Helsingin pitäjän kirkonkylä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin pitäjän kirkonkylä
Helsinge kyrkoby
Vantaan kartta jossa Helsingin pitäjän kirkonkylä korostettuna
Kaupunginosa nro 69
Suuralue Tikkurila
Pinta-ala 0,7 km²
Väestö
 - Asukkaita 136 (1.1.2010)
 - Asukastiheys 156/km²
Postinumero(t)
Lähialueet Koivuhaka, Pakkala, Viertola, Tammisto

Helsingin pitäjän kirkonkylä (ruots. Helsinge kyrkoby) on Vantaan kaupunginosa Keravanjoen poukamassa Tuusulanväylän itä- ja Kehä III:n eteläpuolella. Sen keskuksena on 1400-luvulla rakennettu Pyhän Laurin kivikirkko, jonka ympärillä on pääasiassa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa rakennettuja asuinrakennuksia, hautausmaa sekä mylly.[1] Kirkonkylä on yksi parhaiten säilyneistä Uudellamaalla. Asukkaita on 136 (vuonna 2010), heistä noin kolmannes ruotsinkielisiä.[2] Pinta-alaltaan kirkonkylä on Vantaan pienin kaupunginosa ja asukasluvultaankin pienimpien joukossa.[2]

Alueella sijaitsee ruotsinkielinen ala-aste Kyrkoby skola ja yläaste Helsinge skola sekä lukio Helsinge gymnasium. Punaisessa puutalossa sijaitseva ala-aste on Suomen vanhin yhä käytössä oleva koulu.[2] Kirkon vieressä on kotiseutumuseo ja Kahvila Laurentius erilaisia tilaisuuksia varten. Alueella vietetään kesäisin Laurin elojuhlia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vantaalle tuli ensimmäisiä pysyviä asukkaita 11001200-luvuilla, jolloin Vantaanjokea ylös vaeltaneet Ruotsista tulleet siirtolaiset löysivät mieleisensä asuinpaikan tulevan kirkonkylän kohdalta.[2] Kirkonkylä sijaitsee paikassa, jossa lännestä tuleva Vantaanjoki ja idästä tuleva Keravanjoki yhdistyvät ja alkavat virrata etelään kohti merta. Kylän kohdalla Keravanjoessa on koski ja mylly.

Kylästä kehittyi vesi- ja maaliikenteen keskus: Turun ja Viipurin välinen Kuninkaantie sekä HelsinginHämeenlinnan tie kulkivat sen kautta. Pyhän Laurin harmaakivikirkko valmistui vuonna 1460, ja muutamia vuosikymmeniä sen jälkeen kylä sai nykyisen nimensä.[2] Kirkonkylä oli Keski-Uudenmaan suurin keskus aina Helsingin kaupungin perustamiseen saakka vuonna 1550, eikä Helsinkikään pystynyt välittömästi horjuttamaan Helsingin pitäjän kirkonkylän keskeistä asemaa alueella.[2]

Vuonna 1865, kun Suomen uusi kunnallishallinto syntyi, muodostettiin Helsingin pitäjästä Helsingin maalaiskunta. Rautatieliikenteen alettua Helsingistä Hämeenlinnaan 1860-luvulla kirkonkylän alue jäi syrjään uudelta kulkureiteiltä, ja Helsingin maalaiskunnan uudeksi keskukseksi tuli ensin radanvarrella sijainneet Malmi ja myöhemmin Tikkurila.[2] Tästä alkoi kirkonkylän merkityksen hiipuminen, ja se jäi syrjään Helsingin maalaiskunnan ja sittemmin Vantaan kehityksestä. Myöhemmin kylä on kärsinyt uusien teiden rakentamisesta: aikanaan sen sijainti Turku–Viipuri-maantien ja Helsinki–Hämeenlinna-maantien risteyksessä oli sille eduksi, mutta nyt se on jäänyt pahasti noiden vanhojen teiden tilalle rakennettujen Kehä III:n ja Tuusulanväylän puristuksiin. Se on silti Uudenmaan parhaiten säilyneitä kirkonkyliä.[2]

Kylässä on kymmenen tilaa: Olofs, Grannas, Klockars, Nygrannas, Danis, Riddars I ja II, Juns, Hannusas, Nedre Rutars ja Nyknappas.[2] Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvun alkupuolelta, mutta suurin osa on kuitenkin 1800-luvun alkupuolelta.[2]

Alueen puistoissa kasvaa suuria yli 100-vuotiaita saarnia, tammia, vaahteroita, jalavia ja poppeleita.[2]

Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt Helsingin pitäjän kirkonkylän yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[1]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Helsingin pitäjän kirkonkylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  2. a b c d e f g h i j k Vantaan kaupunki: Helsingin pitäjän kk. Viitattu 9.12.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]