Helsingin pitäjän kirkonkylä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helsingin pitäjän kirkonkylä
Helsinge kyrkoby
Kaupungin kartta, jossa Helsingin pitäjän kirkonkylä korostettuna.
Kaupungin kartta, jossa Helsingin pitäjän kirkonkylä korostettuna.
Kaupunki Vantaa
Suuralue Tikkurilan suuralue
Kaupunginosa nro 69
Pinta-ala 0,7 km² 
Väkiluku 136 (1.1.2010)
Väestötiheys 156 as./km²
Lähialueet Koivuhaka, Pakkala, Viertola, Tammisto

Helsingin pitäjän kirkonkylä (ruots. Helsinge kyrkoby) on Vantaan kaupunginosa Keravanjoen poukamassa Tuusulanväylän itä- ja Kehä III:n eteläpuolella. Sen keskuksena on 1400-luvulla rakennettu Pyhän Laurin kivikirkko, jonka ympärillä on pääasiassa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa rakennettuja asuinrakennuksia, hautausmaa sekä mylly.[1] Kirkonkylä on yksi parhaiten säilyneistä Uudellamaalla. Asukkaita on 136 (vuonna 2010), heistä noin kolmannes ruotsinkielisiä.[2] Pinta-alaltaan kirkonkylä on Vantaan pienin kaupunginosa ja asukasluvultaankin pienimpien joukossa.[2]

Alueella sijaitsee ruotsinkielinen ala-aste Kyrkoby skola ja yläaste Helsinge skola sekä lukio Helsinge gymnasium. Punaisessa puutalossa sijaitseva ala-aste on Suomen vanhin yhä käytössä oleva koulu.[2] Kirkon vieressä on kotiseutumuseo ja Kahvila Laurentius erilaisia tilaisuuksia varten. Alueella vietetään kesäisin Laurin elojuhlia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vantaalle tuli ensimmäisiä pysyviä asukkaita 11001200-luvuilla, jolloin Vantaanjokea ylös vaeltaneet Ruotsista tulleet siirtolaiset löysivät mieleisensä asuinpaikan tulevan kirkonkylän kohdalta.[2] Kirkonkylä sijaitsee paikassa, jossa lännestä tuleva Vantaanjoki ja idästä tuleva Keravanjoki yhdistyvät ja alkavat virrata etelään kohti merta. Kylän kohdalla Keravanjoessa on koski ja mylly.

Kylästä kehittyi vesi- ja maaliikenteen keskus: Turun ja Viipurin välinen Kuninkaantie sekä HelsinginHämeenlinnan tie kulkivat sen kautta. Pyhän Laurin harmaakivikirkko valmistui vuonna 1460, ja muutamia vuosikymmeniä sen jälkeen kylä sai nykyisen nimensä.[2] Kirkonkylä oli Keski-Uudenmaan suurin keskus aina Helsingin kaupungin perustamiseen saakka vuonna 1550, eikä Helsinkikään pystynyt välittömästi horjuttamaan Helsingin pitäjän kirkonkylän keskeistä asemaa alueella.[2]

Vuonna 1865, kun Suomen uusi kunnallishallinto syntyi, muodostettiin Helsingin pitäjästä Helsingin maalaiskunta. Rautatieliikenteen alettua Helsingistä Hämeenlinnaan 1860-luvulla kirkonkylän alue jäi syrjään uudelta kulkureiteiltä, ja Helsingin maalaiskunnan uudeksi keskukseksi tuli ensin radanvarrella sijainneet Malmi ja myöhemmin Tikkurila.[2] Tästä alkoi kirkonkylän merkityksen hiipuminen, ja se jäi syrjään Helsingin maalaiskunnan ja sittemmin Vantaan kehityksestä. Myöhemmin kylä on kärsinyt uusien teiden rakentamisesta: aikanaan sen sijainti Turku–Viipuri-maantien ja Helsinki–Hämeenlinna-maantien risteyksessä oli sille eduksi, mutta nyt se on jäänyt pahasti noiden vanhojen teiden tilalle rakennettujen Kehä III:n ja Tuusulanväylän puristuksiin. Se on silti Uudenmaan parhaiten säilyneitä kirkonkyliä.[2]

Kylässä on kymmenen tilaa: Olofs, Grannas, Klockars, Nygrannas, Danis, Riddars I ja II, Juns, Hannusas, Nedre Rutars ja Nyknappas.[2] Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvun alkupuolelta, mutta suurin osa on kuitenkin 1800-luvun alkupuolelta.[2]

Alueen puistoissa kasvaa suuria yli 100-vuotiaita saarnia, tammia, vaahteroita, jalavia ja poppeleita.[2]

Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt Helsingin pitäjän kirkonkylän yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[1]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Helsingin pitäjän kirkonkylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  2. a b c d e f g h i j k Vantaan kaupunki: Helsingin pitäjän kk.[vanhentunut linkki] Viitattu 9.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]