Siideri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalaista siideriä (Apfelwein) neljänneslitran lasissa.

Siideri on mieto alkoholijuoma, joka valmistetaan käymismenetelmällä omenamehusta (joskus myös päärynämehusta valmistettua juomaa kutsutaan siideriksi). Siiderin alkoholipitoisuus on yleensä 4,5–8 tilavuusprosenttia. Suomessa siidereitä maustetaan paljon erilaisilla mauilla, esimerkiksi kaneli, chili, vanilja, ananas, mango, salmiakki ja karpalo. Siiderit voidaan jakaa kuiviin ja makeisiin siidereihin.

Siideri-sanalla on eri maissa hieman toisistaan poikkeavia merkityksiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa cider tarkoittaa yleisesti alkoholitonta (suodattamatonta kirpeää) omenamehua. Ranskassa ja Englannissa siideri on juoma, joka valmistetaan omenoista puristetusta mehusta käymisteitsekenen mukaan?. Länsi-Englannissa tuotettua siideriä, vahvaa ja raikasta, paikalliset kutsuvat nimellä Scrumpy.

Suomessa ja Ruotsissa siideriksi kutsutaan myös omenaviinistä laimentamalla tai mehutiivisteestä käyttämällä tehtyä, sokeroitua ja lisäaineilla höystettyä juomaa[1].

Suomessa valmistetut ns. bulkkisiiderit, kuten Upcider tai Golden Cap, ovat voimakkaasti sokeroituja tai makeutettuja. Suomalaisen aidon siiderin seura ja yksittäiset aktiivit ovat aloittaneet Suomessa kampanjan ns. aidon siiderin tai aitosiiderin puolesta[2].

Siideristä voidaan tislata myös viinaa. Tunnetuin on näistä on calvados, tietyt ehdot täyttävä omenabrandy.

Siiderin määritelmä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimityksen siideri määrittelee Suomessa ”Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 22.12.1994/1344”:[3]

  • siiderillä tarkoitetaan hedelmäviiniä, joka on valmistettu tuoreista tai kuivatuista omenoista tai päärynöistä tai niistä valmistetuista täysmehuista taikka täysmehutiivisteistä ja jonka alkoholipitoisuus on enintään 8,5 tilavuusprosenttia.
  • siideristä, joka on valmistettu pääasiassa omenoista, voidaan käyttää nimitystä siideri. Siideristä, joka on valmistettu pääasiassa päärynöistä tulee käyttää nimitystä päärynäsiideri tai perry.

Siideri Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkka- ja Euro Shopper -siideritölkkejä kaupan hyllyssä.

Suomessa siideristä tuli 1990-luvun puolivälissä muotijuoma ja oluen kilpailija, koska sen makea maku oli enemmän monien nuorten ja naisten makuun. Sittemmin siiderin suosio on tasaantunut ja saanut vakaan aseman suomalaisessa juomakulttuurissa. Vuonna 2014 siiderin kulutus Suomessa oli 8,4 litraa henkilöä kohden vuodessa[4].

Tyypillisesti siiderit, etenkin makeat, sisältävät jonkin verran enemmän energiaa kuin oluet. Siiderinvalmistajat ovatkin tuoneet markkinoille useita niin sanottuja kevytsiidereitä.

1990-luvun lopussa PUP-panimo aiheutti kohua Linda-siiderillään. Juoma oli aluksi suosittu, mutta suosio lopahti pian ja juoman valmistus päättyi.[5]

Kansainvälisesti tunnettuja siiderimerkkejä ja -valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C&C:n Bulmersia markkinoidaan Irlannin ulkopuolella Magnersina.
  • Blackthorn
  • Black Rat
  • Bulmers (Iso-Britannia, valmistaja H. P. Bulmer)
  • Écusson
  • Frosty Jack Cider
  • Kopparberg
  • Magners (Irlanti, kotimarkkinoilla nimeltään Bulmers, valmistaja Cantrell and Cochrane)
  • Olde English
  • Pays d’Auge
  • Strongbow
  • Stowford Press
  • Weston’s Cider
  • Somersby
  • Thatchers

Suomen arvostetuimmat siideribrändit 2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: Markkinointi & Mainonta[6]

  1. Crowmoor, Sinebrychoff
  2. Somersby, Sinebrychoff
  3. Happy Joe, Hartwall
  4. Golden Cap, Sinebrychoff

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Käymme taisteluun suomalaisen siiderin puolesta www.saimaanjuomatehdas.fi. Viitattu 20.6.2017.
  2. Mitä on Aito Siideri? | OlutPOSTI OlutPOSTI. 9.5.2017. Viitattu 20.6.2017.
  3. Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 22.12.1994/1344 Finlex.fi. Viitattu 7.11.2015.
  4. Tilastot – juomien kulutus 2014 Panimoliitto. Viitattu 7.11.2015.
  5. Linda-siiderin myynti loppuu Ilta-Sanomat. 7.11.2000. Viitattu 7.11.2015.
  6. Happy Joe hyppäsi Golden Capin tilalle, Markkinointi & Mainonta 31.10.2015. Viitattu 2.5.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kemppainen, Jouni K. & Laakio, Juha-Pekka: Puolikuiva siiderikirja. Helsinki: Nemo, 1999. ISBN 952-5180-22-0.
  • Kuokkanen, Juha & Rohkea, Antero: Olutta ja vähän siideriä. Helsinki: Restamark, 2001. ISBN 951-9185-23-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]