Jos rakastat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo elokuvasta. Muut merkitykset löytyvät täsmennyssivulta.
Jos rakastat
Julisteessa Elli Vallinoja ja Chike Ohanwe.
Julisteessa Elli Vallinoja ja Chike Ohanwe.
Ohjaaja Neil Hardwick
Käsikirjoittaja Katja Kallio
Perustuu Topeliuksen satuun Adalminan helmi
Tuottaja Jarkko Hentula
Säveltäjä Leri Leskinen
Kuvaaja Pini Hellstedt
Leikkaaja Harri Ylönen
Lavastaja Kaisa Mäkinen
Pääosat Elli Vallinoja
Chike Ohanwe
Minttu Mustakallio
Taneli Mäkelä
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Tuotantoyhtiö Juonifilmi
Ensi-ilta 6. tammikuuta 2010
Kesto 121 min
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 1 583 000 €
(SES 700 000 €)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Jos rakastat on 6. tammikuuta 2010 ensi-iltansa saanut suomalainen musikaalielokuva. Elokuva on Neil Hardwickin esikoisohjaus pitkän elokuvan parissa. Elokuvan käsikirjoitti Katja Kallio.[1] Elokuva kertoo ministerin tyttären ja maahanmuuttajan rakkaustarinan, joka pohjautuu väljästi Zachris Topeliuksen satuun Adalminan helmi.[2] Musikaalielokuvan nimi juontuu sen päätöslaulusta, Kristiina Halkolan tunnetuksi tekemästä kappaleesta ”Jos rakastat”.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliitikkoisän pienen tyttären Adan äiti on kuollut rattijuopon yliajamana, mutta Ada tapaa häntä yhä mielikuvituksessaan. Kiireisen isän rinnalla Adan kasvatustyylistä kilpailevat äidin kovapintainen sisko ja isän sisko, sympaattinen boheemi Hanna. Ada varttuu kauniiksi mutta koppavaksi nuoreksi aikuiseksi, joka ylioppilasjuhlissaan suuttuu isän lupaamasta Karibian-matkasta, koska halusi lahjaksi auton. Alaikäinen Ada juhlii väärennetyillä papereilla, kokeilee huumeita, varastaa urheiluauton ja ajaa sillä yhteen toisen auton kanssa. Ada menettää muistinsa, mutta pahemmin loukkaantuu toisen auton kuljettaja. Ada harhailee matkoilla olevan Hannan tyhjään asuntoon ja alkaa uskoa itseään väärennetyn ajokorttinsa Annaksi.[2]

Adan muisti alkaa palailla lehtilööppien perusteella. Ada hakeutuu sairaalaan johon uhri on viety, muttei pääse katsomaan tätä koska ei ole sukulainen. Ada saa liittolaisekseen sairaanhoitaja Mervin, jonka avulla hän pestautuu sairaalan siivoojaksi. Evästauolla meren rannalla Ada tapaa nigerialaissukuisen Tonin, jonka hän on kohdannut jo elokuvan aiemmissa kohtauksissa ohimennen. Vähitellen Ada tajuaa aiheuttamansa auto-onnettomuuden uhrin olevan Tonin isä. Adan ja Tonin välille syttyy romanssi, mutta Tonin isä kuolee sairaalassa.[2]

Autokolarin silminnäkijänä ollut roskisdyykkarinainen kauppaa Adalta pudonneen helmikaulakorun Tonin ystävättärelle Afyalle, joka alkaa epäillä Annaa Adaksi uutiskuvien perusteella. Myös Anna näkee lehtijuttuja kadonneesta ministerin tyttärestä ja tapaa isänsä eduskuntatalon portailla. Hän haluaisi tunnustaa yliajon, mutta isä haluaa jättää jutun Adan ja Toni perheen lakimiesten huoleksi. Tonin äiti haluaa suostua huomattavaan rahakorvaukseen, mutta Toni ei. Ada ja Toni eroavat, Afya kertoo Tonille rakastaneensa häntä aina, mutta Toni ei kykene vastaamaan Afyan tunteisiin.[2]

Ada ei saa syyllisyyttä mielestään, käy tunnustamassa poliisille ja lähettää siitä Tonille videopätkän. Hänet tuomitaan vankilaan. Seuraavien kuukausien aikana Toni käyttäytyy huonosti äidilleen ja pikkusisarilleen, ja menee lopulta tapaamaan Adaa vankilaan. Ada saa Tonilta kaulakorunsa takaisin, mutta heidän tulevaisuutensa tarina jättää auki. Elokuva päättyy lauluun ”Jos rakastat”, jossa nuoret muistelevat ensitapaamistaan meren rannalla.[2]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Elli Vallinoja   …  Ada Helminen  
  Chike Ohanwe   …  Toni  
  Minttu Mustakallio   …  Adan äiti  
  Taneli Mäkelä   …  Adan isä  
  Jenni Hakala   …  Mervi Takala  
  Jessica Penttilä   …  Ada 9-vuotiaana  
  Satu Silvo   …  Marja-Leena  
  Meri Nenonen   …  Hanna  
  Jenni Hakala   …  Mervi Takala  
  Fay Eskin   …  Tonin äiti  
  Mateus Tembe   …  Tonin isä  
  Matti Onnismaa   …  Ola  
  Sarah Kivi   …  Afya  
  Soma Manuchar   …  Inaya  
  Esa-Matti Loukola   …  Jonne  
  Anna Laulumaa   …  Milla  
  Henni-Liisa Stam   …  Muru  
  Renée Böök   …  Tonin pikkusisko  
  Matilda Elo   …  Tonin pikkusisko  
  Ella Lund   …  Milla 9-vuotiaana  
  Elina Kanerva   …  Muru 9-vuotiaana  
  Iolanta Savva   …  Agnes  
  Terhi Kaunismäki   …  Juopponainen  
  Petri Hakala   …  Puutarhuri  
  Veeti Kallio   …  Klovni/hattukauppias  
  Miika Laakso   …  Adan isän avustaja  
  Jukka Virtanen   …  Jukka Virtanen  
  Riku Calderón   …  Murun poikaystävä 1.  
  Kimmo Jukuri   …  Murun poikaystävä 2.  
  Ella Granström   …  Afyan kaveri  
  Lilli Hunnakko   …  Afyan kaveri  
  Emmi Salo   …  Afyan kaveri  
  Elisabeth Antikainen   …  Hoitaja vastaanotossa  
  Taru Sandelin   …  Hoitaja karaokessa  
  Tiia Venäläinen   …  Hoitaja karaokessa  
  Kaisa 'Kaika' Astikainen   …  Laulava potilas  
  Dilan Güler   …  Laulava potilas  
  Jaakko Kulomaa   …  Laulava potilas  
  Sari Lempiäinen   …  Laulava potilas  
  Jukka Leskinen   …  Laulava potilas  
  Henna Nevalainen   …  Laulava potilas  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvassa kuullaan uusversioita monista suomalaisten tuntemista poplaulusta. Lähes jokaista musiikkikohtausta ennen laulun alkuperäinen tekijä vilahtaa kuvassa cameoroolissa. Ainoat poikkeukset ovat vuosia aiemmin kuolleen Juice Leskisen kappaleet sekä muiden töiden takia estyneen Tero Vaaran esiintyminen kohtauksessa ”Älä jätä minua”.[3]

Elokuvan työläimmin kuvattu kohtaus on kappaleen ”Jos sä tahdot niin” soidessa nähtävä katsaus nuorenparin mahdolliseen tulevaisuuteen. Siinä käytettiin steadicamiä, motion control -robottikameraa ja digitaalisia trikkileikkauksia.[3]

Laulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkien laulujen sovitukset elokuvaa varten on tehty Leri Leskisen johdolla. Suluissa alkuperäinen tai tunnetuin esittäjä:

Pois jätetyt laulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Ja rokki soi” (Matti ja Teppo Ruohonen), es. Jessica Penttilä ja Minttu Mustakallio
  • ”Minä suojelen sinua kaikelta”, Ultra Bra[4]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tv-Nytissä neljä kriitikkoa antoi elokuvalle tähtiä keskiarvolla 2,0.selvennä[5]

Suomen Kuvalehden Kalle Kinnunen nostaa hattua tekijöiden rohkeudelle, yritykselle ja suuruudenhulluudelle, mutta sanoo odottaneensa viimeiset puoli tuntia elokuvan loppumista. Hänestä Jos rakastat -elokuvan suurimpia puutteita ovat näyttävyyttä vaativalle musikaaligenrelle liian pieni budjetti, juonen epärealistisuudet ja deus ex machina -tason helpot ratkaisut sekä eräät näyttelijävalinnat.[6] Film-O-Holic.com-elokuvasivuston Jarkko Sirén harmittelee pääparin näyttelijätyylien erilaisuutta, mutta pitää elokuvaa kuitenkin kohtuullisen onnistuneena, joskaan ei Hardwickin parhaisiin ohjauksiin kuuluvana.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anita Andersson: Jos rakastat -elokuvan komea tähtikaarti. Kaupunkisanomat, 1.5.2009, s. 7.
  2. a b c d e Jos rakastat Elonetissä, sisältöseloste.
  3. a b Elokuvan DVD-julkaisun kommenttiraita, Neil Hardwick ja Jarkko Hentula.
  4. Elokuvan DVD-julkaisun pois jätetyt kohtaukset, Neil Hardwick.
  5. Kriitikon valinta. Tv-Nyt, 2010, nro 15.1. - 21.1., s. 20.
  6. Kinnunen, Kalle: Jos rakastat: Neil Hardwickin elokuvamusikaali jää hyväksi yritykseksi, Suomen Kuvalehti, 22.1.2010. Viitattu 28.11.2017.
  7. Sirén, Jarkko: Suvisia suruja, elokuvan arvostelu, Film-O-Holic 8.1.2010. Viitattu 28.11.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.