattu 19.3.2022.
- ↑ Paananen, Veera: Vuosien taistelu Helsingissä sai päätöksen: Poliitikot haluavat purkaa Vanhankaupungin padon Helsingin Sanomat. 1.6.2022. Viitattu 13.6.2022.
