Koordinaatit: 60.331°N, 25.019°E

Ilola (Vantaa)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilola
Gladas
Kaupungin kartta, jossa Ilola korostettuna.
Kaupungin kartta, jossa Ilola korostettuna.
Kaupunki Vantaa
Suuralue Koivukylän suuralue
Kaupunginosa nro 71
Pinta-ala 3,9[1] km² 
Väkiluku 5 011[2] (31.12.2020)
Työpaikkoja 829 kpl [3]  (31.12.2017)
Postinumero(t) 01390 ja 01340[4]
Lähialueet Korso, Asola, Koivukylä, Ruskeasanta ja Lentokenttä sekä Tuusula

Ilola (ruots. Gladas) on Vantaan Koivukylän suuralueeseen kuuluva kaupunginosa. Se rajoittuu pohjoisessa Tuusulan kuntaan, idässä Asolaan, kaakossa Koivukylään, etelässä Ruskeasantaan ja lännessä Lentokenttään.[5][1]

Noin 5 000 asukkaan Ilola on pientalovaltainen asuinalue, jossa pien- ja rivitalojen ohella on pienkerrostaloja (viidennes kaikista asunnoista). Suurin osa asunnoista on omistusasuntoja ja niiden keskikoko on Vantaan mittakaavassa varsin suuri, 90 neliömetriä. Ilola on rakennettu sotavuosien jälkeisenä jälleenrakennuskautena sekä 1980–1990-luvuilla, jolloin Ilola oli Vantaan nopeimmin kasvavia kaupunginosia.

Ilolan pohjoisosassa oleva asuinalue tunnetaan nimellä Kylmäoja.[1]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilolan eteläosa rajoittuu Koivukylänväylään, jota pitkin pääsee Tuusulan moottoritielle ja kaupunginosan länsireunalla sijaitsevalle Vanhalle Tuusulantielle, joka syntyi jo 1500-luvulla ja sijaitsee edelleen Ilolan kohdalla vanhalla paikallaan. Koivukylänväylää on jatkettu 2000-luvulla Koivukylään, jolloin avautui tieyhteys suoraan itään päin. Koivukylään johtaa myös erillinen kevyen liikenteen väylä.

Ilolan lähellä Leinelässä on Kehärataan kuuluva Leinelän rautatieasema. Ilolaan, Tuusulanväylän Koivukylänväylän liittymän pohjoispuolelle on tehty asemavaraus Ruskeasannan rautatieasemalle.[6]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilolassa on lähikauppa K-Market sekä ABC-huoltoasema, jonka yhteydessä toimivat myös Alepa ja Hesburger. Muita palveluita ovat punaseinäinen Ilolan koulu, kaksi julkista päiväkotia, yksi yksityinen päiväkoti, seurakuntatalo ja palvelutalo. Koivukylänväylän varteen on syntynyt pienteollisuutta, jossa on muun muassa ollut leipomo, baari ja tehtaanmyymälöitä. Työpaikkoja kaupunginosassa on yli 800.[3]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilolan halki virtaavat Kylmäojan latvahaarat, joiden yhteyteen on syntynyt savisia pieniä laaksoja ja niiden väliin korkeampia moreenikumpuja. Näihin purolaaksoihin keskittyi alueen ensimmäinen asutus. Alueen lounaisosassa on rehevä saniaiskorpilehto, jossa esiintyy muun muassa kulleroa, rentukkaa, korpi-imarretta ja hiirenporrasta. Eräässä puronvarsilehdossa kaupunginosan keskellä puolestaan on esiintynyt harvinaista luhtaorvokkia.[7] Luhtaorvokki alkoi hakkuiden vuoksi vähentyä 1990-luvun alussa. Vuonna 1995 Vantaan kaupunki kaatoi mailtaan puita: kasvupaikan vierestä hakattiin runsaasti puita ja vastarannalta lähes kaikki. Hakkuujätteet kasattiin luhtaorvokkien päälle. Keväällä 1995 kaupungin ja ympäristöministeriön edustajat totesivat kasvupaikalla, että luhtaorvokkeja ei enää havaittu.[8]

Ilolan koillisosassa, lähellä Tuusulan rajaa sijaitsee laaja Kylmäojan korpi, jossa on muun muassa tervaleppäkorpialue. Korpi on nykyisin luonnonsuojelualue, johon voi tehdä patikkaretkiä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vantaa alueittain (2015) (pdf) (71 Ilola, julkaisun sivut 182–185) huhtikuu 2016. Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 3.7.2016.
  2. Vantaan väestö kaupunginosittain ja suuralueittain 31.12.2020 (pdf) Vantaa.fi. Vantaan kaupunki. Viitattu 3.9.2021.
  3. a b Tietoja Koivukylän suuralueelta Vantaa.fi. 25.11.2019. Vantaan kaupunki. Viitattu 27.3.2020.
  4. Aluejaot: Postinumeroalueet Vantaan karttapalvelu (kartta.vantaa.fi). Viitattu 24.5.2021.
  5. Vantaan karttapalvelu (Kaupunginosajako) kartta.vantaa.fi. Viitattu 24.5.2021.
  6. Kehärata HSL.fi. HSL. Viitattu 28.6.2016.
  7. a b Vantaan väestö kaupunginosittain ja suuralueittain 1.1.2015. Väestö yhteensä 210 803. (pdf) Vantaa, vantaa.fi. Viitattu 3.7.2016.
  8. Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko: Luhtaorvokki Suomessa 1851–2011 (PDF) (Verkkoliite) Lutukka. 2011, vsk. 27. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikkö. Viitattu 17.7.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]