The Joulukalenteri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Joulukalenteri
Sarjan alkutekstien tunnus.
Sarjan alkutekstien tunnus.
Tyyli komedia, jännitys
Kestoaika 10-20 minuuttia
Luoja(t) Hans-Erik Saks
De Nattergale
Jukka Virtanen
Pääosissa Trio Saletti:
Raimo Smedberg
Seppo Korjus
Kari Lehtomäki
ja Jukka Virtanen
Alkuperämaa Tanskan lippu Tanska
Suomen lippu Suomi
Verkko MTV3 (1997 ja 1998)
Subtv (2007)
Sub (2017 ja 2018)
Esitetty 1. joulukuuta 1997 – 24. joulukuuta 1997
Tuotantokausia 1
Jaksoja 24
Ikäraja Kielletty alle 7-vuotiailta
Tuotanto
Tuottaja(t) Pirkko Leisti
Hans-Erik Saks
Vastaava(t) tuottaja(t) Claus K. Pedersen
Michael Haurbjerg
Lasse Kristensen
Ohjaaja(t) Jukka Virtanen
Käsikirjoittaja(t) De Nattergale
Säveltäjä(t) De Nattergale
Uffe Rørbæk
Carsten Knudsen
Viggo Sommer
Jukka Virtanen
Kuvaaja(t) Steen Linde
Rene Schmidt
Carsten Nielsen
Tuotantoyhtiö(t) MTV3
MTV-Viihde Oy
Saks Film & TV
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb

The Joulukalenteri on suomalainen vuonna 1997 valmistunut 24-osainen television huumoriohjelma, joka parodioi joulukalentereiksi kutsuttuja television lastenohjelmia. Sarjan pääosassa nähdään Trio Saletti, johon kuuluivat Seppo Korjus, Raimo Smedberg sekä Kari Lehtomäki.

Ohjelma esitettiin ensimmäistä kertaa MTV3-kanavalla joulukuussa 1997, ja esitettiin uusintana joulukuussa 1998, sekä 2007 Subtv:llä, ja myöhemmin 2017 ja 2018 Sub:lla. [1][2][3][4]

Joulukalenterin sisäkohtaukset kuvattiin Saks Film & Tv:n studiossa Aarhusissa Tanskassa lokakuussa, ja ulkokuvaukset tehtiin Suomessa Kuusamon Rukalla marraskuussa 1997. Sarjan laulut nauhoitettiin MTV Oy:n musiikkistudiossa elokuussa 1997.[5][1] Sarjassa esitetyistä lauluista julkaistiin albumi nimellä Trio Saletti: Songs from The Joulukalenteri vuonna 1997. Sarjasta oli tarkoitus tehdä jatko-osa, mutta tekijänoikeus- ja lupa-asiat estivät sen.[6]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjasta julkaistiin DVD-julkaisu vuonna 2007. Samaan aikaan uudelleenjulkaistiin myös Songs From The Joulukalenteri -albumi. DVD-elokuvan ja uusintajulkaisun CD-levystä pystyi ostamaan aluksi vain yksinoikeudella sitä myyvältä verkkosivustolta. Myöhemmin VL-Media julkaisi DVD:n uudestaan.[7]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tontut asuttivat aikoinaan Suomea eläen luolissa eri puolilla maata. Ilkeät Näsät kuitenkin häätivät heidät, ja luolat tuhottiin. Kaukana muualla vanha tonttu nimeltä Iki-Iäkäs (Jukka Virtanen) tekee kuolemaa, sillä hänen elämänsä sävelmää soittava soittorasia on pysähtymisen partaalla. Hande (Raimo Smedberg), Kauko (Seppo Korjus) ja Toivo (Kari Lehtomäki) -nimiset tontut lähtevät lentokoneella matkaan hakemaan soittorasian vetoavaimen Keuruulla sijaitsevasta luolasta, joka säästyi näsien tuholta. Apunaan heillä on Viisasten kirja, jossa on ratkaisu kaikkiin punnistavaulmiin. Siinä kerrotaan myös, että Näsät ovat ottaneet ihmisen muodon, mutta he muuttuvat tunnistettavaksi juodessaan aimo määrän alkoholia. Näsät tunnistaa torahampaista ja silmälaseista, ja he ovat tonttujen mukaan hyvin rumia ja pelottavia.

Matka sujuu hyvin, mutta juuri laskeutumisen yhteydessä lentokoneen potkuri hajoaa. Tontut majoittuvat luolaan, josta vetoavain löytyykin, ja Kauko alkaa veistää uutta potkuria. Lähistöllä asuu Santasten pariskunta, hilpeä Kerttu (Raimo Smedberg), yrmeä Olli (Seppo Korjus, sekä heidän koiransa Vikki. Eräänä iltana heidän ovellensa ilmestyy salaperäinen kauppaedustaja nimeltä Antti ”Pentti” Nieksen (Kari Lehtomäki), jonka hyväntahtoiset Kerttu ja Olli majoittavat kotiinsa. Pentti on kiinnostunut tontuista ja Viisasten kirjasta.

Pian sen jälkeen, kun Kauko on veistänyt vahingossa viisi kertaa tarvittavaa pienemmän potkurin, Toivo suuttuu ja lähtee pois luolasta vihaisena. Kauko on asiasta hyvin pahoillaan, ja Hande ymmärtää häntä. Hän lähtee hakemaan uutta potkuripuuta Kaukolle. Sillä aikaa, kun Kauko on yksinään luolassa soittelemassa polku-urkuja, joku lyö nuijalla hänet tajuttomaksi. Aamulla Toivo ja Hande palaavat luolalle uusi potkuripuu mukanaan ja huomaavat tapauksen. He virvoittelevat Kaukon hereille. Nyt Kauko luulee olevansa kuuluisan etsijäkoiran poika. Tontut päättävät etsiä kirjasta apua, mutta huomaavat sen olevan poissa. Luolaan on jäänyt vain ryöstäjän hattu, ja tontut keksivät kokeilla, jos Kauko ”kuuluisan etsijäkoiran poikana” saisi vainun hatusta. Vainu johdattaa heidät luolan läheiselle maatilalle, jossa Pentti lukee Viisasten kirjaa.

Samaan aikaan Pentillä on syntymäpäivät, ja Pentti ja Olli ovat juomassa Koskenkorvaa sen kunniaksi. Mutta kun pullo on pohjillaan ja viimeinen kulaus otettu, tapahtuu jotakin: Pentti paljastuu näsäksi. Tontut tunnistavat Näsän ja palaavat takaisin luolaan tekemään uutta suunnitelmaa. Seuraavana päivänä Olli ja Pentti kärsivät pahasta krapulasta. Kerttu kertoo että lahjoitti kaikki vanhat kirjat partiolaisille ja pian Pentti huomaa, että Kerttu antoi pois myös Viisasten kirjan. Raivostunut Pentti ryntää äkkiä partiolaisten perään. Tontut palaavat maatilalle hakemaan kirjaa, mutta huomaavat Näsän sekä kirjan kadonneen. Tontut luulevat että Näsä on kadonnut ikuisesti kirja mukanaan. Tonttujen tietämättä Näsä palaa takaisin Santasten luokse kirja mukanaan. Hande käväisee maatilalla hakemassa öljyä, ja huomaa Näsän. Tontut ryntäävät saman tien maatilalle hakemaan kirjaa takaisin. Pentti juo Koskenkorvaa yksin keittiössä, ja muuttuu Näsäksi jälleen. Näsä sammuu muutaman hörpyn jälkeen keittiön pöydälle. Tontut onnistuvat ryöväämään kirjan takaisin.

Seuraavana päivänä Näsä huomaa kirjan hävinneen, ja epäilee jälleen Kerttua. Pian Näsä tajuaa, että Tontut ovat vienneet kirjan. Näsä yrittää räjäyttää luolan luukun auki, mutta vahingoittaa itseään vakavasti. Hande kyllästyy Toivon pomotteluun, ja kaksikolla syntyy riita. Kauko paljastaa että potkuri olisi valmis jouluaaton aattona. Kaksikon välit parantuvat jälleen. Kauko onnistuukin valmistamaan potkurin, ja tontut alkavat suunnata takaisin kotiin. Samalla Olli ihmettelee, missä hänen kiväärinsä on, ja huomaa samalla Pentin hävinneen. Kauko on virtsaamassa ulkona, kun Näsä säntää hänen luokse, ja osoittaa tätä Ollin kiväärillä.

Pentti uhkaa luolassa ampua Toivon, mutta ase ei ollut ladattu. Pentti varastaa Viisasten kirjan, ja lähtee karkuteille. Hande paljastaa, että Näsä otti väärän kirjan. Tontut lähtevät äkkiä ennen kuin Näsä palaa takaisin. Näsä huomaa Santasten tilalla että tämä oli ottanut vahingossa Suuren keittokirjan. Hermostunut Näsä palaa äkkiä luolalle, mutta tontut ehtivät paeta lentokoneella. Tontut palaavat Iki-Iäkkään luokse mutta soittorasia on ehtinyt pysähtyä. Juuri kun tontut luulivat Iki-Iäkkään menehtyneen, soittorasia alkaa soida ja Iki-Iäkäs herää takaisin henkiin. Santasen tilalla Olli, Kerttu ja Pentti viettävät joulua. Olli saa lahjaksi uuden piipun ja Kerttu monitoimikoneen. Pentti saa lahjaksi Suomalaisen tonttukirjan ja tämä reagoi lahjaan negatiivisesti, vaikka Santaset luulevat tämän olevan ilahtunut.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kertojan alkupuhe (jakso 24)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauan, kauan sitten pahat Näsät karkoittivat tontut luolistaan ja Suomesta. Kaukaisessa paikassa, maailman äärissä vanha tonttu Iki-Iäkäs on kuolemaisillaan. Soittorasia soittaa hänen elämänsä sävelmää ja se on pysähtymäisillään. Ainoa avain, millä soittorasian voi vetää, jäi ainoaan säästyneeseen luolaan Keuruulle. Iki-Iäkäs lähettää kolme tonttua Toivon, Kaukon ja Handen hakemaan avainta. He saavat mukaansa Viisasten kirjan, jossa on vastaus kaikkiin kysymyksiin. Kirja ei saa joutua Näsien käsiin. Tontut ovat löytäneet avaimen, ja he onnistuvat vihdoin tekemään uuden potkurin lentokoneeseen. He ovat valmiita lähtöön. Kun Kauko menee ulos pissalle ja siellä on myös epätoivoinen Pentti, joka yrittää saada Viisasten kirjan takaisin. Maanviljelijä Olli Santanen, hänen vaimonsa Kerttu ja heidän koiransa Vikki ovat kaikesta ihan pihalla, vaikka Pentti on asunut heillä jo monta viikkoa. Kuinka tämä oikein päättyy? On synkkä ja myrskyinen yö.

Kertojana toimii Jukka Virtanen.

Historia ja tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Joulukalenteri perustuu tanskalaiseen joulukalenteriohjelmaan The Julekalender (1991), jonka kirjoittivat ja esittivät Carsten Knudsen, Uffe Rørbæk Madsen ja Viggo Sommer. Sarjan käsikirjoituksen suomensi ja suomalaisen version ohjasi Jukka Virtanen.[1] Sarjan kaksoisrooleissa näyttelevät Seitsemän seinähullua veljestä -yhtyeen jäsenet Seppo Korjus ja Raimo Smedberg sekä Finlanders-yhtyeen Kari Lehtomäki.[1]

The Joulukalenteri on ivamukaelma vuodesta toiseen 1.–24. joulukuuta aina samoin teemoin lähetettävistä joulukalentereiksi kutsuttavista lastenohjelmista. Niinpä sarjassa käytettiin monia tällaisisten lastenohjelmien kliseitä kuten sitä, että tonttujen pitää suorittaa jokin vaikea tehtävä ennen joulua ja viime hetkellä ne onnistuvat tässä. Jakson alussa nähdään luukku, jossa on esityspäivän järjestysnumero ja luukun avauduttua kuvakulma siirtyy sen läpi Santasten maatilalle. Sitten soittorasia alkaa soida ja jaksoissa 1. ja 2. todennäköisesti Hans-Erik Saks tai De Nattergale sanoo "The Joulukalenteri". Teemoja kuitenkin käsiteltiin satiirisesti, ja mukana on sekä absurdia että ronskia huumoria. Lopuksi Virtanen muutaman kysymyksen ja taustalla soi jännittävä musiikki (esim. Kuka on tuo salaperäinen muukalainen pimeässä?). Virtanen sanoo lopussa aina (lukuun ottamatta jaksoa 24) "katso huominen jakso".

Sarjan tontut, jotka kertojan mukaan olivat viettäneet maanpaossa määrättömän pitkän ajan, puhuivat finglishiä eli sekaisin englantia ja suomea. Eräässä jaksossa Kauko-tonttu kuitenkin sai iskun päähänsä ja alkoi puhua pelkkää saksaa, jota muut yrittivät tulkita sanakirjan avulla.

Tonttukolmikko esitti sarjassa useita perinteisiä joululauluja ja Jukka Virtasen sanoittamia parodisia lauluja.

Joulukuussa 2005 Finlanders ja Seitsemän seinähullua veljestä järjestivät The Joulukonsertin neljässä kaupungissa. Konserttiin sisältyi tuttujen perinteisten joululaulujen lisäksi The Joulukalenteri -sketsejä ja -lauluja sekä sarjan hahmot, kuitenkin ilman Iki-Iäkästä ja Vikki-koiraa.

Joulukuussa 2006 Finlanders ja Seitsemän seinähullua veljestä järjestivät The Joulukonsertin Auraviihteen kanssa kahdeksalla paikkakunnalla. Tampereen konsertti televisiotaltioitiin ja esitettiin Yle TV2 -kanavalla 23. joulukuuta 2006 ja 24. joulukuuta 2007. Turussa järjestettiin kaksi konserttia vuosina 2006-2011. Konserttipaikka muutettiin uuteen Turun suureen Logomoon 2011.

Konsertti järjestettiin myös joulukuussa 2007 ja 2008, mutta sitä ei taltioitu. Kahdelta edelliseltä vuodelta tuttu ohjelmisto oli uusittu, mutta sarjan teema oli edelleen sama. Joulukuussa 2009 Suomea kiersi jälleen Iloinen Joulukonsertti-kiertue.[8] Iloisten joulukonserttien sarja jatkui vuosina 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016, päättyen vuoteen 2017.

Alkuperäisestä tanskalaisesta sarjasta tehtiin myös norjalainen versio The Julekalender, joka esitettiin vuonna 1994.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuukarilan tila, Keuruu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Seppo Korjus  … Olli Santanen, maanviljelijä, Kertun puoliso  
 Raimo Smedberg  … Kerttu Santanen, Ollin vaimo  
 Kari Lehtomäki  … Antti "Pentti" Nieksen, kauppamatkustaja, "Näsä, "outo yövieras"  
 Vikki-koira  … Vikki, Olli ja Kerttu Santasen koira  
 Kaj Lindén  … uutistenlukija radiossa  

Maailman ääri / Ainoa säästynyt luola, Keuruu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Raimo Smedberg  … Hande, tonttu  
 Seppo Korjus  … Kauko, tonttu, "Kake"  
 Kari Lehtomäki  … Topi, ylitonttu, "Topi"  
 Jukka Virtanen  … Iki-Iäkäs, vanha tonttu  

Tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Käsikirjoitus: De Nattergale
  • Alkuperäisidea: Hans-Erik Saks
  • Suomennos ja uutistekstit: Jukka Virtanen
  • Kamerat: Steen Linde, Rene Schmidt, Carsten Nielsen
  • Ääni: Steen Dongo
  • Valot: Thomas Kildegaard
  • Mikserit: Martin Degn, Jogvan Olsen
  • Kuvatarkkailu: Jørgen Gramstrup
  • Äänen jälkikäsittely: Michael Krickau
  • Kuvan jälkikäsittely: Michael Nielsen
  • Tuotantoapulaiset: Claus K. Pedersen, Michael Haurbjerg, Lasse Kristensen
  • Naamiointi: Kirsten Zäschke
  • Puvustus: Arja Tanskanen
  • Lavastus ja tarpeisto: Solveig Tiihonen, Thomas Greve
  • Graafikko: Michael Nielsen
  • Tuotantopäälikkö: Stefan Gravesen
  • Markkinointipäälikkö: Morten Leth Jacobsen
  • Songs from The Joulukalenteri:
  • Laulujen sävellys, sanoitus ja sovitus: De Nattergale, Uffe Rorbaek, Carsten Knudsen, Viggo Sommer
  • Laulujen suomennos: Jukka Virtanen
  • Laulujen esitys: Trio Saletti (Lehtomäki - Korjus - Smedberg)
  • Tuottajat: Pirkko Leisti ja Han-Erik Saks


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Virtanen, Jukka: The Joulukalenterin luoja Jukka Virtanen kertoo: Näin suosikkiohjelma syntyi Ilta-Sanomat. 24.12.2014. Viitattu 10.12.2015.
  2. Legendaarinen The Joulukalenteri palaa televisioon! mtvuutiset.fi. 20.11.2017. Viitattu 15.11.2018.
  3. Helpotusta lasten joulunodotukseen – Tänä vuonna valittavaa riittää peräti neljästä eri joulukalenteriohjelmasta, joista yksi on ikisuosikki Histamiini Aamulehti. 1.12.2018. Viitattu 1.12.2018.
  4. Tänään tv:ssä joulukalentereita myös aikuiseen makuun Iltalehti. 1.12.2018. Viitattu 1.12.2018.
  5. Trio Saletti: Songs From The Joulukalenteri CD-levyn kansilehti, Julkaisija: Scandinavian Recors. Jakelija: Oy EMI Finland Ab, Vuosi 1997
  6. Missä he ovat nyt: "Täytyy mennä näyttämään anakondaa pihakuuselle!" Mitä kuuluu The Joulukalenterin tontuille? mtvuutiset.fi. 26.12.2015. Viitattu 15.11.2018.
  7. Elokuvat -tuoteluettelo (pdf) VLMedia Oy. Viitattu 10.12.2015.
  8. 2009 - Iloinen Joulukonsertti -kiertue Auraviihde. Viitattu 10.12.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]