Jussi Koskela
| Jussi Koskela | |
|---|---|
 Näyttelijä Kalevi Honkanen Jussi Koskelan roolissa Kouvolan teatterissa vuonna 1965. |
|
| Luoja(t) | Väinö Linna |
| Näyttelijä(t) |
Risto Taulo Risto Tuorila |
| Ensi- esiintyminen |
Täällä Pohjantähden alla -romaanit |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Johannes Vilhelm Koskela |
| Ammatti | maanviljelijä |
| Sukupuoli | mies |
| Ikä | Jussi on kirjasarjan alkupuolella n. 30 |
| Asuinpaikka | Pentinkulma |
| Kuolinsyy | sydänkohtaus |
| Suhteet | |
| Vanhemmat | äiti |
| Puoliso(t) | Alma Koskela |
| Lapset | |
| Lastenlapset | |
Johannes ”Jussi” Koskela (1854-1922) on keskeisiä hahmoja Väinö Linnan trilogiassa Täällä Pohjantähden alla. Tunnetuksi on tullut teoksen alkulause: ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”. Kirjassa Jussin lapsuudesta kerrotaan niukasti. Suurten nälkävuosien seurauksesta pojan kerrotaan tulleen noin kymmenvuotiaana naapuripitäjästä Pentinkulmalle. Äidin kuoltua Jussi saa jäädä asumaan pappilan palvelusväen kanssa. Hänestä tulee ensin pappilan vuosirenki, sitten vuosimies. Jussilla on salainen haave omasta torpasta pappilan omistamalla maalla, ja hän anoo raivauslupaa rovastilta. Vanha rovasti suostuu, kuitenkaan tekemättä asiasta pitävää kirjallista sopimusta.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jussi on ryhtynyt torppariksi samasta syystä kuin lukemattomat avioliittoon aikovat ja avioituneet rengit ennen häntä. Torppa tarjosi suhteellisen itsenäisyyden ja tilaisuuden koetella voimiaan. Taksvärkit pappilaan ovat harmillisia, mutta Jussi ei katkeroidu niistä, sillä hän ymmärtää, että maasta on suoritettava jossakin muodossa vuokraa. Pahempia ovat pakkopäivät, joista kyllä maksetaan palkka, mutta jotka usein sattuvat aikoihin, jolloin olisi ehdottomasti saatava hoitaa omia viljelyksiä. Kiukuttavinta on sellainen työ, joka Jussin mielestä on ajan haaskausta. Pakkopäivistäkään ei ole kuitenkaan varaa kieltäytyä, sillä muussa tapauksessa saattaisi toteutua Jussin pahin pelko, häätö torpasta.[1]
Suon kuivaaminen ja torpan rakentaminen kestävät pitkään. Jussi joutuu tekemään töitä ennen kuin suolle raivatut pellot tuottavat edes vaatimatonta tulosta. Työstä hänelle myönnetään myöhemmin maanviljelysseuran raivausmitali.
Vanhan rovastin kuolema ja nuoren helsinkiläispapin tulo hänen tilalleen merkitsee Jussille epävarmuuden lisääntymistä. Lauri Salpakari on vapaamielinen ja hyväntahtoinen mutta voimakasluonteisen ja vallanhimoisen vaimonsa Ellenin tohvelin alla oleva mies. Salpakari jatkaa Jussin torpankontrahtia "toistaiseksi" ja kirkkoneuvoston asettamalla ehdolla "ellei virkatalon etu toisin vaadi". Ellenin tahdosta ja kirkkoneuvoston päätöksellä runsas kolmannes Koskelan torpan maista otetaan vuonna 1904 takaisin pappilaan, mikä osoittaa Jussin, kuten muidenkin torpparien, olevan täysin isäntäväkensä armoilla. Jussi katkeroituu, mutta luonteeltaan nöyränä hän ei yritä potkia tutkainta vastaan vaan tunnustaa tosiasian ja tarttuu uudelleen työhön fyysisistä kivuistaan huolimatta.[2]
Jussi Koskela on naimisissa Alman kanssa, jonka kanssa hän saa kolme poikaa: Akselin, Aleksiksen ja Augustin. Vanhin poika Akseli perii myöhemmin Koskelan. August ”Aku” ja Aleksis tuomitaan teloitettaviksi sisällissodan jälkeisessä kenttäoikeudenkäynnissä. Jussi sairastuu aivohalvaukseen käymäläreissullaan keskellä kesäpäivää 1922 ja kuolee syksyllä ollessaan silloin 68-vuotias.
Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jussi on äksy ja vaitelias mutta uuras työmies. Hänen luonnettaan koventavat vielä monet ikävät tapahtumat: työn tuottama jatkuva selkäkipu, epävarmuus tulevaisuudesta joka vaivasi kaikkia sekä myöhemmin poikien kuolema. Koko elämänsä ajan hän on kuitenkin kunnollinen mies, joka kohtelee herrasväkeä kunnioittavasti. Hänen nuukuutensa on kylällä kuuluisaa, sillä jossain määrin hän on myös ahne: aina pitäisi saada enemmän säästöön.
Nils-Börje Stormbomin mukaan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäisen osan ruotsinkielisen käännöksen nimi Högt bland Saarijärvis moar – täsmälleen sama kuin Johan Ludvig Runebergin runon Saarijärven Paavo alkuperäinen nimi – ei ole valittu sattumanvaraisesti, vaan se on tarkoituksellisen ironinen. Runebergin kuvaamassa Saarijärven Paavossa ja Koskelan Jussissa on se yhteinen piirre, että kun halla vie viljasadon, kumpikin kaivaa "kaksin verroin suuremmat ojat". Sen sijaan Jussissa ei ole häivähdystäkään Runebergin sankarihahmon valoisasta, ylen määrin luottavaisesta, sankarillisen jalosta ja anteliaasta luonteenlaadusta. Päin vastoin koko kirjassa ei ole pahempaa kitupiikkiä kuin Jussi, jonka saituus ylittää usein koomisuuden rajat. Jos tekee ajatuskokeen ja asettaa Jussin talollisen paikalle, ei ole vaikeaa kuvitella, kuinka mariseva ja vaativa isäntä hän olisi ja mitä rengit ja torpparit hänestä ajattelisivat. Näin tilallisten ja tilattomien toimintaa ohjaavat samat lait ja heitä vaivaavat samat vajavaisuudet.[2]
Edvin Laine ohjasi romaanin pohjalta kaksi elokuvaa; Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970). Kummassakin elokuvassa Jussi Koskelaa näytteli Risto Taulo. Timo Koivusalon Täällä Pohjantähden alla (2009) ja Täällä Pohjantähden alla II (2010) -elokuvissa Jussi Koskelaa näytteli Risto Tuorila.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Alex Matson: Täällä Pohjantähden alla 1-2. Mirjam Polkunen: Romaani ja tulkinta, s. 58–69. Helsinki: Otava, 1972. ISBN 951-1-00074-8.
- ↑ a b Stormbom, Nils-Börje: Väinö Linna, s. 188–190. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1963.