Uudenmaan esikaupunki
Uudenmaan esikaupunki (ruots. Nyländska Förstaden) oli 1800-luvulla käytetty nimitys siitä osasta Helsinkiä, joka Johan Albrecht Ehrenströmin vuonna 1817 laatiman asemakaavan mukaisesti rakennettiin Vironniemellä sijainneen vanhan kaupunginosan eli varsinaisen kaupungin etelä- ja länsipuolelle. Se käsitti silloiset 3., 4. ja 5. kaupunginosat eli nykyisen Kaartinkaupungin, eteläosan nykyistä Kamppia sekä nykyisen Punavuoren pohjoisimman osan.
Ehrenströmin alkuperäisen suunnitelman mukaan täytettävän Kluuvinlahden paikalle olisi rakennettu kanava, joka olisi yhdistänyt Töölönlahden ja Eteläsataman ja muodostanut samalla rajan varsinaisen kaupungin ja Uudenmaan esikaupungin välille.[1] Kanavasuunnitelmasta kuitenkin luovuttiin pian, ja esikaupungin rajana alettiin pitää Esplanadia ja Henrikinkatuja eli nykyisen Mannerheimintien eteläisintä osaa. Erottaja sai nimensä sijainnistaan varsinaisen kaupungin ja Uudenmaan esikaupungin rajalla.
Uudenmaan esikaupungin kaavoitetun alueen rajoina olivat etelässä Tähtitornin vuori sekä Pieni ja Iso Roobertinkatu, pohjoisessa aluksi Vladimirinkatu (nyk. Kalevankatu)[2] myöhemmin Eerikinkatu ja Simonkatu.[3] Kaupunginosan keskuksena oli Esikaupungintori (ruots. Förstadstorget) eli nykyinen Kasarmitori. Sen eteläreunalle suunniteltiin aluksi teatteria, mutta myöhemmin paikalle päätettiinkin rakentaa Kaartin kasarmi.[1]
Suuri osa Uudenmaan esikaupunkia ja varsinkin Vanhankirkon seutu muodostui 1800-luvulla tyypilliseksi säätyläisten asuma-alueeksi. Sinne asettui asumaan monia korkeimpia virkamiehiä sekä, sen jälkeen kun yliopisto vuonna 1827 oli siirretty Turusta Helsinkiin, myös yliopiston professoreja.[4] Monet heistä asuivat laajoille tonteille rakennuttamissaan yksikerroksisissa puutaloissa. Nykyisin alueella ei ole jäljellä enää juurikaan puutaloja, sillä 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa ne joutuivat vähitellen lähes kaikki väistymään kerrostalojen tieltä.
Nimiä Kamppi ja Punavuori käytettiin 1800-luvulla, kuten käytännössä usein vieläkin, vain niistä nykyisin tämännimisiin kaupunginosiin kuuluvista alueista, jotka jäivät Ehrenströmin alkuperäisen asemakaavan ulkopuolelle ja kaavoitettiin vasta vuosisadan loppupuolella. Päinvastoin kuin alkuperäinen Uudenmaan esikaupunki, ne muodostuivat pääasiassa köyhälistön ja työväestön asuntoalueeksi[5]. Myöhemmin Uusimaa on kuitenkin jäänyt kaupunginosien nimistöstä pois, ja niinpä Kamppiin ja Punavuoreen nykyisin luetaan virallisesti kuuluvaksi myös osia entisestä Uudenmaan esikaupungista. Alueen vanha nimi on kuitenkin säilynyt siellä sijaitsevan kadun nimessä Uudenmaankatu (ruots. Nylandsgatan).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eino S. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa, 2. painos. Otava, 1972. ISBN 951-1-03606-8.
- Kaija Toppila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita. Sanoma Oy, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
- Asmo Alho, Uljas Rauanheimo: Helsinki ennen meitä, vanhojen kuvien kertomaa. Otava, 1962.
- Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.