Mylly-Majalampi
| Mylly-Majalampi | |
|---|---|
 Mylly-Majalampi. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Uusimaa |
| Kunnat | Vihti, Espoo |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Vantaanjoen vesistö (21) |
| Valuma-alue | Lepsämänjoen v−a (21.04) |
| Tulo-oja | oja Majalammesta |
| Laskupuro | puro Härkälänjokeen |
| Järvinumero | 21.045.1.002 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 71,5 m [1] (N2000) |
| Pituus | 790 m [1] |
| Leveys | 630 m [1] |
| Rantaviiva | 2,595 km [2] |
| Pinta-ala | 23,516 ha [2] |
| Suurin syvyys | 10 m [3] |
| Saaria | ei saaria |
 Mylly-Majalampi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Mylly-Majalampi on Uudellamaalla Vihdissä ja Espoossa Skogbyn Rinnekodin lähellä sijaitseva järvi.[2][1]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mylly-Majalampi on 800 metriä pitkä, 650 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 24 hehtaaria. Se sijaitsee kallioisen metsämaaston painanteessa yhdessä muiden majalampien kanssa. Järvellä on kolme lahtimaista ja leveää pohjukkaa, joista kaakossa sijaitseva jää Espoon puolelle. Majalampi sijaitsee sen itäpuolella kapean ja matalan kannaksen takana. Mylly-Majalammessa ei ole kartan mukaan saaria. Sen keskellä sijaitsee syvänne, jossa on 10,0 metriä vettä [3]. Sen rantaviivan pituus on 2,6 kilometriä ja sen rannat ovat loivarinteisiä. Eteläpäässä sijaitsee kallioinen mäki, joka kohoaa 28 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Espoon puolella on Majalammen leirikeskus ja Vihdin puolelle on rakennettu toistakymmentä vapaa-ajan asuntoa. Järven koillispäässä sijaitsee Rinnekodin vesilaitos, jonka läheltä alkaa lammen laskupuro. Lammen luusuassa sijaitsee säännöstelypato. Lammen koillispäähän tulee kaksi tietä, joista toinen johtaa vesilaitokselle ja leirikeskukselle, ja toinen itärannan mökeille. Muut järvelle johtavat tiet tulevat Jokipellolta tai Kuikunläänistä.[2][1][4][5]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Majalammen eteläpään rannat kuuluvat Rinnekodin luonnonsuojelualueeseen (62 ha), joka yltää myös Vähä Majalammelle ja Mylly-Majalammelle. Siihen sisältyy suomaata, lampia ja yli 100-vuotiasta kuusimetsää. Alueella on elinvoimainen liito-oravakanta. Rannan läheisyydessä on erikseen mainittu Mylly-Majalammen etelärannan lehmuslehto, jonka pinta-ala on 0,65 hehtaaria. Maastoon on merkitty eri väreillä Lakiston luontopolut, joita on neljä eripituista vaihtoehtoa.[6][7]
Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mylly-Majalammen vedenlaatua on tutkittu vuodesta 1984 alkaen muutamia kertoja. Lampi voidaan tulosten perusteella luokitella karuksi eli vähäravinteiseksi järveksi. Sen päällysvedestä mitatut kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet 7–16 mikrogrammaa litrassa vettä (µg/l) ja kokonaistyppipitoisuudet 210–470 µg/l. Veden happipitoisuus on vaihdellut hyvän ja tyydyttävän välillä aina viiteen metriin saakka.[8] Seuraavat vedenlaatuarvot on kerätty vuosien 2018 ja 2024 raporteista. Vuonna 2018 otettiin näytteet vain elokuussa. Ne on mitattu lammen syvänteestä, jossa on vettä kymmenen metriä. Pintaveden näkösyvyys oli helmikuussa 2024 0,7 metriä ja elokuussa 1,8 metriä (vuonna 2018 vastaavasti 2,0 m), veden sameus helmikuussa 0,31 FNU ja elokuussa 0,88 FNU (vuonna 2018 1,4 FNU), ja happamuustaso vastaavasti pH 5,8 ja pH 6,6 (elokuussa 2028 pH 6,4). Vesi oli siten kirkasta. Lampi lämpötilakerrostuu kesäisin ja talvisin selvästi. Harppauskerroksen syvyys vaihtelee tilanteiden mukaan, mutta se sijaitsee usein vesipatsaan puolivälissä. Esimerkiksi vedenväri oli helmikuussa 2024 alusvedessä 250 mg Pt/l ja päällysvedessä 160 mg Pt/l, ja elokuussa 2024 vastaavasti 300 mg Pt/l ja 120 mg Pt/l (vuonna 2018 60 mg Pt/l). Vedenväriin vaikuttavat humuspitoisuudet sekä veteen liuenneen raudan ja kromin pitoisuudet. Vedenväri oli siten silmämääräisesti lievästi keltaista tai punaisen ruskehtavaa. Vesi on erittäin humuspitoista, joka laskee samalla happamuustaoakin alhaalle. Ravinnepitoisuudet vaihtelevat myös. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat helmikuussa 2024 alusvedessä 75 µg/l ja päällysvedessä 9 µg/l, ja elokuussa vastaavasti 24 µg/l (vuonna 2018 20 µg/l) ja 7 µg/l (vuonna 2018 13 µg/l). Kokonaistyppipitoisuudet olivat helmikuussa 2024 alusvedessä 870 µg/l ja päällysvedessä 370 µg/l, ja elokuussa vastaavasti 740 µg/l (vuonna 2018 530 µg/l) ja 330 µg/l (vuonna 2018 290 µg/l). Suuret erot päällysveden ja alusveden välillä selitetään happipitoisuudella, joka on pohjan lähellä kulunut lähes loppuun. Vähähappisissa olosuhteissa pohjan sedimentistä liukenee takaisin veteen fosforia, typpeä ja rautaa. Tämä vaikuttaa vedenväriin ja ravinteiden määrään. Selvin viimeaikainen ero on vedenvärin kasvu.[9][3]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mylly-Majalampio sijaitsee Vantaanjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 21) Lepsämänjoen valuma-alueella (21.04), jonka Härkälänjoen valuma-alueeseen (21.045) lampi kuuluu. Se sijaitsee vesistöalueen latvoilla. Siihen laskee Majalampi kannaksen ylittävällä ojalla. Sen oma laskupuro alkaa lammen pohjoispäästä ja virtaa alas Härkälänjoen laaksoon yhtyen 900 metrin päässä jokeen. Lammen vedenpinnan korkeus on 71,5 metriä mpy. (N2000, ennen se oli 71,2 m (N60)) ja Härkälänjoella alle 40 metriä, joten laskupurolle kertyy pudotusta 28,5 metriä.[1][8]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin seudun taloudellisessa kartassa vuodelta 1919 on lampien vedenpinta niin korkealla, että Mylly-Majalampi ja Majalampi muodostavat yhden järven, jonka karttanimenä on Kaita Majalampi. Sen vedenpinnan korkeudeksi on ilmoitettu 74 metriä merenpinnasta.[10] Jos tämä pitää paikkaansa, on syynä ollut esimerkiksi vesimylly, joka on sijainnut järven luusuassa. Vuonna 1936 julkaistussa taloudellisessa kartassa lampia kutsutaan majalammiksi. Ne on piirretty erillisiksi järviksi, joiden luona ei ole edelleenkään asutusta. Järvien vedenpinnan korkeudeksi on kartassa ilmoitettu 72 metriä.[11]
Vuoden 1957 peruskartassa on lammen karttanimi kirjoitettu ”Myllymajalampi”. Sen vedenpinta on laskettu samalle tasolle muiden majalampien kanssa. Lammen itärannalle on rakennettu tie kolmelle kesämökille ja länsirannasta löytyy yksi mökki tiettömän taipaleen takaa.[12] Vuoden 1972 kartassa on itärannalle rakennettu vielä neljäskin mökki. Lammelle tulee nyt uusi tie, joka on tehty Rinnekodin vesilaitoksen tarpeisiin. Tie on kuitenkin jatkettu lampien väliselle kannakselle, jonne on tehty kolme uutta mökkiä. Myös Mylly-Majalammen etelärantaan on tehty kesämökki.[13] Lammella on vuonna 1984 kymmenen vapaa-ajan asuntoa ja niiden lisäksi Majalammen leirikeskus.[14] Vasta vuoden 1990 kartan painamisen aikana alettiin etelärantojen mökeille rakentamaan tieyhteyttä Kuikunläänin suunnalta.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Mylly-Majalampi, Vihti (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.9.2025.
- ↑ a b c d Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 20.7.2025.
- ↑ a b c Mylly-Majalammen vedenlaatu 2024 (PDF) vesientila.fi. 22.10.2024. Lohja: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Viitattu 16.9.2025.
- ↑ Mylly-Majalampi, Vihti (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.9.2025.
- ↑ Mylly-Majalampi, Vihti (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.9.2025.
- ↑ Majalampi - yksityiset suojelualueet Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 16.9.2025.
- ↑ Rinnekodin suojelualue (PDF) espoo.fi. Espoo: Espoon kaupunki. Viitattu 16.9.2025.
- ↑ a b Mylly-Majalampi (21.045.1.002) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.9.2025.
- ↑ Mylly-Majalammen vedenlaatu 2018 (PDF) vesientila.fi. 8.2018. Lohja: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Viitattu 16.9.2025.
- ↑ Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. I:6 Helsinki. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1912/1919. linkki (PDF).
- ↑ Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. 26 Riihimäki. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1936. linkki (PDF).
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2041 11 Lepsämä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1957. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 15.8.2025.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2041 11 Lepsämä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1972. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 15.8.2025.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2041 11 Lepsämä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1984. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 15.8.2025.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2041 11 Lepsämä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1990. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 15.8.2025.
| Rajautuvat vesistöt: | Mustijoen vesistö (19), Sipoonjoen vesistö (20), Siuntionjoen vesistö (22), Karjaanjoen vesistö (23), Kokemäenjoen vesistö (35) | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Vantaan alaosan alue (21.01) | alle 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Vantaan yläosan alue (21.02) | yli 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Kytäjärven alue (21.03) | noin 50 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Lepsämänjoen valuma-alue (21.04) | noin 50 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Luhtajoen valuma-alue (21.05) | noin 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Keihäsjoen valuma-alue (21.06) | noin 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Palojoen valuma-alue (21.07) | |||||||||||||||||
| Tuusulanjoen valuma-alue (21.08) | alle 10 kohdetta
| ||||||||||||||||
| Keravanjoen valuma-alue (21.09) | yli 10 kohdetta
|