Mäyrä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo näätäeläinlajista, sanan muista merkityksistä katso mäyrä (täsmennyssivu).
Mäyrä
Badger-badger.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Näätäeläimet Mustelidae
Suku: Meles
Laji: meles
Kaksiosainen nimi
Meles meles
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Mäyrän levinneisyys
Mäyrän levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mäyrä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mäyrä Commonsissa

Mäyrä (Meles meles) on ahman jälkeen suurin Suomessa elävä näätäeläin. Se tunnetaan myös nimillä euraasianmäyrä ja metsäsika.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäyrä on keskisuuri petoeläin. Kolmikulmaisessa päässä mäyrällä on kolme valkeaa pitkittäisjuovaa ja pienet korvat, joiden reunus on valkea. Selän ja kylkien peitinkarvat ovat pitkiä, karkeita ja vaaleita. Pohjavilla on vaaleaa ja paistaa peitinkarvojen alta. Mahan ja jalkojen peitinkarva on mustaa ja pohjavilla harvaa. Sivusta katsottuna mäyrä näyttää raskastekoiselta ja hieman päärynämäiseltä. Sen ruumiin pituus on 65-85 cm ja hännän pituus noin 15 cm. Paino vaihtelee vuodenajan, iän ja sukupuolen mukaan 6-15 kg:n välillä, mutta voi olla jopa 20 kg. Painonsa puolesta eläimet ovat täysikasvuisia vasta kahden tai kolmen vuoden ikäisenä. Urokset ovat keskimäärin suurempia kuin naaraat. Pentuja mäyrällä on 1-5 kpl.

Mäyrä nukkuu talviunta. Talviunen aikana mäyrän hengitys on tavallista hitaampaa ja sen ruumiinlämpö on muutaman asteen alhaisempi kuin muuten. Mäyrä herää joskus uniltaan kesken talven. Silloin se saattaa tehdä pienen kävelylenkin pesän ympäristössä, mutta sitten palaa pesäänsä jatkamaan unta. Yleensä mäyrä herää talviuniltaan vasta maalis-huhtikuussa. Silloin se tuo syksyllä keräämänsä kuivat heinät ja sammaleet ulos pesästä. Ne ovat olleet mäyrän peittona talven kylmyyttä vastaan. Keväällä mäyrä on varsin hoikka, sillä se on menettänyt suuren osan painostaan. Syksyllä kerätty rasvakerros on huvennut nukkuvan eläimen ravinnoksi ja lämmöksi.

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalisti mäyrän ääni on tuhiseva, röhkivä, muriseva ja ähkivä, eivätkä äänet kantaudu kovinkaan kauas. Ruokaa etsiessään se on kuitenkin äänekkäämpi, ja tällöin äänet koostuvat lähinnä tuhinasta, maiskuttelusta sekä lehtien rapinasta.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäyrää tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta aivan pohjoisinta osaa sekä eräitä Välimeren, Pohjanmeren ja Itämeren saaria.[1] Idässä se on levinnyt Volgalle ja kaakossa Afganistaniin asti.[1]

Suomessa mäyrää voi tavata kaikkialla Oulu-Nurmes-tasalle saakka. Yksittäisiä havaintoja on tehty pitkälle Lappiin saakka. Pohjoisen mäyräkanta ei ole kuitenkaan yhtä tiheä kuin etelän. Mäyrä on levinnyt Suomessa 1900-luvun aikana pohjoisemmaksi.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa mäyrät suosivat lehtimetsiä, joissa on aukioita, tai viljelymaita, joissa on pieniä metsikköjä. Lajia tavataan myös seka- ja havumetsissä, pensaikoissa, esikaupunkialueilla ja kaupunkipuistoissa.[1] Tiheimmillään mäyräkanta on paikoissa, joissa lehtimetsät ja viljelymaat vuorottelevat ja joissa on pesimäpaikkaa varten sopivaa maata tai luonnononkaloita. Mäyrä ei ole kovin tarkka elinalueensa valinnassa, vaan se pystyy hyvin sopeutumaan elinympäristöönsä.[3]

Mäyrä kaivaa itse omat pesäkolonsa ja -käytävänsä. Se valitsee pesälleen paikan, jossa maaperä on riittävän paksu, sillä luolat voivat ulottua monen metrin syvyyteen ja niitä voidaan käyttää vuosikausia tai jopa vuosisatoja. Yleensä mäyrä kaivaa käytävänsä hiekkaan. Käytävät voivatkin olla yli 100 metriä pitkiä, niissä on useita kammioita ja useita kymmeniä käytäväaukkoja. Pesäkammiot mäyrä vuoraa kuivalla heinällä, saniaisilla ja sammalilla. Vuoraukset se vaihtaa keväisin ja syksyisin. Joskus mäyrä voi pesiytyä myös syrjäisen ladon alle tai kallioisella alueilla käyttää valmiita luonnonluolia.

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäyrä taapertamassa.

Ruoanhankinnan mäyrä hoitaa öisin. Se tulee yleensä esiin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen, mutta palaa aamulla pesälleen epäsäännöllisemmin.

Kesäisin lyhyiden öiden takia eläin saattaa aloittaa toimintansa jo iltahämärässä ja jatkaa sitä aamuun saakka. Kesäisin mäyrän voi tavata myös keskellä päivää, mutta usein kysymyksessä on päivälevon ulkona viettävä yksilö.

Liikkeiltään mäyrä muistuttaa siiliä. Etsiessään ruokaa se taapertaa kuono maassa, mutta joutuessaan kauemmaksi metsänreunasta se voi alkaa ravata. Tavallisesti mäyrä liikkuu melko hitaasti, mutta vaaran uhatessa se kykenee pakenemaan nopeasti. Mäyrä ei kaihda uimista.

Toisin kuin monet muut näätäeläimet, mäyrä osaa elää myös ryhmässä. Tiheän kannan alueella ryhmässä on yleensä vanha hallitseva uros, pari naarasta sekä viimeisen tai parin viimeisen poikueen poikasia. Ryhmä puolustaa omaa aluettaan yhdessä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaintoja mäyrän paritteluista on aina varhaisesta keväästä kesään saakka. Suomessa se ajoittuu kuitenkin lähinnä toukokuulle. Vanhat naaraat pariutuvat keskimäärin ensikertalaisia naaraita aikaisemmin, mutta mäyränaaras ei yleensä lisäänny joka vuosi. Lajin sikiönkehitys on viivästynyt ja varsinainen kehitys alkaakin vasta uudenvuoden paikkeilla ja Suomessa poikaset syntyvät huhtikuun paikkeilla. Poikueen koko on tavallisesti 1-5 poikasta ja ne painavat noin 300 g ja ovat sokeita. Vaaleanpunaista ihoa peittää lyhyt, harmaa karva. Pentujen silmät aukeavat kuukauden ikäisenä, kahden kuukauden ikäisenä ne tulevat ulos pesästään ja vieroitus alkaa kolmen kuukauden iässä. Aikaisintaan syyskuussa poikaset kykenevät selviytymään ilman emoa, mutta tavallisesti ne jäävät vanhempiensa luo vuoden ikäiseksi saakka. Joskus yhdessäolo voi jatkua pitempäänkin. Poikasista yli puolet kuolee ensimmäisen elinvuotensa aikana. Yleensä mäyrä ei elä 6–7 vuotta vanhemmaksi, mutta sen tiedetään eläneen kymmenvuotiaaksikin.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka mäyrä on petoeläin, se on kaikkiruokainen. Ruokavalioon vaikuttaa elinalue. Keväällä ja kesällä se käyttää ravinnokseen erityisesti lieroja. Kosteina iltoina mäyrä voi syödä maanpinnalle tulleita lieroja jopa sadottain. Yleensä se syö yöllisten retkiensä aikana kaiken, mitä se löytää. Ruokavalioon kuuluu hyönteisiä, kotiloita, linnunmunia, sammakoita ja pikkunisäkkäitä. Syksyllä mäyrät kerryttävät rasvakerrostaan ja syövät paljon kasvisravintoa, kuten marjoja, hedelmiä, terhoja ja viljaa.[3]

Talvehtiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäyrän jäljet lumessa.

Tanskassa mäyrä on aktiivinen lähes koko vuoden, mutta muualla lumipohjolassa se pysyttelee luolastossaan loka-marraskuusta huhti-toukokuuhun. Se ei horrosta, vaan nukkuu talviunta. On kuitenkin todettu, että sen ruumiinlämpö laskee hieman talviunen aikana. Lumen aikaan mäyrän on vaikea löytää ravintoa, mutta jäljistä voi päätellä, että se käy välillä ulkona luolastaan. Talviuni ei siis ole yhtäjaksoista. Yleensä mäyrä viettää koko talven samassa pesässä, mutta myös pesäpaikan vaihtamista kesken talven on havaittu[4].

Metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäyrää metsästetään jonkun verran muun muassa Venäjällä ja Saksassa.[1] Suomessa se on luokiteltu riistaeläimeksi.[5] Mäyrää ei Suomessa saa kuitenkin tappaa 31.3.–1.8 välisenä aikana. Mäyrää on perinteisesti pidetty tuhoeläimenä, mutta sen aiheuttamaksi väitettyjä tuhoja muun muassa riistalintukannoille pidetään liioiteltuina.[6]

Mäyrää metsästetään aktiivisesti luolakoiralla, passiivisesti loukuilla tai sattumalta muun riistan pyynnin yhteydessä koiran löytäessä sen maastosta. Mäyrä tulee saaliiksi joskus myös supikoiran pyynnin sivutuotteena.

Erityistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäyrän karvoja käytetään laadukkaiden partasutien valmistukseen.

Mäyrän karvoista valmistettu partasuti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bjärvall, Anders & Ullström, Staffan: Suomen nisäkkäät. Suom. Iiris Kalliola ja Heidi Kinnunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25633-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kranz, A. & Abramov, A. V. & Herrero J. & Maran, T.: Meles meles IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.3.2017. (englanniksi)
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 124. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  3. a b c Bjärvall & Ullström, s. 208–209.
  4. Koivisto, Ilkka: Mikä yritti pesiä autotallissa?. Suomen Luonto, 2010, nro 10, s. 77. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  5. Suomen Valtio: Metsästyslaki 28.6.1993/615 28.06.1993. Finlex. Viitattu 11.10.2007. (suomeksi)
  6. Suomen Luonnonsuojeluliitto: Mäyrä, leppoisa naapuri 02.07.2007. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 11.10.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]