Akseli Koskela

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Akseli Koskela
Luoja(t) Väinö Linna
Näyttelijä(t) Aarno Sulkanen
Ilkka Koivula
Ensiesiintyminen Täällä Pohjantähden alla -romaanit
Henkilötiedot
Koko nimi Akseli Johannes Koskela
Sukupuoli mies
Asuinpaikka Pentinkulma
Suhteet
Vanhemmat Jussi Koskela
Alma Koskela
Sisarukset
Puoliso(t) Elina Koskela
Lapset

Akseli Johannes Koskela on fiktiivinen henkilöhahmo Väinö Linnan trilogiassa Täällä Pohjantähden alla. Hän on Jussi ja Alma Koskelan esikoinen. Kirjan alussa vanhemmat ovat tarinan varsinaiset päähenkilöt. Ensimmäisen osan aikana tarina alkaa keskittyä kuitenkin Akseliin. Trilogiaa voidaankin pitää myös kuvaukseksi hänen elinkaarestaan. Akselilla on kaksi nuorempaa veljeä, Aleksis ja August.

Akseli syntyy 26. maaliskuuta 1887. Hän on vahva ja perinteisiä auktoriteetteja kunnioittamaton persoona. Pappilan tekemä torpan kontrahdin muutos ja maiden kavennus tekee hänestä katkeran. Vanhimpana poikana Akseli perii kuitenkin isänsä torpan ja joutuu tekemään uuden sopimuksen rovastin kanssa.

Täällä Pohjantähden alla teoksessa kuvataan Akselin ja muiden pentinkulmalaisnuorten elämää. Akseli rakastuu Elinaan, kummiensa Anna ja Otto Kivivuoren tyttäreen. Hän pettää kihlattuaan Aune Leppäsen kanssa ja myöntää suhteen Elinalle, joka antaa anteeksi. Akselin ja Elinan häät pidetään vastavalmistuneessa työväentalossa. He saavat yhteensä viisi lasta, pojat Vilhon, Eeron, Voiton ja Juhanin sekä Kaarina-tyttären.

Akseli ei tule toimeen Pentinkulman kirkkoherra Lauri Salpakarin kanssa. Hänestä tuleekin herrasväen painajainen ja vihat kasvavat puolin jos toisin. Niinpä hän tempautuu mukaan työväenliikkeen toimintaan. Hänet valitaan hyvin pian työväenyhdistyksen johtokuntaan; ruumiillisen työn johdosta hän on yksi seudun voimakkaimmista miehistä, joten hänestä tehdään työväentalon järjestysmies.

Toisessa osassa Akselista tulee yksi punaisten johtohahmoista sisällissodassa. Apteekkari, sahanomistaja Antero Mellola ja muutama muu isäntä lähettävät valtiorikosoikeuteen kirjelmän, jossa Akselia syytetään murhista ja ryöstöistä. Raskain syytös koskee tapausta, jossa kaksi tuntematonta, Pentinkulmalla kiinni otettua suojeluskuntalaista oli lähetetty kirkonkylään, jossa heidät oli ammuttu; tosiasiassa surmatyö oli tapahtunut Akselin tietämättä. Akselia epäillään myös kehotuksesta maanviljelijä Kalle Töyryn murhaan, joka taas oli Töyrylle kaunaa kantaneen Uuno Laurilan yksityinen kosto.[1] Asiakirja ei ole kovin uskottava. Päätös tarkistetaan useampaan otteeseen, jonka aikana vankileireillä vallinnut kenttäoikeus ja sen teloituskäytäntö lakkautetaan. Akseli joutuu vankilaan ja suorittaa siellä tuomiotaan kunnes hänet armahdetaan. Vankileirin kurjat olot ovat olleet Akselille kova koettelemus, ja kestää kauan, ennen kuin hänen voimansa palautuvat edes osittain entiselleen.[2]

Vankileiriltä palattuaan Akseli on muuttunut syrjäänvetäytyväksi. Apelleen Otolle ja langolleen Jannelle hän sanookin: "Minä olen kapinani kapinoinu. Olen selkääni saanut ja laskuni maksanu kaksin kallein... Minä olen teostani vastannu... ja minä olen niistä aina valmis vastaamaan lain edessä."[3] Ehdonalainen vapaus merkitsee Akselin kohdalla sitä, ettei hän nauti kansalaisluottamusta ja hänet voidaan pienestäkin rikkeestä toimittaa Tammisaaren vankileirille. Hän ei saa äänestää vaaleissa ja hänen on kerran kuukaudessa käytävä ilmoittautumassa nimismiehelle. Lisäksi hän ei saa matkustaa pitäjän rajojen ulkopuolelle ilman lupaa. Varsinkin kirkonkylässä käydessään Akseli pyrkii välttämään kohtaamasta tiettyjä ihmisiä, kuten pitäjän apteekkaria tai Artturi Yllöä, jotka olivat sodan aikana olleet kenttäoikeuden jäseninä tuomitsemassa hänen veljiään kuolemaan. Jos Pentinkulman kauppias sattuu olemaan ulkona Akselin kulkiessa ohi, hän häviää nopeasti sisälle, ja ensi kerran maantiellä kohdatessaan Akseli ja Töyryn Arvo ohittavat toisensa tervehtimättä. Myöskään Kiviojan Vihtorin ja Kankaanpään Eliaksen kanssa hän ei ryhdy pitempiin puheisiin, vaan tyytyy vaihtamaan joitakin yhdentekeviä sanoja.[4]

Vanhetessaan hänestä tulee maltillisempi. Kun sisällissodan loppuvaiheissa Neuvosto-Venäjälle paennut entinen punakaartin päällikkö Hellberg käy viimeisen kerran Pentinkulmalla ja yrittää saada Akselia mukaan kommunistien maanalaiseen toimintaan, Akseli kieltäytyy jyrkästi.[5] Viimeisen kerran Akseli ottaa osaa poliittiseen toimintaan ollessaan yhtenä kuudesta miehestä kantamassa Aadolf Halmeen lesken Emman arkkua tämän hautajaisissa muutamaa vuotta ennen talvisotaa. Sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö on päättänyt myöntää Emmalle ne kunnianosoitukset, jotka alun perin olisivat kuuluneet sisällissodan jälkiselvittelyissä teloitetulle, sosialidemokraattien paikalliseksi oppi-isäksi julistetulle Halmeelle.[6]

Pentinkulmalle tulee 1920-luvulla uusi opettaja Pentti Rautajärvi, joka on innokas suojeluskuntalainen ja mielipiteiltään oikeistolainen. Kun pappilan väki on selvittänyt hänelle Akselin menneisyyden, Rautajärvi ei tervehdi Akselia kohdatessaan tämän maantiellä.[7] Opettajan suhtautuminen Akseliin muuttuu kuitenkin suopeammaksi, kun Vilho voittaa säännöllisesti koulun hiihtokilpailut ja lopulta koulujen välisen kilpailun.[8]

Kun Akselin entinen tarmo on vähitellen palannut ja hän on lunastanut Koskelan torpan itsenäiseksi, hän alkaa määrätietoisesti kehittää talouttaan hankkimalla puimakoneen ja rakentamalla uuden navetan.[9] Vuonna 1927 Akseli saa takaisin kansalaisluottamuksensa. Hän on jälleen vapaa menemään pitäjän rajojen ulkopuolelle ja saa äänestää vaaleissa, vaikka ei oikein tiedä, ketä äänestäisi.[10] Juhannukseksi 1939 maalataan Koskelan päärakennus ja pihaan pystytetään lipputanko, jolloin Akselilla on aihetta todeta: "Kyllä nyt kelpaa. Viimeinkin."[11]

Vilho, Eero ja Voitto lähtivät Suomen joukoissa talvisodan rintamalle, missä Eero ja Voitto kaatuvat. Vilho ylenee vänrikiksi, myöhemmin luutnantiksi ja kaatuu jatkosodan lopulla. Hänen sotataivaltaan kuvataan tarkemmin Linnan teoksessa Tuntematon sotilas. Sen päivän iltana, jolloin Vilhon kuolinviesti on saapunut, Akseli istuu hevostallissa ylösalaisin käännetyn silppusaavin päällä ja itkee väkivaltaisesti purskahtelevaa itkua; viikkoa aiemmin tullut tieto Koskelasta sotaan otetun hevosen kaatumisesta on menettänyt täysin merkityksensä.[12]

Viimeisen osan lopussa Akselilla ilmenee sydänongelmia. Ojan yli harpatessaan hän saa sydänkohtauksen ja kuolee 60-vuotiaana kesäkuussa 1947.

Edvin Laineen Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa (1968) ja sen jatko-osassa Akseli ja Elina (1970) Akseli Koskelaa esittää Aarno Sulkanen. Timo Koivusalon vuosina 2009 ja 2010 ohjaamissa Täällä Pohjantähden alla -elokuvissa Akseli Koskelan roolissa on Ilkka Koivula. Akseli vilahtaa lyhyesti myös vuoden 2017 elokuvassa Tuntematon sotilas, ja häntä esittää Seppo Pääkkönen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla 1. Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1959. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-03509-5-9.
  • Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla 2. Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1960. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-03509-6-6.
  • Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla 3. Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1962. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-03509-7-3.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 639–640.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 678.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 693.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 679–680.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 758.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 939.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 794.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 808.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 790.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 827.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 945.
  • Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 1021.