Rekola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Vantaan kaupunginosaa. Muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Rekola
Räckhals
Rekolan länsiosan läpi kulkevaa Rekolantietä.
Rekolan länsiosan läpi kulkevaa Rekolantietä.
Kaupungin kartta, jossa Rekola korostettuna.
Kaupungin kartta, jossa Rekola korostettuna.
Kaupunki Vantaa
Suuralue Koivukylän suuralue
Kaupunginosa nro 73
Pinta-ala 1,7 km² 
Väkiluku 2 959[1] (31.12.2020)
Työpaikkoja 564 kpl [2]  (31.12.2017)
Postinumero(t) 01400
Lähialueet Asola, Havukoski, Matari, Päiväkumpu

Rekola (ruots. Räckhals) on Vantaan kaupunginosa Helsingin–Riihimäen radan varrella Koivukylän ja Korson välissä. Rekola kuuluu Koivukylän suuralueeseen. Hieman alle 3 000 asukkaan pientalovaltainen kaupunginosa on tunnettu muun muassa rautatieasemastaan, joka on lähijunien käytössä.

Pientalojen osuus Rekolan asuntokannasta on yli 80 %.[2][3] Vieraskielistä väestöä kaupunginosassa asuu alle kymmenen prosenttia.[2] Alueen palveluihin kuuluvat muun muassa lähikauppa sekä Rekolan koulu.[3] Alueen maamerkkeihin kuuluu myös vuonna 1987 valmistunut Rekolan kirkko.

Rekolan naapurikaupunginosia ovat Asola lännessä, Matari pohjoisessa, Havukoski etelässä sekä Päiväkumpu idässä. Rekolan itäosassa luonnollisena rajana toimii Keravanjoki, kun taas lännessä koko kaupunginosaa rajaa rautatie.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuun kevätaurinko on sulattanut suurimman osan lumesta Vanhan Rekolanojan varsilta. Viime syksyiset lehdet reunustavat ojan varrella lahoavaa sammaloitunutta puuta.

Rekolan itälaidalla olevan Keravanjoen varsi on kasvillisuuden puolesta rehevää ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi merkittävä elinympäristö. Merkittäviä osuuksia ovat Hanabölen Pikkukoski ja Matarinkoski.[4] Rekolan länsipuolella virtaa Rekolanoja, jonka koko valuma-alue sijaitsee Tikkurilan ja Keravan välillä.[5][6] Rekolanojasta on erkaantunut mutkikas pieni uoma, Vanha Rekolanoja, joka sijaitsee Rekolanojanpuistossa. Eri puolilla Rekolaa on pientaloalueiden välissä metsäiseksi jääneitä pikkualueita, jotka on merkitty puistoiksi. Niistä osalla on myös metsänhoitosuunnitelma. Tällaisia metsäpuistoja ovat muun muassa Rekolanojanpuisto, Helenanpuisto, Kustaanpuisto, Pekanpuisto, Kyöstinpuisto, Rekolanranta, Koskelanpuisto ja Riitanpuisto. Laurintien varrella, Katrintien ja Laurantien välissä kasvaa suurehko tammi, joka on erityissuojeltu luonnonkohde.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rekolan historia

Rekolan nykyinen pientaloalue Rekolanpuron itärannalla oli alkujaan Hanabölen kylän takamaata. 1550-luvulla Rekolan eli silloisen Räckhalsin alueelle perustettiin saha osana Helsingin lähiseutujen metsien hakkuita. 1700-luvun puolivälissä Rekolassa raivautettiin uutta niittyä ja rakennettiin kaksi latoa. Alue oli kuitenkin suurimmaksi osaksi korpimetsää, eikä asutusta tiedetä tuolloin vielä olleen.

Rekolan kartanon päärakennus sijaitsee Peijaksen sairaalan lähellä Asolassa. Se toimii nykyisin nuorten turvatalona.

1830-luvulla Räckhalsin alueella oli kaksi vesivoimalla toimivaa myllyä. Rekolaan alkoi muodostua vähitellen suuri maanviljelystila, jota alettiin kutsua Räckhalsin kartanoksi. Kartanosta myytiin maitoa, viljaa, perunoita ja kasvitarhan tuotteita sekä lähellä asuville että Helsinkiin. Rautatie Hämeenlinnaan valmistui vuonna 1862, mutta junat alkoivat pysähtyä Rekolassa vasta vuonna 1887. Räckhalsin asema, joka vuoteen 1980 saakka sijaitsi nykyistä etelämpänä, sai nimensä radan länsipuolella Helsingin pitäjän kirkon omistamalla lahjoitusmaalla sijaitsevasta Räckhalsin kartanosta. Matka Helsingistä Rekolaan kesti 47 minuuttia. Kun noin kolme kilometriä pohjoisemmaksi Tuusulan puolelle avattiin vuonna 1889 Korson asema, liikenne Rekolassa väheni.

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatieaseman ympäristöön alkoi 1900-luvun taitteessa kasvaa keskusalue, ja alueelle muutti paljon työvoimaa. Vuosina 1910–1917 seisakkeen itäpuolella toimi Koskelan Tiilitehdas Oy:n tehdasrakennus. Vuonna 1917 Rekolan kylä, kuten myös Hakkila, määrättiin osaksi Tikkurilan taajaväkistä yhdyskuntaa. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1914 Rekolan metsät hakattiin venäläisten vallitustöitä varten, ja hakkuut tekivät maista savipeltoja.

Rekolaan perustettiin yksityinen suomalainen kansakoulu, jossa oli 25 oppilasta vuonna 1915. Se sai kunnalta taloudellista tukea ja otettiin kokonaan kunnan haltuun sisällissodan jälkeen vuonna 1922. Kansakoulu sai vuonna 1951 laajennusosan, joka tunnetaan nykyisin Rekolan koulun rakennuksena. Räckhalsin tilan päärakennuksessa toimi maalaiskunnan suurin lastenkoti.

Vuonna 1920 rekolalaisten tärkeimmät työnantajat olivat Valtionrautateiden konepaja sekä Tikkurilan väri- ja vernissatehtaat. Radan lähellä sijaitseville tonteille muodostui junalla Helsingissä työssä käyvän teollisuustyöväen asuinalue, kun taas joen läheltä myydyille tonteille muuttaneet olivat pääasiassa toimistotyöntekijöitä, ammattimiehiä, opettajia tai kesäasukkaita. Vuonna 1930 Rekolassa oli 690 asukasta. 1930-luvun lopulla Rekolassa harjoitti liiketoimintaa tynnyritehtaan lisäksi Elanto, jonka myymälä teki rautatieaseman ympäristöstä kylän kaupallisen keskuksen.

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rekolaan valmistui vuonna 1945 Vakulan talo, tehdaskiinteistö, jossa on toiminut muun muassa hetekatehdas sekä kangas- ja trikooteollisuutta. Sittemmin rakennuksessa on ollut muutamia asuntoja, pieniä yrityksiä sekä kulttuuri-, harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa.[7]

Jatkosodan jälkeen Rekolan kartanon maille alettiin rakentaa Asolan rintamamieskylää. Vuonna 1946 Rekolassa oli 1 812 asukasta. Kunnanvaltuusto käsitteli 1950-luvulla kylännimien suomentamista ja hyväksyi Hanabölen rinnakkaisnimeksi Rekola-nimen. Hanabölen ja Rekolan muodostamasta alueesta, samoin kuin Rekolan pohjoispuolisesta seisakkeesta, oli kuitenkin käytetty myös nimitystä Hanala.

Vuonna 1965 Rekolassa oli noin 2 200 asukasta. Vuonna 1971 perustettiin Rekolan yhteiskoulu, joka toimi aluksi sekä kansakoulun että vapaapalokunnan tiloissa ja myöhemmin Kustaantiellä. Solukoulumallisen rakennuksen oli suunnitellut arkkitehti Arno Savela. Peruskoulu-uudistuksen myötä Rekolan yhteiskoulun nimi muutettiin vuonna 1977 Koivukylän yläasteeksi ja lukioksi, nykyiseksi Koivukylän kouluksi.

Merkkihenkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisia Rekolassa asuneita henkilöitä ovat aktivisti, lakonmurtaja ja kansanedustaja Martti Pihkala, juoksija Taisto Mäki ja moukarinheittäjä Lauri Tamminen[8]. Rekolan Urheilijoihin kuulunut Taisto Mäki oli Helsingin maalaiskunnan ensimmäinen huippu-urheilija, lempinimeltään ”Rekolan paimenpoika”. Mäki juoksi työpäivän päätteeksi 23 kilometrin kotimatkan Alkon varastolta Katajanokalta Rekolaan.lähde?

Rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rekolan tavaratalossa toimii muun muassa kirpputori.

Rekolassa sijaitsevat muun muassa:

Rekolan ostoskeskuksella eli Liiketalo Vakulalla ei selvitysten mukaan ole rakennushistoriallista tai kaupunkirakenteellista merkitystä.[11]

Äänestäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2021 kuntavaaleissa Kansallinen Kokoomus oli Rekolan suosituin puolue 188 äänellä. Se sai 27,4 % alueen äänistä. Toiseksi suosituin oli SDP 146 äänellä. SDP sai kaikista Rekolassa annetuista äänistä 21 %. Kolmanneksi suosituin puolue Perussuomalaiset sai 107 ääntä, mikä oli 15,6 % annetuista äänistä Rekolassa.[12]

Yhdistystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheiluseura Rekolan Raikas ry on perustettu Rekolan kansakoulurakennuksessa vuonna 1929. Se toimii edelleen toiminta-alueenaan Itä-Vantaa.[13]

Partiolippukunnat Rekolan Metsäveikot ja Rekolan Metsäsiskot toimivat Rekolan juna-aseman lähellä sijaitsevassa rakennuksessa. Niiden taustayhdistyksenä toimii Rekolan Partion tuki ry.[14][15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vantaan väestö kaupunginosittain ja suuralueittain 31.12.2020 (pdf) Vantaa.fi. Vantaan kaupunki. Viitattu 3.9.2021.
  2. a b c Vantaan kaupunki: Tietoja Koivukylän suuralueelta Vantaa.fi. 25.11.2019. Viitattu 8.4.2021.
  3. a b Vantaan kaupunki: Rekola Vantaa.fi. Viitattu 8.4.2021.
  4. a b Vantaa alueittain (2015) (pdf) (73 Rekola, julkaisun sivut 190–193) huhtikuu 2016. Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 10.4.2021.
  5. a b c Vantaan karttapalvelu (Vantaan kaupunginosat: luonto ja ympäristö) kartta.vantaa.fi. Viitattu 10.4.2021.
  6. a b Rekolanoja - Eilen, tänään ja huomenna (pdf) (Luku 2.1 Rekolanojan valuma-alue sivuilla 10–13) 2005. Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 10.4.2021.
  7. Vakulan talo Vantaan kaupunginmuseo. 4.3.2021. Viitattu 29.8.2021.
  8. Westerling, Gunnar. Mukava Rekola. Vantaa.fi-verkkotoimitus 2004. http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;127;564;12784;12829;12830;12831;15885 (Arkistoituja kopioita – Internet Archive)
  9. Huuhka, Eija & Laitinen, Karitta: Vantaan ostoskeskukset (pdf) (s. 27) 2012. Aalto-yliopisto. Viitattu 29.8.2021.
  10. Lumme, Marika: Vuosia kiinni olleen Rekolan Kinon toiminta halutaan käynnistää uudelleen – leffat pyörivät ensi viikolla Vantaan Sanomat. 6.4.2018. Viitattu 9.4.2021.
  11. Antila, Hanna: Lähiostari on rähjäinen mutta rakas Kirkko ja kaupunki. 25.5.2015. Viitattu 29.8.2021.
  12. Yle Tulospalvelu: Kuntavaalit 2021 vaalit.yle.fi.
  13. Rekolan Raikas ry rekolanraikas.fi.
  14. Rekolan Metsäveikot ry partio.fi.
  15. Rekolan Metsäsiskot fi.scoutwiki.org.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]