Malminkartanonhuippu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Malminkartanonhuippu eli Helsingin Malminkartanon täyttömäki.
Huipulle pääsee portaita pitkin
tai tietä pitkin

Malminkartanonhuippu (ruots. Malmgårdstoppen) eli Malminkartanon täyttömäki on Helsingin korkein paikka Malminkartanon osa-alueella. Se yltää noin 91 metrin korkeuteen merenpinnasta.[1] Malminkartanonhuippu on syntynyt vuosina 1976–1996, kun rakentamisen ylijäämämassoja on kasattu Malminkartanon pohjoisosaan Helsingin ja Vantaan rajan tuntumaan.[2]

Sijainti ja viherväylien osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäki sijaitsee Helsingin luoteiskulmilla Malminkartanon kaupunginosassa. Mäen länsipuolella on Konalan teollisuusalue. Malminkartanonhuippu muodostaa osan viheralueesta, joka Helsingissä jatkuu kapeana (joskus Länsipuistoksi kutsuttuna) vihersormena Etelä-Haagaan. Viherväylä jatkuu Malminkartanonhuipun pohjoispuolella Vantaan Vapaalaan ja Myyrmäkeen ja jatkuu edelleen Kehä III:n yli pohjoiseen laajoille Länsi-Vantaan pohjoisosien pelto- ja viheralueille. Viheralueyhteys yhdistää Keskuspuiston ja Pohjois-Espoon.[3] Lännessä alue liittyy Espoon Lintuvaaraan, sekä edelleen viherkäytävänä Laajalahteen. Huippu sijaitsee myös osana ns. liikuntasormea, joka on pohjois-eteläsuunnassa kulkeva viheralueakseli ja jonka varressa on liikunnallisesti suuntautuneita alueita (esim. Myyrmäen urheilupuisto).[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella on monipuolisia mahdollisuuksia esimerkiksi liikuntaan ja luonnon tarkkailuun. Huippukohta toimii myös näköalapaikkana. Tämänhetkisiä tärkeitä toimintoja ovat esimerkiksi kävely, juoksu, koiranulkoilutus, maastopyöräily ja hiihto.[3] Itärinteessä sijaitsee pulkkamäki ja alamäkipyöräilyn pääalue.[3] Myös huipulle kulkevat portaat ovat ahkerassa käytössä. Huipun viereinen Malminkartanonkenttä on esimerkiksi luistelu- ja jalkapallokäytössä.

Huipun taideteos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulet-teemaa, osa Hanna Vainion ympäristötaideteoksesta Malminkartanonhuipulla Helsingin Malminkartanossa.

Huipulle on sijoitettu Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos Tuulet ja suunnat. Täyttömäen korkeimmalla kohdalla on taideteoksen lipputankoihin kiinnitetyistä värillisistä tuulipusseista koostuva osa. Mäenharjan reunalla sijaitsee toinen osa, kantakaupungin suunnasta huippua kohti osoittava nuoli, joka on tehty suomalaisesta kalkkikivestä sekä Finlandia-talon marmorista. Taideteos on jo hyvin kulunut, tuulipusseja ja ruohottuneita kalkkikiviraitoja on jouduttu uusimaan vuosittain.[3]

Huipulle johtavat reitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnat-teemaa, osa Hanna Vainion ympäristötaideteoksesta Malminkartanonhuipulla. Tämä vanhoista Finlandiatalon marmorilaattojen palasista koottu nuoli osoittaa kantakaupungista kohti huippua.

Täyttömäen huipulle johtavat portaat alkavat mäen itäpuolelta, läheltä Helsingin sisäisen liikenteen bussilinjojen 39N, 51 ja 37 päätepysäkkiä. Portaissa on 426 askelmaa ja ne ovat Helsingin pisimmät.[4] Huipulla on penkkejä. Useilla seutuliikenteen Vihdintietä pitkin kulkevilla busseilla pääsee mäen toiselle puolelle, josta johtaa loivempi hiekkareitti mäen huipulle.

Mäellä oli käytössä 1980- ja 1990-luvun vaihteessa maksullinen hiihtohissi, mutta toiminta ei ollut kannattavaa. Lisäksi alhaalla toimi parhaina vuosina kahvio.

Nykytila ja lähivuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täyttömäen laajentamisesta on luovuttu ja tällä hetkellämilloin? alue on Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan kesäkuussa 2006 asettamassa rakennuskiellossa. Mäen virkistyskäyttöä pyritään monipuolistamaan käyttäjien toiveiden mukaisesti, lisäksi kasvillisuutta aiotaan hoitaa ja kehittää.[3] Polku- ja raittiverkostoa ollaan kehittämässä ja huipulle tehdään uudet portaat.[3]

Lähivuosina muutospaineita Malminkartanonhuipun virkistyskäytölle, sekä laajemmin tälle Länsi-Helsingin, Espoon ja Vantaan yhtenäiselle viherväylälle saattavat tuoda Honkasuon pientaloalueen rakentaminen, joka aloitettiin helmikuussa 2013 sekä alustava Kehä II:n suunnitelma. Kehä II tulisi alittamaan huipun pohjoispuolelta tunnelissa.[3] Mäen luoteispuolelle on jo noussut asfaltti- ja öljyteollisuuden rakennelmia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pääkaupunkiseudun ulkoilukartta 2005.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://kartta.hel.fi/link/2mLsv1 Helsingin karttapalvelu
  2. Laitinen, Joonas: Malminkartanon täyttömäen portaat ovat treenaajan täydellinen peppupiina – video näyttää porrasjuoksun tuskan Helsingin Sanomat. 8.4.2016. Viitattu 8.6.2016.
  3. a b c d e f g h Malminkartanonhuipun hoito- ja kehittämissuunnitelma. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 2010:2. Verkkoversio (pdf)
  4. Helsingin pisimmät portaat kiiltävät nyt sateenkaaren väreissä Yle. 8.8.2017. Viitattu 26.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Malminkartanonhuipulta etelään. Kuvan vasemmassa laidassa horisonttia vasten erottuu muun muassa Helsingin Energian laitoksen savupiippu Lassilassa vieressään Tiedon toimistotaloja Kehä I:n kyljessä, keskempänä Pasilan linkkitorni, oikealla esimerkiksi Digian toimistotorni Pitäjänmäen teollisuusalueella sekä ääriviivoja Jätkäsaaren satamanostureista, Ruoholahden Salmisaaren voimalasta ja Lauttasaaren vesitornista
Näkymä Malminkartanonhuipulta etelään. Kuvan vasemmassa laidassa horisonttia vasten erottuu muun muassa Helsingin Energian laitoksen savupiippu Lassilassa vieressään Tiedon toimistotaloja Kehä I:n kyljessä, keskempänä Pasilan linkkitorni, oikealla esimerkiksi Digian toimistotorni Pitäjänmäen teollisuusalueella sekä ääriviivoja Jätkäsaaren satamanostureista, Ruoholahden Salmisaaren voimalasta ja Lauttasaaren vesitornista