Mini-interventio
Mini-interventio eli lyhytneuvonta tarkoittaa terveydenhuollossa tehtävää potilaan alkoholin käytön kartoitusta, muutostarpeen selvittämistä ja mahdollisessa muutoksessa auttamista. Käynnin yhteydessä alkoholin riskikäyttäjille annetaan tietoa alkoholin kulutuksen yhteydestä hänen terveyteensä, sekä motivoidaan muutokseen ja tarvittaessa järjestetään lyhyitä seurantakäyntejä. Lyhytneuvonnan tavoitteena on yleensä alkoholin kohtuukäyttö. [1]
Menetelmä on kehitetty käytettäväksi terveydenhuollossa, jossa lääkärit ja hoitajat tapaavat jatkuvasti potilaita, joiden oireet voivat liittyä alkoholiin. Ammattilaisilla on myös edellytykset tunnistaa suurkuluttajia sekä lisätä ymmärrystä alkoholin terveyshaitoista. Neuvonnan onnistumisen kannalta vastaanoton ilmapiiri, hoitohenkilökunnan empaattinen suhtautuminen ja rohkaiseva ja kannustava asenne on oleellista. Hoidossa korostetaan potilaan omaa vastuuta ja annetaan ohjeita itsehallintaan.[2] Jos lääkäri tai hoitaja ei lyhytneuvontaa jostain syystä anna, potilaalla on oikeus tehdä aloite ja pyytää neuvontaa epäillessään kulutuksensa ylittävän riskimäärät.[3]
Tavoite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhytneuvonnalla pyritään mahdollisimman varhain tunnistamaan asiakkaan runsas alkoholin kulutus ja antamaan lyhyt neuvonta tilanteessa, jolloin haittoja ei vielä merkittävästi esiinny. Tarkoituksena on näin estää riippuvuuden ja alkoholista johtuvien terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien kehittyminen. Lyhytneuvonnan kohderyhmiä ovat varhaiset riskikuluttajat ja alkoholia haitallisesti käyttävät.[2] Kohderyhmän tunnistus voi olla hankalaa, paljon käytetty menetelmä on Maailman terveysjärjestön WHO:n AUDIT-kysely (Alcohol Use Disorders Identification Test) ja/tai henkilökohtainen haastattelu.
Suomen terveydenhuoltojärjestelmään lyhytneuvonta on sen tieteellisesti todistetusta tehokkuudesta huolimatta vakiintunut toivottua hitaammin. Vuonna 2004 käynnistettiin Sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella kaksi valtakunnallista vakiinnuttamishanketta, perusterveydenhuollon lyhytneuvontahanke VAMP sekä Työterveyshuollon Alkoholin suurkuluttajien lyhytneuvonta työterveyshuollon jokapäiväiseen käyttöön -hanke, joilla haluttiin vastata alkoholin veronalennusten aiheuttamaan kulutuksen kasvun uhkaan.[4] Hankkeet tavoittivat laajan joukon: VAMP -hankkeessa olevissa kunnissa asuu neljäsosa Suomen asukkaista ja Työterveyslaitoksen lyhytneuvontahanke tavoitti koulutuksen kautta 40 % kaikista Suomen työterveyshuollon yksiköistä. Yhteistyökumppaneina oli myös päihdetyötä tekeviä järjestöjä, muun muassa Yleislääkäriyhdistyksen lyhytneuvontahanke, A-klinikkasäätiön Virrat puroiksi -hanke, Pohjanmaahanke, Myllyhoitoyhdistys ry ja Elämäntapaliiton HUUGO-hanke.[5]
Toimivuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terveydenhuollossa on muutaman vuosikymmenen aikana tehty yli 40 lyhytneuvontahoidon tehoa selvittänyttä kontrolloitua tutkimusta. Niihin on maailmanlaajuisesti osallistunut yli 10 000 alkoholin suurkuluttajaa. Keinon vaikuttavuus on todennettu useissa katsauksissa ja meta-analyyseissä. [2] Perusterveydenhuollossa toteutettu lyhytneuvonta on kiistatta tehokkaampi kuin tavanomainen hoito. Joka kymmenes potilas hyötyy lyhytneuvonnasta ja juomisen määrä vähenee hoitoryhmässä 13−34% enemmän kuin kontrolliryhmässä. Suomen oloihin sovellettuina luvut merkitsevät, että 60 000 henkilöä hyötyisi lyhytneuvonnasta.[1]
VAMP-hankkeen päätyttyä erityisesti miesten lyhytneuvonnalla on saatu aikaan tilastollisesti merkitsevää vähennystä alkoholinkäyttöön. Naisten kohdalla menetelmän teho vaatii enemmän tutkimusta, joskin myönteisiä vaikutuksia on saatu todennettua. Lisäksi lyhytneuvonta todennäköisesti vähentää kuolleisuutta ja käyntejä ensiavussa. Menetelmä on myös kustannustehokas, ja sen vaikutus voi kestää kaksikin vuotta.[6] Huolimatta menetelmän helppoudesta ja sen todennetusta kustannustehokkuudesta sekä toimivuudesta, lyhytneuvonnan laajalle käyttöönotolle on esteenä muun muassa terveyspoliittisten päätösten heikko tuki, niukat resurssit, riittämätön koulutus ja kohderyhmän tunnistamisen vaikeus.[7]selvennä
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kaija Seppä: Alkoholitutkimus ja kansanterveys. 50-vuotta biolääketieteellistä alkoholitutkimusta -juhlasymposiumi 5.11.2004. Kansanterveyslaitos tiedottaa
- ↑ a b c Kaija-Liisa Seppä, toim.: Teoriasta toimivaksi käytännöksi. Mini-intervention jalkauttaminen terveyskeskuksiin ja työterveyshuoltoon, s.16-20. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008
- ↑ Kaija Seppä: Lyhyt neuvonta. Päihdelinkki (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kaija-Liisa Seppä, toim.: Teoriasta toimivaksi käytännöksi. Mini-intervention jalkauttaminen terveyskeskuksiin ja työterveyshuoltoon, s. 3. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008.
- ↑ Kaija-Liisa Seppä, toim.: Teoriasta toimivaksi käytännöksi. Mini-intervention jalkauttaminen terveyskeskuksiin ja työterveyshuoltoon, s.50-54. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008.
- ↑ Hannu Alho: Varhainen puuttuminen, teho ja kustannusvaikuttavuus. VAMP loppuseminaari 22.04.08[vanhentunut linkki]
- ↑ Kaija-Liisa Seppä, toim.: Teoriasta toimivaksi käytännöksi. Mini-intervention jalkauttaminen terveyskeskuksiin ja työterveyshuoltoon, s.21-22. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008.