Ehkäisevä päihdetyö
Ehkäisevä päihdetyö on toimintaa, jonka tavoitteena on parantaa terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia edistämällä päihteettömiä elintapoja, ehkäisemällä ja vähentämällä päihdehaittoja sekä lisäämällä päihdeilmiön ymmärrystä ja hallintaa. Ehkäisevää päihdetyötä on myös perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen päihteisiin liittyvissä kysymyksissä. Työn laaja-alainen ja poikkihallinnollinen luonne näkyy toiminnassa monella tavalla, esimerkiksi alkoholihaittojen ehkäisemiseksi on osattava yhdistää kolme ulottuvuutta toimivaksi kokonaisuudeksi: kansalaisten oma juomisen säätely, viranomaisten toiminta sekä alkoholia myyvien markkinoiden toimintatavat.[1] Ehkäisevää päihdetyötä ei pidä näin ollen typistää yksinomaan päihdevalistukseksi.
Suomessa päihdetyön järjestämisen vastuu perustuu useisiin eri lakeihin perustus- ja kuntalaista muun muassa päihdehuolto-, kansanterveys- ja lastensuojelulakiin. [2] Yleisten edellytysten luominen on ensisijaisesti kuntien ja valtion tehtävä. Lähes jokaisella kunnalla on ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö, lisäksi yli puolet kunnista on asettanut tai asettamassa moniammatillista päihderyhmää. [1] Kunnallisen päihdetyön järjestämiseksi on jo käytössä useita malleja. Kuopiossa ja Jyväskylässä on perustettu julkisen ja kolmannen sektorin muodostama päihdepalvelusäätiö,[3][4] Hämeenlinna taas ostaa päihdetyönsä A-klinikkasäätiöltä.[5]
Vuonna 2010 ehkäisevän päihdetyön suurin huolenaihe oli Irti Huumeista ry:n mukaan tilastojen ja tutkimusten osoittama nuorten myönteinen suhtautuminen kannabikseen.[6]
Menetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelkästään yksilöön vaikuttaminen ei ole tehokkain keino torjua päihdehaittoja. Sekä valtion että kunnan päätökset voivat monella tavalla edistää tai haitata ehkäisevää päihdetyötä. Valtio voi ehkäisevän päihdetyön keinoin pyrkiä vähentämään päihteiden kysyntää, saatavuutta ja tarjontaa sekä haittoja muun muassa rajoittamalla päihteiden mielikuvamainontaa ja saatavuutta.[1] Kunta voi laatia pelisäännöt alkoholin käytöstä tai markkinoinnista omistamissaan tiloissa. Se pystyy myös päättämään julkisten tilojensa päihteettömyydestä varsinkin silloin kun niitä käyttävät lapset, nuoret ja lapsiperheet. Päihteiden käyttöä ja päihdekäyttäytymistä voidaan siis ohjata välillisesti muuttamalla paikallisia rakenteita ja ympäristöä.[2]
Niin valtio kuin kunnatkin vaikuttavat päihdetyön onnistumiseen myös muiden politiikka-alueidensa kautta, sillä ehkäisevä päihdetyö liittyy oleellisesti muihinkin sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä tehtäviin päätöksiin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi terveydenhuollon piirissä toteutettavat mini-interventiot toimivat esimerkkinä riskiehkäisystä, ja ne ovatkin jo joissakin kunnissa vakiintunut osa perus- ja työterveyshuoltoa.[2]
Myös järjestöt ovat merkittäviä ehkäisevän päihdetyön toimijoita. Niiden toiminnan peruspilareita ovat ihmisten selviytymisen tukeminen sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen, kuten asiantuntijana toimiminen, edunvalvonta, sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta. Järjestöjen keskeisiä ehkäisevän päihdetyön toteuttamistapoja ovat muun muassa kaikille avoimien, päihteettömien kansalaisten kohtaamispaikkojen ja päiväkeskusten ylläpito sekä toiminnan järjestäminen niissä, vertaistuen tarjoaminen, lähiyhteisöjen tukeminen ja päihdekysymyksistä tiedottaminen. Oleellista järjestöjen toiminnassa myös ehkäisevän päihdetyön saralla on sen ihmiskeskeisyys ja -lähtöisyys.[7]
Toimenpiteiden kohdentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ehkäisevän päihdetyön onnistumisen edellytyksenä on toimenpiteiden selkeä kohdentaminen. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin määritelmän mukaan ehkäisevää päihdetyötä tehdään vaikuttamalla kolmeen eri aspektiin; tietoihin, asenteisiin ja oikeuksiin; suojaaviin tekijöihin ja riskitekijöihin; sekä päihteisiin ja niiden käyttötapoihin. Näillä toiminta-alueilla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnan, paikallisyhteisön, lähiyhteisön ja/tai yksilön tasolla. Työotteet ja -menetelmät on valittava sen mukaan keihin ja mihin pyritään vaikuttamaan.[1]
Edellä mainittujen näkökohtien lisäksi on huomioitava, että ehkäisevä päihdetyö käsittää yleisen ehkäisyn ja riskiehkäisyn. Yleinen ehkäisy kohdistuu koko väestöön tai johonkin väestöryhmään, jonka valintaperusteena ei kuitenkaan ole päihteiden käyttö. Yleisen ehkäisyn piiriin kuuluvat muun muassa kaikkien päihteiden käytön aloittamisen ehkäiseminen tai kaikkien päihteiden käytön aloittamisen myöhentäminen. Riskiehkäisyssä kohderyhmä määritellään sellaisen riskin perusteella, jonka toteutuminen on todennäköinen. Riskiehkäisyä ovat esimerkiksi lasten näkökulman ja kokemusten huomioonottaminen vanhempien ja muiden aikuisten päihteiden käytössä, alkoholin suurkuluttajien mini-interventiot ja suonensisäisesti huumeita käyttävien neulanvaihto-ohjelmat.[8]
Laatukriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska ehkäisevä päihdetyö on verkostomaista ja laaja-alaista, eikä työn tuloksia tai vaikuttavuutta ole aina helppo osoittaa, Stakes on laatinut alan toimijoille yhteiset laatukriteerit, laatutähden, joita noudattamalla voidaan varmistaa työn tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus. Päihdetyön laatutähden kuusi sakaraa muodostuvat työn sisältöä kuvaavista tietoperustasta, arvoista ja etiikasta, tavoitteellisesta yhteistyöstä, sekä toteutusta kuvaavista tavoitteista, resursseista, ja toteutusprosesseista. Seuranta ja arviointi puolestaan muodostavat tähden keskikohdan, jossa sisältö ja toteutus kohtaavat. Kun tähteen yhdistetään vielä työn kohdennukseen liittyvät asiat, saadaan siitä johdettua ehkäisevän päihdetyön 12 kriteeriä, jotka voidaan jakaa neljän pääluokan mukaan.[1]
- Työnkohdentamisen laatukriteerit
- työn kohdentaminen
- työ on kohdennettu ehkäisevän päihdetyön toteutustasolle
- työ on kohdennettu määritellylle ryhmälle
- Sisällön laatukriteerit
- työn tietoperusta on varmistettu
- työn arvot ja etiikka on määritelty
- työ on tavoitteellista yhteistoimintaa
- Toteutuksen laatukriteerit
- työlle on asetettu tavoite suhteessa ehkäisevän päihdetyön kohdentumiseen
- työhön tarvittavat resurssit on määritetty
- työn toteutusprosessit on valittu
- Seurannan ja arvioinnin laatukriteerit
- seuranta ja arviointi on kiinteä osa työstä
- työssä varmistetaan laadun osatekijöiden tasapaino
- työn tulokset suhteutetaan alkutilanteeseen. [1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Stakes, Päihdetyö-ryhmä: Laatutähteä tavoittelemassa. Ehkäisevän päihdetyön laatukriteerit. 2006
- ↑ a b c Stakes: Ehkäisy ja hoito, laadukkaan päihdetyön kokonaisuus. 2007
- ↑ Kuopion seudun päihdepalvelusäätiö
- ↑ Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiö (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ A-klinikkasäätiön tiedote (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Nuorille kuskeille päihdeopetusta autokoulussa Yle 9.6.2010.
- ↑ Kouri, Laura ja Varamäki, Ritva (toim.): Ponnisteluja ja tositoimia. Katsaus järjestöjen alkoholiohjelmaan. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 8/2007.
- ↑ Ehkäisevä päihdetyö tutuksi -kampanja (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä 523/2015 Finlex.
- Ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma THL.
- Ehkäisevän päihdetyön laatutähti (Arkistoitu – Internet Archive) THL 24.1.2018.
- Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto
- Juha Kääriäinen: Päihteet ja rikollisuus (Haaste 1/2015) (Arkistoitu – Internet Archive) (haaste.om.fi)
- Marja Holmila: Päihdehaittojen ehkäisyä paikallisesti ja yhteisöllisesti (Haaste 1/2015) (Arkistoitu – Internet Archive) (haaste.om.fi)