Anton Laurila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anton Laurila
Luoja(t) Väinö Linna
Näyttelijä(t) Veikko Sinisalo
Tomi Salmela
Ensiesiintyminen Täällä Pohjantähden alla -romaanit
Henkilötiedot
Koko nimi Anton Kustaa Laurila
Sukupuoli mies
Asuinpaikka Pentinkulma
Suhteet
Puoliso(t) Aliina Laurila
Lapset

Anton Kustaa Laurila on yksi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin päähenkilöistä. Kirjassa hänestä käytetään yleensä nimeä Anttoo. Vuoden 1968 elokuvaversiossa häntä esittää Veikko Sinisalo ja vuoden 2009 elokuvassa Tomi Salmela.

Anttoo Laurila oli Pentinkulmalla asuvan torppariperheen isä. Hänellä on vaimo nimeltään Aliina ja he saivat neljä lasta. Pojat Arvin, Antin ja Uunon sekä tyttären nimeltään Elma. Anttoo asui entisen rusthollarin Kalle Töyryn mailla, kunnes Töyry antoi hänelle häädön huonosta käytöksestä johtuen sekä siksi, että aikoi antaa torpan paikan kauppiasveljelleen kauppa- ja viljelymaiksi[1]. Osasyynsä oli myös Töyryn pariskunnan ja Lauriloiden pitkäaikaisella keskinäisellä vihamielisyydellä. Kun kirkkoherran rouva keräsi Suurta adressia Anttoo vastasi pyyntöön katkerasti:

»Meitin perustuslakimme on Töyryn äijän sanat: lähtekää maantielle[2]

Lauriloita pidettiin huonotapaisina ja väkivaltaisina; avioliitto oli pakkoavioliitto, joka johtui Aliinan raskaudesta heti rippikoulun jälkeen; syntynyt poika, Antti, oli lisäksi vajaamielinen ja vaikea hallittava, ja hänet olikin pitänyt kiinnittää ketjuilla pakarin seinään kiinni.

Nuorempien poikien kasvatuskaan ei Anttoolta sujunut ja näistä tulikin kurittomia; Arvi oli tosin yksinkertainen ja vain törkeä puheiltaan mutta Uuno oli todellinen niskuri joka tuon tuostakin aiheutti murheita. Toisen kirjan alussa hän tappaa Vänni-nimisen miehen ja saa sitä viiden vuoden vankilatuomion, josta punakaartilaiset vapauttavat hänet ennen aikojaan tarvitessaan lisävahvistuksia joukkoihinsa. Sisällissodan syttyessä vuonna 1918 Laurilat ovat vahvasti punaisella puolella.

Uuno teloittaa Töyryn Kallen sodan loppupuolella vanhoista kaunoista. Jokainen Pentinkulmalla asunut Laurila saa surmansa sodan aikana, lukuun ottamatta Anttoon vanhinta poikaa Anttia, joka asuu kunnalliskodissa seinään kahlehdittuna vajaamielisenä. Arvi kuolee Ikaalisten rintamalla, Anttoo ja Aliina ammuttiin sodan jälkeisissä teloituksissa Pentinkulmalla. Anttoon viimeiset sanat olivat:

»Laske läpitte perkele ja hautaa pystyyn että menee vähän vähemmän maata[3]

Aliinasta kerrottiin vain, että hän oli ennen kuolemaansa rutistanut virsikirjaansa tiukasti rintaansa vasten ja katsonut suoraan ampujia kohden.

Uuno ja Elma yrittivät rajan yli Venäjälle, mutta jäivät kiinni muiden mukana. Elma surmattiin Lahdessa naisten joukkoteloituksissa. Uunon vei mukanaan ryhmä, johon kuuluivat kotikunnasta tulleet apteekkari, Töyryn Arvo ja Yllön Uolevi[4]. Myöhemmin puhuttiin, että Yllö kumppaneineen olisi juopuneena rehvastellut, että he olivat sitoneet Uunon puuhun kiinni ja ampuneet hänet hitaasti monella luodilla – koska Uuno vastasi viimeiseen hengenvetoon olevansa punainen. Humalasta selvittyään he sanoivat saksalaisten tosiasiassa ampuneen Uunon Lahden mäessä.[5]

Vajaamielinen, vaivaistalossa kalterien takana ja kahleissa elävä Antti Laurila oli perheestä viimeisenä elossa, ja viimeisen kerran hänestä kuullaan talvisodan aikana, kun Preeti Leppänen vie hänelle peltimukillisen kahvia Valtun hautajaispäivänä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla. WS Bookwell Oy, 2003. ISBN 951-01288-9-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Linna 2002 s. 183
  2. Linna 2003 s. 128
  3. Linna 2003 s. 598.
  4. Linna 2003 s. 617
  5. Linna 2003 s. 642